Trubnikov Bor
Trubnikov Bor (ven. Тру́бников Бор) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Tusinan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee valtatie M10:n varrella 43 kilometriä Tusinasta kaakkoon. Kylässä on 800 ja kunnassa 1 600 asukasta (vuonna 2012)[1].
Trubnikov Bor Тру́бников Бор |
|
---|---|
Pietarin ja Moskovan välinen maantie Trubnikov Borin kohdalla. |
|
Trubnikov Bor |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Alue | Leningradin alue |
Piiri | Tusinan piiri |
Hallinto | |
– Asutustyyppi | kylä |
– Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 708,63 km² |
Väkiluku (2012) | 1 600 |
Maantiede
Trubnikov Borin kunnan pinta-ala on 708,63 neliökilometriä[2]. Se rajoittuu lännessä Tusinan piirin Ljubanin kuntaan, pohjoisessa Leningradin alueen Kirovskin ja idässä Kirišin piireihin sekä idässä ja etelässä Novgorodin alueeseen[3]. Pinta-alasta 90,9 % on metsää, 7,5 % maatalousmaata ja 1,4 % asuinaluetta[4].
Kunta sijaitsee Ilmajärven–Olhavan alangon länsiosassa[5]. Tärkeimmät joet ovat Olhavanjokeen laskeva Tigoda, sen sivujoet Ravan, Korodynka, Tresna ja Tverezna sekä jälkimmäisen sivujoki Malyi Hotun. Järviä ovat Dolgoje, Krugloje ja Lovetskoje.[6] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, hietasavi ja turve[7].
Asutus
Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluvat Babinon ja Keramikin asutukset sekä 13 kylää: Aleksandrovka, Apraksin Bor, Babino, Babinskaja Luka, Bolšaja Gorka, Bolšaja Kunest, Drozdovo, Kokolavrik, Pomeranje, Rutšji, Tšeremnaja Gora, Tšudskoi Bor ja Voroni Ostrov[3]. Toiseksi suurin asutuskeskus on vajaan 400 asukkaan Babinon kylä[1].
Kunnan alueella sijaitsevat Babinon, Trubnikov Borin ja Keramikin puutarhapalsta-alueet[8]. Kesäasukkaita arvioidaan olevan kymmenestä viiteentoista tuhatta[9].
Historia
Paikkakunta mainitaan ensimmäistä kertaa Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500. Tuolloin sen nimi oli Duntsyn Bor. Nykyinen nimitys perustuu kylän omistaneeseen Trubnikovin aatelissukuun, joka 1800-luvun alussa rakennutti sinne kartanon. 1900-luvun alkuun saakka kylä kuului Novgorodin läänin Novgorodin kihlakunnan Ljubanin volostiin ja 1930-luvun alusta lähtien se muodosti Tusinan piiriin kuuluneen kyläneuvoston. Nykyinen kunta on muodostettu vuosina 2004–2006 entisistä Trubnikov Borin ja Tšudskoi Borin volosteista.[10]
Liikenne, talous ja palvelut
Kunnan läpi kulkee Pietarin ja Moskovan välinen valtatie M10 sekä kaupunkien välinen päärata, jolla on Trubnikovon asema ja kolme pysähdyspaikkaa. Paulovan, Ljubanin, Oredežin ja Lugan välinen maantie liittyy valtatiehen Trubnikov Borin ja Apraksin Borin välisen maantien kautta.[11] Kylistä on linja-autoyhteydet Ljubanin, Trubnikovon ja Babino II:n rautatieasemille[12].
Paikallisista elinkeinoista tärkein on maatalous. Kunnassa toimii kaksi maidon ja lihan tuotantoa sekä perunan, vihannesten ja viljan viljelyä harjoittavaa maatalousyritystä. Suuri merkitys on myös maantien varteen syntyneillä palveluilla.[13] 23 % asukkaista työskentelee tai opiskelee kunnan ulkopuolella[14].
Keskuskylän palveluihin kuuluvat peruskoulu, kirjasto, lääkintäasema, joukko kauppoja ja neljä kahvilaa. Eräitä palveluja on myös Tšudskoi Borissa ja muissa kylissä.[15]
Nähtävyydet
Nähtävyyksiä ovat vuonna 1796 rakennettu Pomeranjen postiasema, Babinon raunioitunut kirkko ja Trubnikov Borin kartanon puistoalue. Seudulla on useita toisen maailmansodan muistomerkkejä.[16]
Lähteet
- Projekt Generalnogo plana Trubnikoborskogo selskogo poselenija Tosnenskogo raiona Leningradskoi oblasti. Pojasnitelnaja zapiska: Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana. Tom II, kniga 1: Analiz kompleksnogo razvitija territorii i obosnovanije predloženi po territorialnomy planirovaniju 2013. Sankt-Peterburg – Trubnikov Bor: NIIPGradostroitelstva. Viitattu 26.9.2013. (venäjäksi)
Viitteet
- Projekt, s. 86.
- Projekt, s. 46.
- Projekt, s. 15.
- Projekt, s. 47.
- Projekt, s. 27.
- Projekt, s. 30–31.
- Projekt, s. 34–35.
- Projekt, s. 50–51.
- Projekt, s. 91.
- Projekt, s. 53–54.
- Projekt, s. 102–103.
- Projekt, s. 108.
- Projekt, s. 79–81.
- Projekt, s. 88.
- Projekt, s. 97–98.
- Projekt, s. 58–60.