Triumph TR6

TR6 oli englantilaisen Triumph Motor Companyn vuosina 1968 – 1976 valmistama kaksipaikkainen urheiluauto. Mallia valmistettiin, tuolloin osaksi British Leyland -konsernia liitetyn yhtiön tehtaalla Coventryssa, kaikkiaan 94 619 kappaletta. Näistä 86 249 autoa meni vientiin, pääasiassa Yhdysvaltoihin ja ainoastaan 8370 autoa jäi kotisaarelleen.[3]

Triumph TR6
Valmistustiedot
Valmistusmaa Coventry, Englanti
Valmistaja Triumph Motor Company
Konserni British Leyland
Valmistusvuodet 1968–1976
Korimalli Roadster
Edeltäjä Triumph TR5
Seuraaja Triumph TR7
Tekniset tiedot
Moottori 2,5 l Triumph R6
Vetotapa Takaveto
Vaihteisto 4-portainen manuaali
optiona ylivaihde[1]
Mitat
Massa 1130 kg (2491 lb)[2]
Pituus 3950 mm (155,5")[2]
Akseliväli 2235 mm (80,0")[2]
Leveys 1550 mm (61,0")[2]
Korkeus 1270 mm (50,0")[2]

Yleistä

Triumph TR6 tuotiin markkinoille mallivuodelle 1969. Mallin rakenteena oli edelleen erillisrungolle asennettu kori. TR6:n alusta perustui hyvin pitkälti aiempien TR4A / TR5 -mallien konstruktiona ja myös mallin kyljissä on vielä häivähdys edeltäjiensä muodoista. Tähän asti Triumphilla oli luotettu italialaisen designeri Giovanni Michelottin näkemyksiin, mutta nyt TR6:n modernien muotojen takana oli saksalainen Karmann.[3]

Kokoontaittuvan vinyylikaton sijaan auto voitiin myös varustaa tehdasvalmisteisella, irrotettavalla kovakatolla. Muita valinnaisvarusteita olivat mm. taka-akselin kallistuksenvakain ja tasauspyörästön luistonesto, sekä suosituimpana ylivaihde.

Valmistushistoriansa aikana TR6 ei kokenut suuria muutoksia, mutta malli sai osakseen pientä viilausta vuosittain.

Tekniikka

Alusta

Etupyörien tuentana on päällekkäiset tukivarret, kallistuksenvakain ja kierrejouset, joiden sisällä teleskooppi-iskunvaimentimet. Takana pyöränripustuksena on semi-trailing-tukivarret ja kierrejouset. Takana heilahduksenvaimennuksesta huolehtivat vipuvarren välityksellä toimivat vaimentimet.[4]

Ohjaus on tehostamaton hammastanko-ohjaus. Edessä levy- ja takana rumpujarrut.

Voimalinja

TR6:n voimanlähteenä toimi Triumphin oma, 2,5-litrainen, kuusisylinterinen OHV-rivimoottori. Yhdysvaltoihin toimitetut versiot varustettiin kahdella Strömberg tai SU-kaasuttimella, näiden mallien teho vaihtelee vuosimallista riippuen välillä 98 – 106 hv DIN.[5] Muut, kuin US-versiot varustettiin Lucasin mekaanisella polttoaineensuihkutuksella. Näiden mallien tunnuksena on PI (Petrol Injection) ja niiden tehoksi ilmoitettiin 145 DIN-hevosvoimaa (150 bhp, 110 kW). Vuonna 1973 moottori sai uuden nokka-akselin, jonka myötä sen teho putosi 123 DIN-hevosvoimaan (125 bhp, 93 kW), mutta vastapainona vääntömomentti kasvoi. Muutos latisti hieman moottorin urheiluautomaista olemusta, mutta lisäsi mukavuutta arkikäytössä.

Vaihteisto on täyssynkronoitu neliportainen manuaalivaihteisto, lisävarusteena oli saatavana Laycock de Normanville-ylivaihdeyksikkö. Aluksi ylivaihde oli käytössä välityksillä 2 – 4, mutta myöhemmissä versioissa, noin vuodesta 1973 lähtien, ylivaihde on käytettävissä ainoastaan vaihteilla 3 ja 4.[6][7]

Lähteet

Aiheesta muualla
Triumph Motor Companyn aikajana, 1946 – 1984
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.