Tulkkaus

Konsekutiivitulkkaus on peräkkäistulkkausta, jossa tulkki puhuu lähtökielen puhujan lopetettua puhumisen. Tulkki voi työskennellä puhujan vieressä tai hänelle erikseen osoitetussa työpisteessä. Puhe jaetaan osioihin, joiden aikana tulkki tekee muistiinpanoja. Kun puhuja pitää taukoa tai lopettaa puheensa, tulkki sanoo viestin tai osia siitä kohdekielellä.

Konsekutiivitulkkaus jaetaan epävirallisesti kahteen muotoon, lyhyeen ja pitkään (engl. short interpreting [SI] ja long interpreting [LI]). SI:ssa tulkattava osio on niin lyhyt, että tulkki pystyy kääntämään sen pelkästään muistinsa varassa. LI:ssa tulkki tekee muistiinpanoja helpottaakseen puheen muistamista. Asiakas ja tulkki pyrkivät sopimaan menettelytavoista ennen tulkkauksen aloittamista. Valinta riippuu tulkkaustilanteesta, tulkkauksen aiheesta ja vaikeustasosta.

Tulkattavat puheet tai osiot ovat yleensä lyhyitä. Vielä viisikymmentä vuotta sitten konsekutiivitulkki käänsi 20–30 minuuttia pitkiä puheita kerrallaan, mutta nykyään jo 10–15 minuutin pituisia osioita pidetään liian pitkinä.^lähde? Tämä johtuu siitä, että yleisö ei jaksa kuunnella montaa kymmentä minuuttia puhetta, jota ei ymmärrä.

Jos lähtökielen puhujaa ei ole toisin neuvottu, hän saattaa puhua useita virkkeitä ennen kuin hänen puheensa tulkataan. Riippuen tilanteesta ja puheenaiheesta sekä tulkin muistikyvystä, tulkki voi pyytää puhujaa pitämään tauon jokaisen virkkeen jälkeen. Virke virkkeeltä tulkkaaminen vaatii vähemmän muistamista, jolloin yksityiskohtien poisjäänti tulkkeesta vähenee. Metodin huonona puolena on se, ettei tulkkaaja ole kuullut puhetta kokonaisuutena. Metodia käytetään usein esimerkiksi puheiden, valaehtoisten todistusten sekä todistajanlausuntojen tulkkaamisessa.

Kokonaisten ajatusten tulkkaaminen mahdollistaa sen, että tulkki ymmärtää viestin koko merkityksen, ennen kuin hän tulkkaa sen kohdekielelle. Tämän takia konsekutiivitulkkaus on tarkempaa kuin simultaanitulkkaus.

Simultaanitulkkaus tarkoittaa viestin samanaikaista vastaanottamista ja tuottamista. Simultaanitulkkaus on yleensä/aina yhden puheenvuoron aikana yksisuuntaista, eli koko puheenvuoro tulkataan kerralla puhujan kielestä vastaanottajan kieleen. Simultaanitulkkaus on kätevä tapa kääntää puhetta vain niille osallistujille, jotka tulkkausta tarvitsevat. Näin tulkkaus ei häiritse muiden keskittymistä. Teknisiä laitteita käyttäen simultaanitulkkausta käytetään esimerkiksi konferensseissa, kirjoitustulkkauksessa ja mobiilitulkkauksessa. Simultaanitulkkauksessa käytetään äänieristettyjä tulkkauskoppeja ja laitteita, joilla tulkin puhe välitetään kuuntelijoiden kuulokkeisiin. Simultaanitulkkaus vaatii tulkilta kovaa keskittymistä, jolloin myös tulkkaustekniikan on toimittava moitteettomasti. Ilman teknisiä laitteita simultaanitulkkausta on mm. kuiskaustulkkaus tai viittomakielitulkkaus.

Simultaanitulkkauksessa tulkki käyttää pitkäkestoista muistia, jonka avulla tulkataan puhe. Tässä tulkkauksessa on myös aikarajoite, mikä ehdottomasti tekee tästä tulkkauslajista vaikeamman. Tulkin on pysyttävä jatkuvasti mukana tulkattavan puheen mukana. Simulttaanitulkkauksessa pyritään mahdollisimman lyhyeen tulkkausviiveeseen, eli 3–4 sanaa myöhemmin puhujan jälkeen. Mikäli tulkki jää jälkeen enemmän, voi tämä vaikeuttaa tulkkaamista erittäin paljon ja jotain tulkattavan puheesta voi jäädä kokonaan pois. Simultaanitulkkauksessa voidaan käyttää myös reletulkkausta (ks. Reletulkkaus alla), jolloin ensimmäisen tulkkeen on oltava riittävän laadukasta ja nopeaa, sillä muut tulkit ovat siitä riippuvaisia.

Simultaanitulkki työskentelee esimerkiksi äänieristetyssä kopissa, josta hän näkee puhujan ja kuulee hänet kuulokkeiden kautta. Kohdeyleisö puolestaan kuulee tulkkauksen kuulokkeidensa avulla. Simultaanitulkkausta käytettiin ensimmäisen kerran Nürnbergin oikeudenkäynneissä. Nürnbergissä oli käytössä neljä virallista kieltä.

Kuiskaustulkkauksessa tulkki työskentelee pienen kohdekielisen yleisön vieressä ja tulkkaa kuiskaten. Kuiskaustulkkauksessa voidaan käyttää mikrofonia ja kuulokkeita, mutta välineet eivät ole välttämättömiä. Kuiskaustulkkausta käytetään, kun vain pieni osa yleisöstä tarvitsee tulkkausta.

Reletulkkaus (engl. relay) on tulkkausta välikielen kautta. Siinä kohdekieleen tulkataan kolmannen kielen eli pivot-kielen kautta. Ensimmäinen tulkki tulkkaa lähdekielen viestin muiden tulkkien ymmärtämälle kielelle, minkä jälkeen nämä välittävät sen omalle kohdekielelleen. Esimerkiksi japaninkielistä puhetta tulkataan ensin englanniksi muille tulkeille, jotka välittävät viestin omilla työkielillään arabiaksi, ranskaksi tai venäjäksi. Reletulkkausta käytetään usein esimerkiksi monikielisissä EU-kokouksissa. Se on yleinen tulkkausmenetelmä myös Suomessa järjestettävissä kokouksissa ja konferensseissa – niissä esimerkiksi englanninkielinen puhe tulkataan tavallisesti ensin suomeksi ja sitten suomen kautta vaikkapa ruotsiin, ranskaan ja saksaan.

Joskus tulkilta odotetaan tulkkauksen yhteydessä myös ns. prima vista -käännöstä, jossa yhdistyvät tulkkaus ja kirjallisen tekstin kääntäminen. Tulkki kääntää lähtökielisen kirjallisen aineiston sisällön kohdekielelle joko suullisesti tai viittoen. Prima vista -tulkkauksen italiankielinen nimitys viittaa kääntämiseen ”ensinäkemältä”. Prima vista -käännös on kirjallisesta asiakirjasta tehty, valmistelematon suullinen käännös. Useimmiten prima vista -tulkkausta tarvitaan juridisissa ja lääketieteellisissä yhteyksissä. "Primavistaaminen" liittyy usein konsekutiivitulkkaustilanteeseen, jonka yhteydessä jonkin kirjallisen asiakirjan sisältö on tarpeen välittää toiselle kielelle.

Konferenssitulkkaus on tulkkausta kansainvälisissä seminaareissa, konferensseissa ja kokouksissa. Yleensä konferenssitulkkaus toteutuu simultaanitulkkauksena tai konsekutiivitulkkauksena. Kansainvälisissä laitoksissa (esim. EU, YK) tulkit tulkkaavat useimmiten yhdestä tai useammasta vieraasta kielestä äidinkieleensä tai äidinkielestä yhteen vieraaseen kieleen.

Kansainvälinen konferenssitulkkien liitto (International Association of Conference Interpreters AIIC) on konferenssitulkkien ainoa maailmanlaajuinen liitto, joka on perustettu vuonna 1953 ja johon kuuluu yli 2 800 ammattikonferenssitulkkia yli 90 maasta.

Suomessa Turun yliopisto on tällä hetkellä ainoa pitkäaikainen konferenssitulkkien kouluttaja.

Neuvottelutulkkausta käytetään erilaisissa liike-elämän tilanteissa. Tulkkausmenetelmistä käytössä ovat yleensä konsekutiivi- ja kuiskaustulkkaus.

Asioimistulkkauksessa tulkataan tavallisesti viranomaisen (esimerkiksi sosiaali- tai terveydenhuoltoviranomaisen) ja asiakkaan välistä vuoropuhelua. Kyseessä voi olla vaikkapa haastattelu, kuulustelu tai neuvottelu. Asioimistulkkausta saatetaan myös tarvita muussa kuin viranomaisen kanssa tapahtuvassa asioinnissa.

Tavallisesti asioimistulkkaustilanteessa käytetään konsekutiivi- tai kuiskaustulkkausta. Tulkkaus voidaan toteuttaa joko lähitulkkauksena eli kasvokkain tai etätulkkauksena, jolloin tulkkaaminen tapahtuu puhelin- tai videoyhteyden välityksellä. Etätulkkauksen etuna ovat esimerkiksi säästöt matkakuluissa, mutta toisaalta tulkkaustilanteen vuorovaikutus voi kärsiä, kun tulkki ei ole fyysisesti läsnä. Myös tekniset puutteet käytettävässä laitteistossa voivat heikentää tulkkauksen laatua.

Tulkin tehtävänä on asioimistilanteessa tulkata käytetyt puheenvuorot kattavasti ja puolueettomasti. Asioimistulkki ei koskaan toimi asiakkaan avustajana tai asiamiehenä. Asioimistulkit noudattavat työssään asioimistulkin ammattisäännöstöä ja asioimistulkkausohjeita.

Suomen tutkintojärjestelmässä on olemassa asioimistulkin ammattitutkinto, jonka on voinut suorittaa vuodesta 1998 lähtien. Ammattitutkintoon johtavaa valmistavaa koulutusta tarjoavat eräät ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset sekä yksi ammattikorkeakoulu.^lähde? Asioimistulkkeina toimii myös kouluttamattomia henkilöitä. Tällä hetkellä asioimistulkeille ei ole ammattirekisteriä.

Oikeustulkkausta käytetään rikos-, riita-, hakemus- ja hallinto-asioiden yhteydessä. Yleensä tulkkaus tapahtuu konsekutiivi- ja kuiskaustulkkauksena, mutta myös muita tulkkausmuotoja, kuten prima vista -tulkkausta, voidaan käyttää tarvittaessa.

Oikeustulkin käyttö perustuu kansainvälisissä sopimuksissa ja kansallisissa säädöksissä määriteltyihin yksilön oikeuksiin. Suomen kielilain mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon kielestä riippumatta.

Oikeustulkki on pääsääntöisesti tulkki, jolla on myös pätevä lainopillinen koulutus. Suomesta löytyy joitakin oikeustulkkeja, joilla on sekä OTM että FM -tutkinto. Useimmat tuomiostuimen tulkit, jotka käyttävät itsestään nimitystä oikeustulkki, ovat vailla minkälaista korkeakoulututkintoa.^lähde? Ulkomaalaisten työllistämiseksi järjestetyt oikeustulkkien kurssit eivät vastaa yliopistojen tarjoamia lainopillisia tai käännöstieteen koulutuksia.^lähde?