Tuliholvin alla

Tuliholvin alla on satakuntalaisen, jatkosodan ensimmäisissä taisteluissa kaatuneen kirjailijan Eino Hosian vuonna 1940 ilmestynyt, talvisodasta kertova pääteos.[1] Teos perustuu Hosian omiin kokemuksiin Jalkaväkirykmentti 61:n riveissä Taipaleen ja Vuosalmen taisteluissa. Kirjailija omisti teoksen Summan taistelussa helmikuussa 1940 kaatuneen veljensä muistolle.[2]

Teos sai toisen palkinnon Kustannusosakeyhtiö Otavan ja yhdysvaltalaisen Prentice-Hall-kustannusliikkeen keväällä 1940 järjestämässä kilpailussa parhaasta talvisodan kuvauksesta.^lähde? Ensimmäisen palkinnon sai Viljo Sarajan romaani Lunastettu maa ja kolmannen palkinnon Pentti Haanpään Korpisotaa.[2]

Teos alkaa talvisodan aikaisesta etulinjasta, mutta siinä on takautumia syksyn 1939 tapahtumiin Satakunnassa ja Helsingissä.[2]

Kirjallisuudentutkija Vesa Karonen sanoo teoksen aloittaneen suomalaisen sotakirjallisuuden perinteen, jossa pääasiaksi tulivat todenmukaisuus, realistinen kuvaustapa ja etulinjan rivimiehen näkökulma.[2]

Hosian teosta pidettiin realistisen kerronnan ihanteet omaksuneissa aikalaisarvosteluissa tyyliltään ”paisuttelevana”, lähinnä psykologiseen romantiikkaan kuuluvana. Teosta ylistivät muiden muassa Vilho Suomi Uudessa Suomessa ja Lauri Viljanen Helsingin Sanomissa.[2]

Kerronnassa on eksistentialismille ominaista viipyilevyyttä ja toisaalta myös kaunokirjallisen ilmaisun kautta syntyvää syvää paikan- ja olotilan tunnetta.

Vuoden 2005 painoksessa romaaniin liitettiin venäläisen, sotavangiksi jääneen luutnantti Andrei Nitshikovin muistiinpanot, jotka oli jätetty pois teoksen alkuperäisestä painoksesta niiden ulkopoliittisen arkaluonteisuuden vuoksi.[2]