Tummarevonhäntä

Tummarevonhäntä (Amaranthus powellii, syn. A. hybridus subsp. powellii) on Etelä- ja Pohjois-Amerikassa kasvava revonhäntälaji. Tummarevonhäntä luokitellaan usein omaksi lajikseen, mutta 2000-luvun alussa sen on katsottu olevan yksi viljarevonhännän (A. hybridus) alalajeista.[2][3]

Tummarevonhäntä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Suku: Revonhännät Amaranthus
Laji: powellii
Kaksiosainen nimi

Amaranthus powellii
S.Watson (1875)[1]
Synonyymit
  • Amaranthus hybridus subsp. powellii (S.Watson) Karlsson (2001)

Ulkonäkö ja koko

Yksivuotinen tummarevonhäntä kasvaa 30–70 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on pysty, vankka, yläosasta haarova sekä kalju tai latvasta harvakarvainen. Pitkäruotiset lehdet ovat 5–11 cm pitkiä, ehyitä, ehytlaitaisia ja ovat varressa kierteisesti. Ne ovat otakärkisiä, lyhytsuippuisia, ainakin aivan kärjestä tylppiä ja vaihtelevat muodoltaan puikeista vinoneliömäisiin. Väriltään ne ovat tummanvihreitä ja alta korkeintaan hieman karvaisia.[3][4]

Tummarevonhännän yksineuvoiset, säteittäiset kukat sijaitsevat jopa yli 10 cm pitkässä, lehdettömässä latvakukinnossa. Kukinto on lyhyt, vankkahaarainen ja väriltään valkoisenvihreä tai joskus hieman punertava. Osakukinnot ovat tavallisesti enintään 5 cm pitkiä, hoikkia, usein kaarevia tai mutkaisia sekä kauttaaltaan myös emikukkaisia. Kukkien esilehdet ovat noin 2 kertaa emikukkien kehälehtien pituisia ja harittavia. Esilehtien kalvolaita on vähitellen kapeneva ja lähes otamaiseen kärkeen ulottuva. Emikukkien kehälehtiä on viisi kappaletta. Kehälehdet vaihtelevat nauhamaisista lusikkamaisiin ja ne ovat suippo- tai teräväkärkisiä, lyhytotaisia ja sijaitsevat vain hieman limittäin. Suomessa tummarevonhäntä kukkii heinä-lokakuussa. Hedelmänä on pähkylämäinen, kansiluomainen kota.[3][4]

Laji muistuttaa suuresti viherrevonhäntää (A. retroflexus).[5]

Levinneisyys

Tummarevonhäntä on alun perin lähtöisin Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, mutta on levinnyt ihmisen mukana muun muassa Pohjois-Eurooppaan.[3] Suomessa tummarevonhäntä on satunnainen uustulokas, jota on tavattu Etelä-Suomesta sekä Raahen seudulta.[6]

Elinympäristö

Suomessa tummarevonhäntää on tavattu lastaus- ja kaatopaikoilla sekä lintujenruokintapaikoilla.[6]

Käyttö

Tummarevonhäntä sopii myös ihmisravinnoksi.[6]

Lähteet
  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1.

Viitteet
  1. Plants of the World Online. 2022: Amaranthus powellii S.Watson (englanniksi) Viitattu 17.9.2022.
  2. Lutukka 21/2005, s. 48.
  3. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 123.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 123–124.
  5. Den virtuella floran: Grönamarant Viitattu 23.9.2012. (ruotsiksi)
  6. Retkeilykasvio 1998, s. 125.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.