Tully Marshall

Tully Marshall syntyi Kalifornian Nevada Cityssä 13. huhtikuuta vuonna 1864[2][1] ja aloitti näyttelemisen teatterissa 19-vuotiaana San Franciscossa vuonna 1883,[2] missä hän myös opiskeli Santa Claran yliopistossa.[1][2] Hän muutti New Yorkiin vuonna 1887,[2] jolloin hän alkoi näytellä Broadwaylla.[2] Vuodet 1909–1910 hän näytteli Clyde Fitchin draamanäytelmässä The City, jonka kautta hänestä tuli ensimmäinen näyttelijä, joka sanoi ”goddamn” (suom. kirottu) Broadway-näyttämöllä. Broadwaylla hänellä oli oma The Tully Marshall Company -teatteriyhtiö, joka tuotti muun muassa hänen The Builders -näytelmänsä vuonna 1907.

Vuonna 1914 Marshall teki Hollywoodissa ensiesiintymisensä elokuvissa.[2] Hän teki sekä pää- että sivuosia moniin elokuviin. Vuonna 1916 hän sai suuren roolin D. W. Griffithin ohjaamaan spektaakkelielokuvaan Suvaitsemattomuus.[3][2] 1910-luvulla hän näytteli sen ajan suosituimpien tähtien, Norma Talmadgen, Douglas Fairbanksin, Wallace Beeryn ja Mary Pickfordin, elokuvissa.[2] 1920-luvulla hän näytteli muun muassa elokuvissa Notre Damen kellonsoittaja (1923), Hän joka saa korvapuustit (1924), Iloinen leski (1925), Pyörremyrsky (1926) ja Keskiyöllä (1927).[2]

1930-luvulla Marshall näytteli monissa klassikoiksikin nousseissa elokuvissa, kuten Arpinaama (1932), Grand Hotel (1932), Saigonin kaunotar (1932), Giljotiinin varjossa (1935) ja Rakastunut ylioppilas (1938). Muita hänen merkittäviä esiintymisiään oli elokuvissa Poliisin kynsissä (1932), Arsène Lupin – gentlemannivaras (1932), Kulissien takana (1937) ja Näkymättömät kahleet (1939). 1930-luvulla hänen vastanäyttelijöinään olivat muun muassa John Wayne, Humphrey Bogart, Joan Blondell, Jean Harlow, Boris Karloff, Joan Crawford, Bela Lugosi, Clark Gable ja John Barrymore.[2] Häntä ohjasivat muun muassa Howard Hawks, Jack Conway ja Victor Fleming.

Ennen kuolemaansa 1940-luvulla Marshall ehti näytellä neljässä merkittävässä elokuvassa: Marx-veljesten Päivä lännessä (1940), Kersantti York (1941), Jään tänne yöksi (1941) ja Vainottu (1942). Tällöin hänen vastanäyttelijöinään olivat Barbara Stanwyck, Gary Cooper ja Veronica Lake. Kersantti Yorkin ja Jään tänne yöksi ohjasi Howard Hawks. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi sotadraama Hitler’s Madman, joka sai ensi-iltansa kolme kuukautta hänen kuolemansa jälkeen. Elokuvauransa aikana hän näytteli 195:ssä elokuvassa, ja koko hänen näyttelijänuransa kesti 60 vuotta.

Tully Marshall avioitui käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija Marion Fairfaxin (oik. Marion Neiswanger, 1875–1970) kanssa 7. kesäkuuta vuonna 1899.[1][2] He tekivät paljon yhteistyötä teatteri- ja elokuvamaailmassa. Fairfax oli ohjaamassa, tuottamassa ja käsikirjoittamassa draamaelokuvaa The Lying Truth (1922), jossa Marshall näytteli. Marshall näytteli tämän jälkeen yhteensä kolmessa Fairfaxin kirjoittamassa elokuvassa: Vapaita naisia (1925), Vaatteet tekevät merirosvon (1925) ja Valkoinen sheikki (1926). 1920-luvulla he asuivat marokkolaistyylisessä talossa Hollywoodissa. Heidän 44-vuotinen avioliittonsa kesti aina Marshallin kuolemaan asti.[2] Heillä ei ollut lapsia.

Tully Marshall kuoli sydäninfarktiin 78-vuotiaana Los Angelesin Encinon kaupunginosassa Kaliforniassa 10. maaliskuuta vuonna 1943.[2][1][3] Hänet on haudattu Hollywood Forever -hautausmaalle Garden of Legendsin alueelle.[1] Marshallin hautakivessä lukee God needed another angel (suom. Jumala tarvitsi uuden enkelin). Hänen vaimonsa Marion haudattiin hänen viereensä kuoltuaan 94-vuotiaana vuonna 1970.

• Tully Marshall Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Tully Marshall Elonetissä.
• Tully Marshall Allmoviessa (englanniksi)
• Tully Marshall Internet Broadway Databasessa (englanniksi)