Tupolev Tu-95

Tupolev Tu-95 (Nato-raportointinimi Bear) on Tupolevin strategiseksi pommikoneeksi Tupolev Tu-4 seuraajaksi suunnittelema nelimoottorinen potkuriturbiinikone, joka otettiin käyttöön Neuvostoliitossa 1956. Konemallia käytetään myös meritiedusteluun. Malli on ollut Venäjän, Ukrainan ja Intian käytössä. Ukraina luovutti tämän tyypin pommituskoneensa 1990-luvulla Venäjälle osana sopimusta ydinaseista luopumisesta.

Tu-95MS Nato: ”Bear H”
Tu-95MS (RF-94130) Skotlannin pohjoispuolella 2014
Tu-95MS (RF-94130) Skotlannin pohjoispuolella 2014
Tyyppi strateginen pommikone
Alkuperämaa  Neuvostoliitto
Valmistaja Tupolev
Ensilento 12. marraskuuta 1952
Muunnelmat Tupolev Tu-114
Tupolev Tu-142
Tupolev Tu-95LAL
Tupolev Tu-95:n laivastoversio Tu-142 (Bear J) kuvattuna Yhdysvaltain laivaston ilma-aluksesta 1. huhtikuuta 1990

Kehittäminen
F-14 Tomcat saattaa Tu-95:ttä (1983)

Tu-95 on ainutlaatuinen siinä suhteessa, että se on ainoa edelleen käytössä oleva potkuriturbiinein varustettu pommikone. Koneessa on neljä moottoria, jotka kukin pyörittävät kahta vastakkain pyörivää potkuria. Konetyyppiä on pidetty yhdysvaltalaisen Republic XF-84H -koehävittäjän ohella yhtenä maailman meluisimmista lentokoneista. Kone on niin äänekäs, että on jopa väitetty Yhdysvaltojen seuranneen kylmän sodan aikana Tu-95:iden liikkeitä sukellusveneiden seurantaan tarkoitetun vedenalaisen mikrofoniverkoston avulla.[1] Samaan aikaan Yhdysvalloissa otettiin käyttöön strateginen pommikone B-52, jossa oli suihkuturbiinimoottorit, ja joka on Tupolev Tu-95:n tapaan edelleen käytössä.[2]

Kone suunniteltiin Tu-4:n seuraajaksi kuljettamaan 9 000 kilogrammaa lastia. Tyypin välitön edeltäjä oli Tupolev Tu-20, jossa kuitenkin oli ongelmia. Näiden johdosta tyypin palveluskäyttöikä jäi jokseenkin lyhyeksi.[3] Syksyn 1955 kokeissa se saavutti viiden tonnin kuormalla 850 km/h nopeuden ja 10 200 metrin korkeuden kantomatkan ollessa 12 100 km. Kokonaiskuormaksi tuli 20 000 kg. Seuraavassa mallissa Tu-95M oli tehokkaammat NK-12M-moottorit. Ensimmäisessä Bear-A-mallissa oli kuusi tutkaohjattua AM-23-tykkiä itsepuolustusta varten.

Kylmän sodan aikana 1970-luvulta lähtien Tu-95-koneet lensivät säännöllisesti Kuolan niemimaalta Kuubaan noin 8 000 kilometrin matkan Yhdysvaltain itärannikkoa pitkin.

Venäjän ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset uusilla elektronisilla ase- ja pommitusjärjestelmillä varustetut Tu-95 -pommikoneensa vuoden 2014 lopulla. Ilmavoimat suunnitteli vuoden 2014 joulukuussa modernisoivansa vielä 20 pommikonetta lisää vuosien 2015-2016 aikana.[4]

Versioita

Käytössä olevat mallit ovat strateginen pommikone TU-95M (Bear-A), joka kantaa 20 tonnin lastin, TU-95K (Bear-B) ja TU-95K22 (Bear-G) on vastustettu risteilyohjuksin ja TU-95MS (Bear-H) pitkän matkan H-55 (Nato-raportointinimi AS-15 Kent) -risteilyohjuksella tai sen uudemmilla versioilla H-101 ja H-102.[5][6]

Palveluskäyttö

Maailman asevoimia seuraavan The Military Balance -vuosikirjan mukaan Venäjällä oli vuonna 2022 käytössään yhteensä 60 strategista Tupolev Tu-95MS-pommituslentokonetta. Näistä 42 kappaletta on mallia Tu-95MS Bear ja 18 konetta muunnosta Tu-95MS mod Bear. Lentokoneet oli jaettu toimintaa varten kolmeen lentueeseen.[7] Tupolev Tu-95MS-lentueiden kotitukikohdat olivat Saratov-Engels (Rjazanin alue), Djagilevo (Rjazanin alue) ja Ukrainka (Amurin alue).[8][9]

Lähestymislennot 2007

Vuonna 2007 on Venäjä aloittanut jälleen Tupolev Tu-95:llä samoin kuin myös Tupolev Tu-160:lla lähestymislennot Norjan, Britannian ja Yhdysvaltain tukikohtien ilmatilojen lähelle kuitenkaan ilmatilaa loukkaamatta harjoituksen vuoksi. Venäjä on ilmoittanut, etteivät sen strategiset pommittajat kyseisillä lennoilla kanna ydinpommeja.lähde?

9. helmikuuta 2008 Tupolev Tu-95 loukkasi Japanin ilmatilaa 3 minuutin ajan Sofuganin saaren yläpuolella noin 650 kilometriä Tokiosta etelään.lähde?

Tekniset tiedot

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 7
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&049.060000049,6 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&013.040000013,4 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&094400.&&&&0094 400 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 × KKBM Kuznetsov NK-12MP, NK-12MV (95RT, 95U, 142, 95K22) -potkuriturbiinia; &&&&&&&&&&011000.&&&&0011 000 kW (&&&&&&&&&&014800.&&&&0014 800 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0830.&&&&00830 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0550.&&&&00550 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&010500.&&&&0010 500 km normaalilla kuormalla, 6 500 km täydellä kuormalla
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012000.&&&&0012 000 m

Aseistus

  • Tykit
    • 2 × GŠ-23 23 mm
    • 6 × AM-23 23 mm (95M)
  • Ohjukset:
    • 6 × H-55-risteilyohjusta
    • 16 × H-55,
      H-20 (Tu-95K-20, Tu-95KD, Tu-95KM)
    • 2 × H-22 (Tu-95K-22)

Lähteet

Viitteet
  1. Mobilisti 01/2008
  2. 5th Bomb Wing Units www.minot.af.mil. Viitattu 8.3.2020.
  3. Hirvonen, 1961: s. 54
  4. Perry, Dominic: Russian air force takes first modernised Tupolev bombers flightglobal.com. 19.12.2014. Reed Business Information. Viitattu 8.3.2015. (englanniksi)
  5. Kh-55 military-today.com. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)
  6. Tupolev Tu-95 Bear military-today.com. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)
  7. IISS: The Military Balance 2022 (verkkoversio tilaajille/kirjaston kautta), s. 193 (Long-Range Aviation Command) ja 200 (Aerospace Forces), 5. luvun (Chapter Five: Russia and Eurasia) osasta Russia (s. 192-208). Routledge, 2022. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  8. Russian strategic nuclear forces 7.8.2021. Russian Nuclear Forces Project, russianforces.org. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  9. David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.