Tuettu työllistyminen
Tuettu työllistyminen on vammaisten henkilöiden työllistämisen menetelmä, jonka mukaisesti ensin etsitään soveltuva vastaanottava työpaikka ja sen jälkeen suunnitellaan ja toteutetaan työllistymisen kannalta tarpeelliset ohjaukselliset ja taloudelliset tukitoimet. Tuetun työllistymisen menetelmä on tietoinen vastakohta tai vaihtoehto perinteiselle kuntoutusmallille, jossa kuntoutuja ensin koulutetaan ja valmennetaan mahdollisimman päteväksi työnhakijaksi ja vasta sitten tarvittaessa tuetaan hänen työllistymistään.
Taustaa
Raija Pirttimaa on väitöskirjassaan Tuetun työllistymisen alkuvaiheet ja kehittyminen Suomessa (2003) kuvannut menetelmät kansainvälisen taustan ja tulon Suomeen. Käsitteenä ja menetelmänä tuettu työllistyminen on edelleen jatkuvassa muutostilassa. Sitä voidaan kuitenkin välityömarkkinoihin kuuluvana toimintana.
Tuetun työllistymisen (engl. supported employment) menetelmä kehittyi Yhdysvalloissa sikäläiseen kuntoutuslakiin vuonna 1992 tehdyn muutoksen pohjalta. Kuten Kuntoutussäätiön erikoistutkija Kristiina Härkäpää on osoittanut, menetelmän taustalla oli tyytymättömyys käytössä oleviin ”ensin kuntoutus ja sitten työllistyminen” -malleihin.
Kiinteästi tuetun työllistymiseen liittyy työvalmentajan käyttö. Tuetun työllistymisen yleisiä ehtoja on kolme:
- kyse on ansiotyöstä työsuhteessa tai yrittäjänä
- työ tehdään tavallisella työpaikalla (eikä erityisessä suojatyökeskuksessa)
- työntekijä saa työhönsä työpaikalla ulkopuolisen henkilön (työvalmentajan) tukea tarpeen mukaan
Pirttimaan mukaan tuetusta työstä puhuttiin Suomessa ensimmäisiä kertoja Kehitysvammaliiton järjestämässä valtakunnallisessa seminaarissa vuonna 1993, erityisesti hollantilaisiin toimintamalleihin viitaten. Erikoistutkija Kristina Härkäpään johdolla kehitettiin vuosina 1995–97 Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa Employment-Horizon –hankkeessa uusia työllistämisen toimintamalleja. Hankkeen yhteydessä laadittiin 18 opintoviikon työvalmentajakoulutus Helsingin, Joensuun, Lapin ja Oulun yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten kanssa. Opintoaineisto on julkaisu erityisenä TRADES-Diploma –oppimateriaalina. Ensimmäinen koulutus toteutettiin Seinäjoella Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen ohjelmana. Seuraava TRADES-koulutus on suunniteltu toteutettavaksi Itä-Suomen yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducaten ja Kuntoutussäätiön yhteistyönä v. 2015 - 2016 Joensuussa.
Tuetun työllistymisen toteutus ja kehittämistarpeet
VATES-säätiön julkaiseman tuetun työllistymisen palvelustandardin (Laatu tuetussa työllistymisessä) mukaan ”tuetun työllistymisen tavoitteena on lisätä tukea tarvitsevien henkilöiden ammatillista ja sosiaalista elämänlaatua takaamalla heille yhdenvertaiset oikeudet työhön avoimilla työmarkkinoilla, normaalipalkkaan, jatkuvaan tukeen ja sitä kautta täysivaltaiseen osallistumiseen yhteiskuntaan.” Tuetulla työllistymisellä on siten hyvin laaja sosiaalipoliittinen ja yhteisöllinen tavoite.
Työvalmentaja on tuetun työllistymisen kannalta olennainen tukihenkilö. Suomessa työvalmentaja, työnetsijä ja työn analysoija on useimmiten sama. Tällöin työvalmentajan tehtäviin kuuluu kaikki tuetun työllistymisen vaiheet: alkuhaastattelu, työkyvyn kartoitus, työpaikkojen etsintä, yhteistyö työnantajan kanssa, asiakkaan markkinointi, työtehtävien analysointi, työvalmennus ja seuranta.
Tuettu työllistyminen, kuten mikään muukaan erityinen vammaisten tai vajaakuntoisten työllistämisen erityinen malli, ei ole levinnyt Suomessa niin laajalle kuin menetelmän maahantulon alkuvaiheessa uskottiin ja toivottiin. Kansainvälisestikään tuetusta työllistymisestä ei ole muodostunut merkittävää ratkaisuja vammaisten työllistymiselle. Pirttimaan väitöskirjan mukaan tuetussa työssä ei Suomessa ole missään vaiheessa ollut yli sataa henkilöä samalla kertaa. Syynä on usein pidetty työnantajien vastahakoisuutta, mutta vielä tärkeämpi selitys on luultavasti palveluorganisaatioiden haluttomuus lähteä toteuttamaan vaikeaksi koettua työpaikkojen hankintaa.
Spjelkavikin ja Evansin (2007) vertailevan tutkimuksen mukaan tuetun työllistymisen järjestelyt ja asema työllistämispolitiikassa eri EU-maissa olivat hatarat ja yleiseen työvoimapolitiikkaan nähden toissijaiset. Toiminnan tavoitteen saavuttamisella ei ole mitään yhteyttä siitä saatavaan korvaukseen – työllistymisestä avoimille markkinoille ei tuetun työllistymisen järjestelmä hyödy mitään. Julkinen (ja joissakin tapauksissa yksityinen) rahoituspohja on puutteellinen ja maassa tuntematon. Tuetun työllistymisen aikana saatava palkka (tai sosiaaliturva) vaihtelee erittäin paljon: joskus ei palkkaa makseta lainkaan. Tuettuun työllistymiseen valmistautumista ei ole systemaattisesti kehitetty. Toiminta perustuu pääosin yksittäisten ammattihenkilöiden sosiaalisiin verkostoihin ja ideoihin. Työaika on harvoin kokopäiväinen ja työt eivät yleensä vaadi mitään ammattitaitoa. Tuettua työtä tekeviltä ammattilaisilta ei yleensä edellytetä mitään tiettyä asiakasmäärää tai toiminnan laatua. Tutkijoiden tekemät ehdotukset ovat yleensä näiden todettujen puutteiden toiminnallisia tai rakenteellisia korjauksia.
Tuetun työllistymisen palveluntuottajat ja muut alalla toimivat organisaatiot perustivat vuonna 1995 yhteisen FINSE-verkoston keskinäisen tiedonvälityksen tarpeisiin. Verkosto toimi VATES-säätiön yhteydessä, ja siinä oli yli 100 jäsentä. Verkostolla oli yhteydet myös Euroopan unionin vastaavaan EUSE-verkostoon. Vuonna 2008 FINSE lakkautettiin.
Katso myös
Lähteet
- Aila Järvikoski, Kristiina Härkäpää: Kuntoutuksen perusteet. WSOY, 2004.
- Mervi Puolanne, Leena Sariola: Laatu tuetussa työllistymisessä. Palvelustandardi. VATES-säätiö, 2000.
- Raija Pirttimaa: Tuetun työllistymisen alkuvaiheet ja kehittyminen Suomessa. Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Erityispedagogiikan yksikkö, 2003.
- Saloviita, Timo - Lehtinen, Ulla - Pirttimaa, Raija: Tie auki työelämään. Tuetun työllistymisen käyttäjäkeskeiset työtavat. Kehitysvammaisten Tukiliitto, 1997. Teoksen verkkoversio.
- Øystein Spjelkavik, Michael J Evans: Impression of Supported Employment. A Study of some European Supported Employment services and their activities. Work Research Institute, 2007.