Tudulinna paisjärv

Patojärvi on 3 400 metriä pitkä, 140 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 18,1 hehtaaria, johon luetaan mukaan saaret. Saarien yhteispinta-ala on 0,05–0,1 hehtaaria, mikä voi riippua myös vedenpinnan korkeudesta. Noin 1,3 kilometriä padolta pohjoiseen haarautuu järvi luoteeseen työntyvällä lahdella, joka on syntynyt Saksojan kapeaan laaksoon. Lahti on 350 metriä pitkä ja ulottuu maantielle asti. Korkean veden aikana vesi tulvii tietäkin kauemmaksi. Järven rannat ovat metsämaata paitsi kahdessa kohdassa, jossa sijaitsee maatalot. Tudulinna sijaitsee lähes kilometrin verran länteen päin. Siellä ovat taajaman varsinaiset peltoalueet. Joenvarret ovat joko tulvaniittyjä tai viljelystä poistuneita niittyjä.[1][2][lower-alpha 1]

Patojärvi muodostettiin vuosina 1947–1949, kun paikalle rakennettiin joen virtauksia hyödyntävä vesivoimalaitos. Voimala toimi rakentamisensa jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla, mutta tämän jälkeen se suljettiin. Patojärveä käytettiin edelleen virkistykseen ja käyttöveden varastoaltaana. Vuonna 1998 vaihdettiin voimalaan uudet sähköntuotantolaitteet ja vuonna 2015 peruskorjattiin voimalarakennus. Se on ollut tuotannossa vuodesta 1999 lähtien.[3][4]

Voimala on tyypiltään jokivoimalaitos, sillä sen patoaltaaseen ei mahdu kovinkaan pitkäksi aikaa vettä varastoon tuotannon ylläpitämiseksi. Pato on yhdistelmä maapatoa ja betonista säännöstelypatoa. Voimalarakennus on osa betonipadon kokonaisuutta. Padossa on kolme ohijuoksutusaukkoa, joiden vedentuloa säädellään metallisilla luukuilla. Voimalan vesiturbiinit sijaitsevat vedenpinnan alla. Toisen koneiston kapasiteetti on 100 kilowattia ja toisen 50 kilowattia. Voimala hyödyntää 6 metrin pudotusta ja joen keskivirtaamaa, joka on noin 2,5 kuutiometriä sekunnissa. Voimalan omistaa OÜ Tehnokommerts poolt.[3][4]

Tudulinna paisjärv kuuluu Rannapungerja jõen valuma-alueeseen, sillä se on pääuomaan padottuna sen läpivirtausjärvi. Siihen tulee pitempi Saksaoja (11,5 km pitkä ja valuma-alue 17,7 km² [5]) sekä pieniä metsien kuivatusojia. Niiden osuus järven valuma-alueesta on kuitenkin pieni, sillä suurin osa valuma-alueen pinta-alasta, joka on 313 neliökilometriä, muodostuu joen latva-alueista. Rannapungerja jõgi laskee Peipsijärven pohjoisrantaan. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.[1][lower-alpha 1]