Triuraanioktaoksidi
Triuraanioktaoksidi (myös uraani(V,VI)oksidi tai uranyyliuranaatti) on uraanin epäorgaaninen yhdiste hapen kanssa, jossa uraani esiintyy hapetusluvuilla +V tai +VI. Se on eräs uraanin oksideista, ja sen rakennekaava on U3O8. Se on uraanirikasteen (ns. yellow cake) pääasiallinen ainesosa (n. 70–90 painoprosenttia). Se on stabiilimpia uraanin oksideista, koska muilla oksideilla on taipumusta hapettua triuraanioktaoksidiksi.[1][3]
Triuraanioktaoksidi | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | 1344-59-8 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | U3O8 |
Moolimassa | 842,1 g/mol |
Ulkomuoto | oliivinvihreästä mustaan, ortorombisia kiteitä[1][2] |
Sulamispiste | 1 150 °C[1] |
Kiehumispiste | 1 300 °C (hajoaa uraanidioksidiksi)[1] |
Tiheys | 8,38 g/cm3[1][2] |
Liukoisuus veteen | Ei liukene |
Hapen läsnä ollessa, uraanidioksidi UO2 hapettuu U3O8:ksi, kun taas uraanitrioksidi UO3 menettää happea yli 500 °C:n lämpötilassa ja muuttuu sitä kautta U3O8:ksi. Triuraanioktaoksidia voidaan teollisuudessa tuottaa ydinpolttoaineen valmistusta varten kolmella erilaisella valmistusprosessilla; näissä syntyviä välituotteita ovat joko uraanitetrafluoridi UF4 tai uranyylifluoridi UO2F2. Uraanin väkevöinnissä U3O8 konvertoidaan ensin uraaniheksafluoridiksi.[3](s. 314-317)
Lähteet
- Webelements: Uranium: triuranium octoxide (englanniksi) Viitattu 13.1.2016.
- Carl L. Yaws: The Yaws Handbook of Physical Properties for Hydrocarbons and Chemicals, s. 805. Gulf Professional Publishing, 2015. ISBN 0128011467. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.1.2016). (englanniksi)
- Ingmar Grenthe, Janusz Drożdżyński, Takeo Fujino, Edgar C. Buck, Thomas E. Albrecht‐Schmitt & Stephen F. Wolf (2006) Uranium, luku 5 kirjasta Morss, Lester R.; Edelstein, Norman M.; Fuger, Jean, toim. The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) (3. painos). Dordrecht: Springer. s. 253–698. (englanniksi)