Tulilintu (baletti)

Baletin päähenkilöt ovat venäläisen kansanperinteen hahmot prinssi Ivan Tsarevitš (”Iivana tsaarinpoika”), pahahenki Koštšei Kuolematon ja myyttinen Tulilintu. Ensimmäisessä näytöksessä Ivan menee Koštšein valtakuntaan ja löytää tämän vangitsemat 13 prinsessaa, toisessa näytöksessä prinsessat vapautetaan. Taianomainen Tulilintu toimii koko ajan Ivanin avustajana.[1]

Baletin tilasi ja sen aiheen valitsi alun perin Sergei Djagilev, joka suunnitteli ohjelmistoa venäläisen seurueensa toiseksi esityskaudeksi. Vuoden 1909 ensimmäisen kauden aikana seurue oli esittänyt sekä venäläisiä oopperoita että baletteja, mutta oopperat olivat tulleet liian kalliiksi ja ajaneet Djagilevin lähes vararikkoon, joten hän päätti keskittyä toisella kaudella balettiin. Ranskalaiseen yleisöön eksotiikallaan vedonnutta venäläiskansallista musiikkia tuottaneet venäläiset säveltäjät eivät olleet juuri säveltäneet baletteja, joten Djagilevin oli tilattava uusia sävellystöitä.[4]

Léon Bakst, noita Koštšei, pukuluonnos Tulilintuun, 1910.

Koreografi Fokin laati tarunomaista tulilintua käsittelevälle baletille alustavan ohjelman yhdistelemällä aineksia useista venäläisistä kansansaduista. Pääaineksina toimivat Aleksandr Afanasjevin kirjaama satu ”Ivan Tsarevitš, tulilintu ja harmaa susi” sekä kansansatu ”Itsestään soiva sitra”, jossa myös on pääosassa Ivan Tsarevitš. Susi jätettiin baletista pois, jolloin tulilintu sai kaksoisroolin etsinnän kohteena ja prinssi Ivanin taianomaisena avustajana.[4]

Baletin sävellystyötä ehdittiin tarjota usealle säveltäjälle ennen Stravinskya. Alun perin säveltäjäksi kaavailtiin Nikolai Tšerepniniä, joka kuitenkin vetäytyi hankkeesta. Seuraavaksi työtä tarjottiin Anatoli Ljadoville, joka ilmaisi ensin kiinnostuksensa, mutta kieltäytyi sitten hänkin. Usein mainittu tieto, että Ljadov olisi vastaanottanut toimeksiannon, mutta ei olisi saanut mitään sävellettyä, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Myöskään Aleksandr Glazunov ja Nikolai Sokolov eivät suostuneet säveltämään Tulilintua.[4] Ensi-illan lähestyessä Djagilev valitsi joulukuussa 1909 Stravinskyn säveltämään baletin. Vasta 27-vuotias Stravinsky oli tuolloin vielä melko tuntematon, mutta Djagilev oli vakuuttunut hänen varhaisista orkesteriteoksistaan.[2] Lisäksi Stravinsky oli ollut yhtenä useasta säveltäjästä tekemässä Ballets russesin vuonna 1909 esittämän Les Sylphides -baletin eräiden tanssinumeroiden uudelleensovituksia, joten hän oli jo työskennellyt Djagileville.[4]

Kuultuaan toimeksiannosta Stravinsky ryhtyi sävellystyöhön Pietarissa. Hän sai sävellyksen valmiiksi toukokuussa 1910 ja lähetti nuotit Pariisiin. Tulilinnun rooliin kaavailtu pääballerina jouduttiin vaihtamaan viime hetkellä, sillä ensimmäinen esiintyjä ei hyväksynyt Stravinskyn musiikkia. Ensi-illan jälkeen Stravinsky kuitenkin tunnustettiin pian merkittäväksi ja omaperäiseksi nousevaksi kyvyksi.[2] Pääosat tanssivat lopulta Mihail Fokin prinssi Ivanina, Tamara Karsavina Tulilintuna, Aleksis Bulgakov ja Vera Fokina. Puvut suunnittelivat Léon Bakst sekä Aleksandr Golovin ja lavasteet Aleksandr Golovin.[5]

Stravinsky teki Tulilinnun musiikin pohjalta kaksi orkesterisarjaa vuosina 1911 ja 1919 sekä erillisen balettisarjan orkesterille vuonna 1945. Lisäksi hän teki joistain baletin yksittäisistä kappaleista sovituksia pianolle ja viululle.[6]

Léon Bakst, ballerinan pukuluonnos, 1910.

Stravinsky lainasi teokseen melodioita venäläisestä kansanmusiikista, mutta tunnistettavimmat kohdat ovat kokonaan hänen omia luomuksiaan.[2] Stravinskyn tiedetään lainanneen Tulilinnussa ainakin kahta perinteistä horovod-tanssia, jotka molemmat olivat ilmestyneet hänen opettajanaan toimineen Nikolai Rimski-Korsakovin vuonna 1877 julkaisemassa venäläisten kansanlaulujen kokoelmassa. Kansanmusiikista lainatut muodot samaistuvat baletissa ihmishahmoihin, kuten prinssi Ivaniin ja prinsessoihin, kun taas Tulilintua ja noita Koštšeita edustavat monimutkaisemmat, Stravinskyn itsenäisesti kehittämät melodiat.[4]

Baletin tunnetuimmat kappaleet ovat Tulilinnun tanssi, infernaalinen tanssi (danse infernale) ja loppukohtauksen juhlava musiikki.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tulilintu Wikimedia Commonsissa