Puškin (kaupunki)

Puškin[2] (ven. Пу́шкин) on Pietariin kuuluva kaupunki Venäjällä. Se sijaitsee 24 kilometriä Pietarin keskustasta etelään Vitebskin rautatien varrella (Detskoje Selon asema). Hallinnollisesti Puškin on Puškinin piiriin kuuluva kunta. Asukkaita on 84 600 henkeä (vuonna 2003).

Puškin
Пу́шкин
Kaupungin keskustaa.
Kaupungin keskustaa.

59°43′01″N, 30°25′01″E
Valtio Venäjän federaatio
Piiri Puškinin piiri
Väkiluku 109 885 [1]
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Puškinin kaupunki Pietarin kartalla.

Kaupunki on syntynyt ruotsalaisen Saaren moision paikalle, joka venäjän kielessä muotoutui ensin nimeksi Sarskoje Selo (ven. Сарское Село) eli ”Saaren kylä” ja sittemmin muotoon Tsarskoje Selo (ven. Царское Село) eli ”Tsaarin kylä”.[3] Inkerinsuomalaiset ovat käyttäneet paikkakunnasta nimitystä Saari.[4][5]

Kaupungin historiaa
Katariinan palatsi.

1700-luvun alussa Pietari I lahjoitti kylän ensin ruhtinas Aleksandr Menšikoville. Vuodesta 1710 lähtien sen omisti Pietarin vaimo Katariina I. Vuodesta 1725 lähtien Saari toimi Venäjän keisarien kesäasuntona. 1700-luvulla rakennettiin suuri palatsi- ja puistoalue.

Jo 1700-luvun alkupuoliskolla palatsialueen koillispuolelle syntyi pieni esikaupunki, joka kasvoi huomattavasti 1770-lukuun mennessä. Katariina II yritti rajoittaa esikaupungin kasvua perustamalla sen lähelle uuden Sofijan kaupungin. Vuonna 1808 Sofija lakkautettiin ja liitettiin Saareen, joka sai samana vuonna kaupunginoikeudet. Vuosina 1811–1843 Saaressa toimi lyseo, jossa opiskelivat mm. runoilijat Aleksandr Puškin ja Anton Delvig sekä dekabristi Wilhelm Küchelbecker. Vuonna 1837 Pietarin ja Saaren välille rakennettiin Venäjän ensimmäinen rautatie.

Vuonna 1918 palatsi- ja puistoalueesta tehtiin museo ja kaupunki sai nimen Detskoje Selo (ven. Детское Село) eli ”Lasten kylä”. Vuonna 1937 Venäjän kansallisrunoilijan Aleksandr Puškinin kuoleman satavuotisjuhlallisuuksien yhteydessä kaupungille annettiin nimi Puškin. Toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana pahoin tuhoutunut palatsikokonaisuus on sodan jälkeen rakennettu pääosin ennalleen.[6]

Palatsi- ja puistoalueet
Cameronin galleria.

Puškinin palatsi- ja puistoalueen ytimen muodostaa Katariinan palatsi, joka oli alun perin Pietari I:n puolisoa varten rakennettu pienehkö kaksikerroksinen rakennus. Vuosina 1744–1748 palatsia laajensivat arkkitehdit Aleksei Kvasov ja Savva Tševakinski. Vuosina 1752–1757 Bartolomeo Rastrelli teki siitä suurenmoisen barokkipalatsin, jonka sisustamiseen osallistuivat mm. Charles Cameron ja Vasili Stasov. Palatsin sisätiloista upeimpia ovat Suuri sali, Taulusali sekä sodan aikana ryöstetty Meripihkahuone, joka on nykyään luotu uudelleen. 1780–1790-luvuilla palatsin vasempaan päätyyn liitettiin Cameronin suunnittelemat klassistiset Cameronin galleria, Akaattihuoneet ja Riippuva puutarha. Oikea pääty yhdistettiin Ilja Nejelovin suunnittelemaan ja Stasovin vuonna 1811 uudistamaan lyseorakennukseen.

1720–1860-luvuilla luotiin Katariinan, Aleksanterin ja Babolovon puistot, Alapuisto sekä Maatilapuisto, joiden yhteispinta-ala on noin 600 hehtaaria. Katariinan palatsia ympäröivät geometrisen säännölliset alueet liittyvät laajoihin maisemapuistoihin. Puistoalueilla on Giacomo Quarenghin vuosina 1792–1796 rakentama Aleksanterin palatsi, lukuisia paviljonkeja (esim. vuosina 1743–1754 rakennettu Eremitaasi, arkkitehdit Rastrelli ja Mihail Zemtsov), lampia, kanavia, muistomerkkejä ja veistoksia.[6][7]

Muita nähtävyyksiä

Puškinin kaupungissa ovat säilyneet barokkityyliset Ratsuväen talot (1752–1753, arkkitehti Tševakinski), lukuisia klassistisia rakennuksia kuten Stasovin 1820-luvulla rakentamat Maneesi, Tallirakennus ja Suuri kasvihuone, puinen Kitajevin talo, Pyhän Johanneksen katolinen kirkko ja egyptiläisaiheinen kaupunginportti. 1910-luvulla Katariinan palatsin pohjoispuolelle rakennettiin keisarin vartiojoukkoja varten venäläistyylinen ns. Fjodorovin esikaupunki. 1900-luvulla Puškin laajentui etupäässä pohjoista ja etelää kohti. Sodanjälkeisistä rakennuksista erottuu vuosina 1948–1950 pystytetty monumentaalinen rautatieasema.[6] Nykyään kaupunkiin rakennetaan Venäjän uuden eliitin asuinalueita.

Entisessä lyseorakennuksessa toimii Aleksandr Puškinille omistettu lyseomuseo. Kitajevin talossa, jossa Puškin vietti vaimonsa kanssa kesän 1830, on hänelle omistettu huvilamuseo.[6] Kaupungissa on myös useita toimivia ortodoksikirkkoja sekä entinen saksalainen kirkko, joka vuonna 1977 luovutettiin Inkerin ensimmäisen uudelleen perustetun luterilaisen seurakunnan käyttöön. Nykyään Puškinin luterilainen seurakunta on osa Inkerin evankelis-luterilaista kirkkoa.[8]

Kaupunginosat ja kylät

Puškinin kaupunkiin kuuluvia historiallisia kaupunginosia ja kyliä ovat Detskoselski (ven. Детскосельский), Hynnisi eli Humalasaari (ven. Гуммолосары, Gummolosary), Hyvösi (ven. Новая Деревня, Novaja Derevnja), Kappisi (ven. Новокондакопшино, Novokondakopšino), Kurkela (ven. Новосёлки, Novosjolki), Lyysmäki (ven. Лесное), Muikkola (ven. Мыкколово, Mykkolovo), Novaviesti (ven. Нововесь, Novoves), Rönölä (ven. Кондакопшино, Kondakopšino) ja Sofija.[9] Eräissä kylissä asui ennen toista maailmansotaa inkerinsuomalaisia, jotka kuuluivat Tuutarin ja Venjoen luterilaisiin seurakuntiin.[10]

Sotilastukikohta

Vuonna 2014 Pietarin lähellä olevaa Puškinin lentotukikohtaa oltiin varustamassa moderneilla, myös yöoperaatioihin varustelluilla Mil Mi-28N (Night hunter)-taisteluhelikoptereilla.[11]

Lähteet
  1. http://www.gks.ru/free_doc/doc_2018/bul_dr/mun_obr2018.rar. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Venäjän federaation paikannimiä, s. 196. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  3. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 368. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  4. Inkeri: tiekartta. Ingriainfo oy, 1992. ISBN 951-96326-0-3.
  5. Keski-Inkeri: kylä- ja tiekartta. Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1.
  6. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 368–369. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  7. Muštukov, V. & Tihonov, L.: Leningradin museot, s. 147–157. Moskova: Raduga, 1986. ISBN 5-05-000945-6.
  8. Puškinin luterilaisen seurakunnan historiaa pushkin.elci.ru. Arkistoitu 18.1.2007. Viitattu 14.9.2008. (venäjäksi)
  9. Pietarin kaupunginhallituksen 6.2.2006 tekemä päätös n:ro 117 ”O Rejestre nazvanii objektov gorodskoi sredy”
  10. Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 37–38, 41–42. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  11. Airbase near St.-Petersburg will be re-armed with new combat helicopters 5.5.2014. Russian Helicopters, russianhelicopters.aero. Viitattu 9.8.2014. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.