Tšiang Kai-šek
Generalissimus Tšiang Kai-šek (perint.: 蔣介石; yksink.: 蒋介石; pinyin: Jiǎng Jièshí; Jyutping: Zoeng2 Gaai3-sek6; 31. lokakuuta 1887 – 5. huhtikuuta 1975) oli kiinalainen poliitikko ja sotilasjohtaja, yksi maansa 1900-luvun merkittävimmistä johtajista.[1] Hän johti Kiinan tasavaltaa vuosina 1928–1975.
| Tšiang Kai-šek | |
|---|---|
 Tšiang Kai-šek vuonna 1943. |
|
| Kiinan tasavallan presidentti | |
| Seuraaja | Li Zongren (virkaatekevä) |
| Edeltäjä | Li Zongren (virkaatekevä) |
| Seuraaja | Yen Chia-kan |
| Kiinan hallituksen puheenjohtaja | |
| Edeltäjä | Gu Weijun |
| Seuraaja | Lin Sen |
| Kansallisen sotaneuvoston puheenjohtaja | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. lokakuuta 1887 Fenghua, Zhejiang, Kiina |
| Kuollut | 5. huhtikuuta 1975 (87 vuotta) Taipei, Taiwan |
| Ammatti | Kiinan tasavallan presidentti |
| Arvonimi | Generalissimus |
| Puoliso |
Mao Fumei Yao Yecheng Chen Jieru Song Meiling |
| Tiedot | |
| Puolue | Kuomintang |
| Uskonto | metodismi |
 Nimikirjoitus |
|
Tšiang Kai-šek syntyi Xikoun kaupungissa. Hän aloitti sotilaskoulutuksensa 1906, mutta liittyi Japanin asevoimiin 1907 ja palveli sen armeijassa vuosina 1909–1911. Hän oli mukana kaatamassa Kiinan keisarisukua.[1]
Kiinan keisarikunnan hajoaminen
Vuonna 1912 Tšiang Kai-šekistä tuli nationalistipuolue Kuomintangin perustajajäsen. Hän otti Kuomintangin johdon Sun Yat-senin kuoleman jälkeen 1925 ja johti pohjoista sotaretkeä. Tammikuussa 1927 hän liittoutui kiinalaisten kommunistien ja neuvostoliittolaisen vakoojan Mihail Borodinin kanssa ja valtasi Shanghain ja Nanjingin. 1. joulukuuta 1927 Tšiang Kai-šek meni naimisiin Song Meilingin kanssa ja kääntyi buddhalaisuudesta kristityksi. Tšiang Kai-šekin joukot valloittivat pääkaupunki Pekingin vuonna 1928.[1] Tšiang Kai-šekistä tuli voittoisana Kiinan tasavallan johtaja.
Kiinan–Japanin sota
Japani hyökkäsi Mantšuriaan vuonna 1931. Joulukuussa 1936 Tšiang Kai-šekin omat kenraalit vangitsivat hänet kahdeksi viikoksi ja pakottivat hänet lopettamaan sisällissodan kommunistien kanssa sekä muodostamaan yhteisrintaman Japania vastaan. Kiina taisteli ensin neljä vuotta yksin Japania vastaan ja liittoutui sitten toisen maailmansodan puhjettua liittoutuneiden kanssa.[1] Hänen asemansa Kiinassa heikkeni, mutta kansainvälinen maineensa kasvoi, jolloin häntä alettiin pitää yhtenä neljästä suuresta liittoutuneiden johtajasta. Time-lehti valitsi Tšiang Kai-šekin vuoden mieheksi 1937.[2]
Kiinan sisällissodan ja toisen maailmansodan jälkeen
Kiinan sisällissodan (1926–1949) aikana hän yritti tuhota kommunistit, mutta epäonnistui lopulta ja joutui luovuttamaan vallan kommunisteille ja Mao Zedongille. Hän pakeni joukkojensa kanssa Taiwanin saarelle. Tšiang Kai-šekistä tuli Kiinan tasavallan presidentti 1. maaliskuuta 1950.[3] Hän hallitsi Taiwania loppuikänsä Kiinan tasavallan presidenttinä, ja hänet uudelleenvalittiin presidentiksi myös vuosina 1954, 1960, 1966 ja 1972.
Tšiang Kai-šekin vanhetessa hänen terveytensä huonontui ja hän alkoi kärsiä keuhkokuumeesta ja sydänkohtauksista. Tšiang Kai-šek kuoli 87-vuotiaana vuonna 1975. Häntä ei haudattu kiinalaiseen tapaan, vaan hänen ruumiinsa on siitä asti ollut väliaikaisesti sijoitettuna Cihun mausoleumiin, koska hän ilmaisi toiveekseen tulla haudatuksi kotipaikkaansa Fenghuaan Manner-Kiinaan.[4] Mausoleumilla pidetään edelleen kunniavartiota.[5]
Lähteet
- Chiang Kai-shek Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.11.2013.
- Man & Wife of the Year: Generalissimo and Madame Chiang Kai-shek TIME. Viitattu 27.11.2013.
- The Life of Chiang Kai-shek: A Leader Who Was Thrust Aside by Revolution 1975. NY Times. Viitattu 26.11.2013.
- Marc Andre Matten: Places of Memory in Modern China: History, Politics, and Identity, s. 56. Brill, 2011. ISBN 9789004219014. Google books (viitattu 27.11.2013).
- Cihu Mausoleum- The quiet and beautiful resting place of President Chiang Kai-shek 2012. culture.tw. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 26.11.2013.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšiang Kai-šek Wikimedia Commonsissa