Tsimljanskin tekojärvi

Tsimljanskin tekojärvi (ven. Цимля́нское водохрани́лище, Tsimljanskoje vodohniliraštše) on Donin alajuoksulle padottu tekojärvi Etelä-Venäjällä, Volgogradin ja Rostovin alueilla. Järveä käytetään kasteluun, yhdyskuntien vesisäiliönä, sähkön tuotantoon (0,7 mrd. kWh vuodessa), vesitienä ja virkistykseen. [2][3][4]


 Tsimljanskin   tekojärvi
Tsimljanskin tekojärvi sijaitsee Donin alajuoksulla, noin 200 km Donin Rostovista itäkoilliseen.
Tsimljanskin tekojärvi
Цимля́нское водохрани́лище

Tsimljanskin tekojärvi alavirtaan päin nähtynä (lokakuu 1994).[1]
Valtiot Venäjä
Paikkakunta Volgogradin alue ja Rostovin alue
Koordinaatit 47°49′59″N, 42°49′59″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Don
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 35 m
Pituus 302 km
Leveys 38 km
Pinta-ala 2 700 km² [2]
Tilavuus 23,9 km³ [2]
Keskisyvyys 8,8 m
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Tekojärvi on 308 kilometrin pituinen ja enimmillään noin 38 km leveä. Sen pinta-ala on 2 700 km² ja tilavuus 23,9 km³. Vesitilavuudesta 11,5 km³ on käyttövaraa. Veden pinnankorkeus vaihtelee 5 metriä.[2][5]

Don laskee järveen sen koillispäässä Kalatš-na-Donun kaupungin kohdalla. Järven pohjoisosiin laskee myös Donin sivujoki Tšir. Tsimljanskin tekojärveen koillisosaan liittyy myös Volgan-Donin kanava. Se yhdistää Mustanmeren valuma-alueeseen kuuluvan Donin vesistön vesitien Kaspianmereen laskevaan Volgaan ja sen kautta myös Keski-Venäjälle ja edelleen Itämereen. Tärkeimmät satamakaupungit tekoaltaan äärellä ovat Kalatš-na-Donu, Nižni Tšir ja Volgodonsk. [2][3][4]

Tekojärven rannalla sijaitsee Rostovin ydinvoimalaitos, joka saa jäähdytysvetensä järvestä.[6]

Tekojärveä pidetään Venäjän runsaskalaisimpana tekojärvenä. Järvestä pyydetään muun muassa lahnaa, sulkavaa, haukea, karppia, pasuria. [2]

Tekojärven nimeä kantava, 26-metrin korkuinen pato on sen länsipäässä, Volgodonskin kaupungin pohjoispuolella.[2][4] Patoon liittyy 209 megawatin voimalaitos, jossa on neljä pääturbiinia (putouskorkeus 17,5-24,5 m). Patorakennelman kokonaispituus on 13 km, ja se on lajissaan pisimpiä maailmassa. Pato rakennettiin vuosien 1948 ja 1953 välillä gulag-vankileirityövoimalla. Tekojärveä täytettäessä sen pohjaan jäi muun muassa historiallinen kasaarien linnoituskaupunki Sarkel.

Osa tekojärven vedestä johdetaan etelään Manytšin vesistöalueelle 195 kilometrin pituistalähde? Donin valtakanavaa pitkin (Donskoi magistralnyi kanal). [4][3]

Tsimljanskin kaupungin eteläpuolista 26-metriä korkeaa patoa voimaloineen tekojärven lounaispäässä.

Lähteet

  1. Earth from Space: Photo STS068-254-044, Tsimlyansk Reservoir 1994. NASA, nasa.gov. Arkistoitu 26.1.2008. Viitattu 10.8.2014. (englanniksi)
  2. Tsimljanskoje vodohniliraštše (maantieteellisen kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkeli tekojärvestä) Geografitšeskaja entsiklopedija. 2006 (viittauksen osalta). Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  3. V.H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006–2007. Rossija – Strany SNG – Pribaltika 1:750 000, 1:1 500 000 (+ 1:4 000 000). Minsk: Tribum, 220053 g. Minsk. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  4. Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija. Pääosin 1:500 000, 1:1 500 000 ja 1:3 000 000. 154 ja 156 (Salsk). Moskova: PKO "Kartografija" & OOO "Sovremennaja škola", 2014. ISBN 978-985-549-710-4. (venäjäksi)
  5. Tsimljanskoje vodohniliraštše (BSE-verkkotietosanakirjan artikkeli) Suuri neuvostotietosanakirja. 1969—1978. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  6. Sait Rostovskoi AES (Rostovin ydinvoimalaitoksen sivut tuotantoyhtiön sivustolla, suppeampi sivusto (englanniksi)) rosenergoatom.ru. Arkistoitu 18.3.2014. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.