Troikka

Troikka (ven. тройка, troika, sananmukaisesti ”kolmikko”) on perinteinen venäläinen kolmivaljas. Troikka eroaa muista kolmen hevosen valjakoista siten, että kaikki kolme hevosta valjastetaan rinnakkain. Keskimmäisellä hevosella on luokki ja länget, reunahevosilla silavaljaat. Troikkaa on perinteisesti ajettu siten, että keskihevonen ravaa ja reunimmaiset laukkaavat; oikeanpuoleinen hevonen on oikeassa laukassa ja vasemmanpuoleinen vasemmassa. Troikan nopeus voi olla jopa 45–50 km/h, mistä oli hyötyä pitkiä välimatkoja kuljettaessa ennen autojen yleistymistä.

Aleksander Orlowskin teos Matkamies kibitkassa, litografia vuodelta 1819.

Troikat tulivat Venäjällä käyttöön 1600-luvulla. Niitä käytettiin kulkuvälineenä hevosenvaihtoasemien välillä. Aiemmin kolmea hevosta olivat saaneet käyttää vain vähintään kolmen hengen ryhmät, ja yksittäinen matkustaja oli saanut ajaa korkeintaan parivaljasta.

Venäjän keisarikunnan aikana aateliset ja rikas keskiluokka antoivat livreepukuisten kuskien ajaa troikkaansa. Troikat olivat koristeltuina myös suosittuja suurissa uskonnollisissa juhlissa ja hääjuhlissa. Troikka kuului Venäjällä sekä kaupunkien että maaseudun maisemaan, ja siitä tuli pian maanomistajien kulkuneuvo.

Hevoset eivät yleensä olleet komeannäköisiä, mutta ne olivat kestäviä; esimerkiksi vjatkanhevonen ei ollut 145 cm korkeampi. Rikkaat käyttivät mieluusti elegantteja kimoja orlovhevosia.

Ensimmäiset troikkakilpailut järjestettiin Moskovan kilpa-ajoradalla vuonna 1840. Troikka oli myös näytteillä Lontoossa vuoden 1911 maailmannäyttelyissä.