Tulukset

Tulukset ovat perinteinen tulentekoväline, joihin kuuluu karkku eli tulusrauta ja limsiö eli piikivi tai ukonkiven eli kvartsin kappale, johon karkulla isketään, saaden aikaan kipinöitä, jotka pyydystetään sytykkeeseen.[1][2]

Tulukset. Kuvassa on pyriittiä (käytetty joskus myös tulen teossa), taulaa, piikiven suikale ja karkku eli tulusrauta.

Kipinä syntyy, kun terästä kovemman piikiven terävä särmä vuolee iskettäessä tulusraudasta pienen lastun, joka iskun seurauksena kuumenee ja palaa. Tulukset tuottavat vain kipinän, joka otetaan taulakäävästä tehtävään ja koivulipeässä käsiteltyyn taulaan tai heinään,[2] joskus saatettiin käyttää myös sytykemateriaalina katajanniinellä täytettyä tuohirullaa.[1] Tuluksia säilytettiin usein sytykkeiden kanssa erityisessä tuluskukkarossa, joka piti ne kuivana. Tulusten toiminnan kannalta on tärkeää, että hiiliteräksinen karkku on karkaistu riittävän, mutta ei liian kovaksi.[2]

Smålandista löydetty viikinkiaikainen tulirauta

Tuluksiin lisättiin 1700-luvulla rikkikuppi, johon kytevä taula pudotettiin. Liekki leimahti välittömästi eikä enää tarvinnut puhallella.[2]

Pohjolassa tulukset on tunnettu jo vanhemmalla kansainvaellusajalla. Käytössä ne olivat yleisesti vielä 1800-luvun loppupuolelle, jolloin tulitikut yleistyivät.[2][1]

Karkkua vanhempi sovellus tulentekoon oli tuliora, jota käytettiin yhdessä soikean, kvartsiitista hiotun tuluskiven kanssa.[1] Soikeat tuluskivet ovat olleet tulusraudan ja piikiven edeltäjiä jollaisia on ollut käytössä koko Itämeren piirin alueella ennen tulusrautoja. Soikean tuluskiven kanssa on tarvittu teräksestä taottu esine; tuliora. Ora tarkoittaa piikkiä.[3]

Nykyään on saatavana magnesium-tuluksia.[1]