Tulikukat

Tulikukat (Verbascum) on kasvisuku syyläjuurikasvien eli naamakukkaiskasvien heimossa. Tulikukkien suvussa on noin 360 alkuperäisenä Euraasiassa ja Afrikassa kasvavaa lajia. Runsaimmin lajeja on löydetty Turkista, yli 200.[1] Tulikukkien siemenet saattavat säilyttää itävyytensä kymmeniä vuosia. Kasvi on yleensä kaksivuotinen[2], mutta voidaan kasvuhormoneilla saada viljeltynä kukkimaan jo ensimmäisenä vuonna.[3]

Tulikukat
Tummatulikukan Verbascum nigrum kukkia.
Tummatulikukan Verbascum nigrum kukkia.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Lamiales
Heimo: Syyläjuurikasvit Scrophulariaceae
Suku: Tulikukat Verbascum
L.
Tyyppilaji
Katso myös

  Tulikukat Wikispeciesissä
  Tulikukat Commonsissa

Tulikukkalajeja

Pohjoismaissa kasvavia lajeja:[4]

Muita lajeja:

  • kreetantulikukka (Verbascum creticum)
  • perhotulikukka eli kesätulikukka (Verbascum blattaria)
  • hopeatulikukka (Verbascum bombyciferum)
  • ranskantulikukka (Verbascum chaixii)
  • kaitatulikukka (Verbascum cheiranthifolium)
  • huopatulikukka (Verbascum longifolium)
  • tornitulikukka (Verbascum macrurum)
  • marokontulikukka (Verbascum masguindalii) (aiemmin moilikki Celsia ramosissima)
  • jättitulikukka (Verbascum olympicum)
  • soikkotulikukka (Verbascum ovalifolium)
  • kartiotulikukka (Verbascum pyramidatum)
  • vuohentulikukka (Verbascum sinuatum)
  • piikkitulikukka (Verbascum spinosum)
  • poimutulikukka (Verbascum undulatum)
  • sauvatulikukka (Verbascum virgatum)
  • Verbascum kochiiforme

Tulikukat Suomessa

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kuusi tulikukkalajia. Ukontulikukka on alkuperäinen ketokasvi Etelä-Suomessa ja tummatulikukka muinaistulokas vanhojen asuinalueiden tuntumassa. Purppura-, rohto-, pustan- ja käentulikukka ovat harvinaisia tulokaskasveja.[5][6]

Käyttö

Tulikukan kuivuneita varsia voidaan kyllästää talilla ja käyttää hieman kynttilän tai soihdun tapaan valonlähteenä.

Lähteet
  1. Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 743. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0.
  2. ”Tulikukat”, Piha ja puutarha, Kukoistavat perennat, s. 79-80. Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-309991-9.
  3. Bruun, E. & Christensen, B.: Anis ja iisoppi – vanhoja lääkekasveja, s. 92. Tanska: WSOY, 2000. ISBN 951-0-22666-1.
  4. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 532–533. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  5. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  6. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.