Tulevaisuudentutkimus

Tulevaisuudentutkimus eli futurologia on monitieteinen ja tieteiden välinen tiedonala, jonka päätehtävä on kartoittaa jonkin ilmiön mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuksia. Tulevaisuudentutkimuksen perusolettamuksen mukaan tulevaisuus ei ole ainakaan kokonaan deterministinen eli ennalta määrätty, vaan tulevaisuus on avoin ja siihen voidaan vaikuttaa. Tulevaisuudentutkimus ei pyrikään siten ennustamaan yhtä ainoaa tulevaisuutta, vaan kartoittamaan mahdollisia vaihtoehtoisia tulevaisuustiloja. Tässä prosessissa tulevaisuudentutkijat käyttävät hyväkseen erilaisia työkaluja kuten esimerkiksi aikasarja-analyyseja, skenaarioita ja simulaatioita. Näin aikaan saatuja tuloksia kutsutaan tulevaisuustiedoksi.

Tulevaisuudentutkimus poikkeaa merkittävästi muista tieteenaloista, sillä tulevaisuustietoa ei voida testata empiirisesti nykyhetkessä, koska se ei ole vielä tapahtunut. Tämän vuoksi tulevaisuudentutkimusta ja sen tuottaman tiedon totuudenmukaisuutta ja todistettavuutta kohtaan on usein esitetty kritiikkiä. Toisaalta tulevaisuudentutkimuksessa laajalti omaksutun kriittisen realismin tietoteorian mukaan kaikki tieto on epätäydellistä ainakin joltain osin, ja tieto on aina vain oikeutettu ja hyvin perusteltu tosiuskomus. Tämän tulkinnan mukaan siis oikeutettua ja hyvin perusteltua tosiuskomusta koskien tulevaisuutta voidaan myös pitää tietona.

Ehkä tunnetuin tulevaisuudentutkimuksen alan tiedeyhteisöistä on Rooman klubi, jonka vuonna 1972 julkaisemaa raporttia Kasvun rajat voidaan pitää yhtenä modernin ympäristöliikkeen syntyyn eniten vaikuttaneista dokumenteista.

Tulevaisuudentutkimus Suomessa ja muualla

Tulevaisuuden tutkijat kutsuivat itseään 1960-luvulla futuristeiksi. Yhdysvalloissa futuristit olivat osa tieteellistä tutkimusta ja tulevaisuudentutkimukseen käytettiin satoja miljoonia markkoja. Tieteellinen tutkimus oli siihen mennessä kuluneiden 50 vuoden ajan harpponut eteenpäin pitkin askelin. Sanottiin, että pitää kyetä näkemään vähintään 20 vuotta eteenpäin ollakseen kehityksen tasalla.[1]

Ulkopolitiikassa on tapana julkaista eri maitten ennustettavia suhteita ja tulevaisuutta.

Tulevaisuuden tutkimuksen seura on perustettu vuonna 1980, perustajina tutkijoita, opettajia ja tiedeyhteisön laajan kannatuksen pohjalta yliopistoja ja korkeakouluja. Seuran perustajajäseninä oli 14 suomalaista yliopistoa ja korkeakoulua, ja nykyään seuralla on parikymmentä yhteisöjäsentä sekä noin 650 henkilöjäsentä. Tulevaisuudentutkimuksen seuran jäsenkunta on läpileikkaus tämän päivän suomalaisesta yhteiskunnasta - mukana on tulevaisuudesta kiinnostuneita ihmisiä kaikilta elämänaloilta. Seuran vakiintuneisiin toimintamuotoihin kuuluvat seminaarit - jokavuotinen kesäseminaari, Top Ten Futures -seminaari, Tulevaisuusfoorum sekä muut tilaisuudet ja tapaamiset - sekä julkaisutoiminta. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän tieteellisen jäsenlehden Futuran lisäksi seura toimittaa myös kahta julkaisusarjaa: Acta Futura Fennica sekä Tulevaisuussarja. Seuralla on 13 paikallistoimintaryhmää eri puolilla Suomea.

Vuonna 1992 Turun kauppakorkeakouluun perustettiin erillislaitoksena Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksella on toimipisteet Turussa, Helsingissä ja Tampereella. Laitos koordinoi Tulevaisuudentutkimuksen VerkostoAkatemiaa, joka tarjoaa 10 jäsenyliopistolleen tulevaisuudentutkimuksen opetusta. TVA on myös YK:n alaisen Millennium-projektin jäsen. Keskuksen professoreina toimivat Sirkka Heinonen, Petri Tapio sekä Markku Wilenius.

Elokuun alussa 2013 tulevaisuuden tutkimuskeskus lakkasi olemasta Turun yliopiston erillislaitoksena. Nykyään tulevaisuuden tutkimuskeskus on osa Turun kauppakorkeakoulua[2]. Hallinnolliselta asemaltaan keskus on kauppakorkeakoulun ainelaitokseen verrattava yksikkö.

Markku Wilenius on toiminut Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja vuosina 1999-2001 ja 2003-2007. Hän on toiminut Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuksen professorina vuosina 2004-2012 sekä jälleen marraskuusta 2014 lähtien. Hänen työnsä on käsitellyt muun muassa visionääristä johtamista sekä talouden pitkiä aaltoja.[3]

KTT Tarja Meristö on teollisuudessa toimineiden futurologien uranuurtajia Suomessa. Hän oli ensin Partekilla vuodesta 1979 alkaen strategiasuunnittelijana muun muassa skenaariomenetelmiä käyttäen, hän siirtyi Rautaruukille Ouluun yritysfuturologiksi, missä tehtävässä toimi 1988–1991. Meristö väitteli Turun kauppakorkeakoulussa tulevaisuuden tutkimuksesta ja skenaariotyöskentelystä yritysten strategiatyössä vuonna 1991. Hän on toiminut yritysfuturologina Mika Kamensky Consulting Oy:ssa Helsingissä 1992-1997. Hän on toiminut myös Tulevaisuuden tutkimuksen seuran puheenjohtajana v. 1994-95 ja v. 1997-1999 Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa erikoistutkijana, keskuksen johtajana ja ma. professorina. Vuodesta 1999 lähtien hän on vetänyt yritysfuturologian tutkimusryhmää CoFi, joka toimi vuoden 2009 loppuun Åbo Akademissa ja vuoden 2010 alusta lähtien nimellä FuturesLab CoFi Laurea-ammattikorkeakoulussa.

Julkisuudessa tunnetuiksi tulleita suomalaisia futurologeja on myös Mika Mannermaa, joka on perehtynyt muun muassa tulevaisuuden tutkimuksen metodeihin.

Nykyään futurologia on suosittu tiede muun muassa Yhdysvalloissa. Kansallisen päätöksenteon tasolla eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalla on keskeinen rooli Suomessa.

Katso myös

Lähteet
  1. Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 222. Otava, 1966.
  2. Utu.fi Kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Utu.fi, eBook (Arkistoitu – Internet Archive)

    Kirjallisuutta

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.