Tripura

Näkymä Gumtijoella.

Tripuran pinta-ala on 10 486 km².[1] Pinta-alaltaan Tripura on yksi Intian pienimmistä osavaltioista. Osavaltion alue rajautuu pohjoisessa, lännessä ja etelässä Intian Bangladeshin vastaiseen rajaan. Tripuran naapuriosavaltioita ovat Mizoram idässä ja Assam koillisessa. Tripuran keski- ja pohjoisosat muodostuvat tyypillisesti pohjois-eteläsuunnassa leviävistä kukkuloista. Kukkulat kohoavat korkeimmillaan 600–900 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kukkulat madaltuvat idästä länteen kuljettaessa ja niitä halkovat viisi jokea, Juri, Manu, Deo, Dhalai ja Khowai. Joet ovat muodostaneet alueelle neljä suurta laaksoa. Tripuran alueeseen kuuluu kukkuloiden lisäksi Agartalan tasanko osavaltion länsiosassa. Agartalan tasanko on osa suurempia Gangesin ja Brahmaputran valuma-alueita. Tasangolla on useita jokia, joista suurin on Gumti. Keskikorkeus tasangolla on vain 60 metriä.[2]

Lämpötilat Tripurassa vaihtelevat keskimäärin 20–36 °C välillä kesäisin ja 7–27 °C välillä talvisin. Talven alin lämpötila on 2 °C.[3] Lämpimin kausi ajoittuu huhtikuulle ja toukokuulle. Tammikuu on puolestaan kylmin kuukausi. Tripurassa vallitsee monsuuni-ilmasto.[2] Keskimääräinen vuotuinen sadanta on noin 2 500 mm.[3] Monsuunikausi kestää kesäkuusta syyskuuhun.[2]

Metsät kattavat Tripuran pinta-alasta noin puolet. Metsissä kasvaa esimerkiksi intianmerantipuuta ja bambua. Tripuran alueella on joitakin endeemisiä bambulajeja. Osavaltion eläimistöön lukeutuvat intiantiikeri, leopardi, aasiannorsu, gauri ja eri kädellislajit.[2] Tripuran tunnuseläin on barbenlanguri, tunnuslintu viherkeisarikyyhky, tunnuspuu agarpuu ja tunnuskukka Mesua ferrea.[4] Tripuran alueella on useita eri luonnonsuojelualueita.[2]

Tripuran viimeinen kuningas Bir Bikram Kishore Manikya.

Tripuran kuninkaiden vanha Ujjayantan palatsi.

Tripura muodosti aikanaan oman itsenäisen kuningaskuntansa, jota hallitsivat Manikya-dynastian kuninkaat.[5] Kuningaskunnan legendaarista historiaa tunnetaan 1400-luvulla kuningas Dharma Manikyan valtakaudella valmistuneesta bengaliksi kirjoitetusta Rajamala-teoksesta.[2] Tripura mainitaan myös Mahabharatassa Kurukshetrasodan yhteydessä.[6] Vuosina 1431–1462 Dharma Manikyan ja tämän pojan Dhanya Manikyan (1463–1515) valtakausilla Tripura laajeni käsittämään osia nykyisen Tripuran ulkopuolella Assamista, Bangladeshista ja Myanmarista. 1600-luvulla suurin osa Tripuraa päätyi kuitenkin Intian Suurmogulien hallintaan. Brittien vaikutusvalta alkoi vuodesta 1765, jolloin Englannin Itä-Intian kauppakomppania sai hallintaansa Suurmogulien Bengalin.[2] Tripurtan kuninkaat hallitsivat edelleen maatansa brittien alaisuudessa.[5] Uusien hallitsijoiden tuli saada hyväksyntä brittiviranomaisilta vuodesta 1808 alkaen. Tripuran viimeiseksi kuninkaaksi jäi vuonna 1923 valtaan noussut Bir Bikram Kishore Manikya.[2] Tripura liitettiin Intiaan 15. lokakuuta 1949.[5]

Osana Intiaa Tripurasta tuli liittovaltion territorio 1. syyskuuta 1956 ja lopulta oma osavaltionsa 21. tammikuuta 1972.[2] Vanhasta kuninkaallisesta Ujjayantan palatsista tuli osavaltion edustajainkokouksen tila. Tripuran sisäisiä jännitteitä lisäsi laajamittainen siirtolaisuus Bengalista ja Itä-Pakistanista, eli nykyisestä Bangladeshista. Monet varhaisista Tripuran asian edistäjistä olivat kommunisteja. Vuonna 1967 oli luotu lisäksi Tripuran suurempaa itsehallintoa ajanut puolue Tripura Upajati Juba Samiti. Vuonna 1978 perustettiin puolestaan aseellinen Tripura National Volunteers -järjestö, joka ajoi Tripuran itsenäisyyttä.[6] Eri etnisten ryhmien väliset väkivaltaisuudet kiihtyivät 1980-luvulla.[2] Tripuran bengalilaiset perustivat heimojen liikettä vastaan oman järjestönsä Amra Bengali.[6] Vuonna 1988 saatiin lopulta aikaan sopimus, jolla heimojen liikkeet jättivät itsehallinnon vaatimisen vastineeksi suuremmasta edustuksesta osavaltion hallinnossa.[2] Jännitteet yhteisöjen välillä eivät ole kuitenkaan kokonaan kadonneet.[6]

Riisipeltoa Tripurassa.

Maatalous muodostaa Tripuran talouden kulmakiven.[2] Osavaltion työvoimasta ala työllistää noin 64 % ja sen osuus bruttokansantuotteesta on noin 48 %.[7] Viljelykasveista tärkein on riisi. Maatalouden muihin tuotteisiin lukeutuvat esimerkiksi juutti, puuvilla, tee, sokeriruoko ja hedelmät, kuten ananas, appelsiini ja mango.[2] Osa Tripuran maanviljelijöistä käyttää edelleen perintiestä kaskiviljelyä (jhum). Tripuran teollisuus on alikehittynyttä. Teollinen sektori työllistää vain 5 % paikallisesta työvoimasta ja muodostaa 7 % bruttokansantuotteesta.[7] Kotiteollisuus ja muu pienteollisuus muodostaa osavaltion teollisen tuotannon valtaosan.Tripuralaisen kotiteollisuuden tuotteisiin lukeutuvat eri käsityöt. Osavaltiossa on myös elintarviketeollisuutta liittyen esimerkiksi sokerin ja teen jalostukseen.[2]

Tripurityttöjä.

Tripuran asukasluku oli Intian vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 3 673 917. Vuonna 2001 osavaltion asukasluku oli vastaavan laskennan mukaan 3 199 203.[1] Intian koillisista osavaltiosta Tripura on asukasluvultaan toiseksi suurin.[7] Tripuran asukkaista yli kaksi viidesosaa on joko kastittomia tai kastilaitoksen ulkopuolisten heimojen jäseniä. Heimoista suurin ovat tripurit. Muita pienempiä heimoryhmiä Tripurassa ovat reangit, chakmat, kukit, mizot, garot ja marmat.[2] Vuonna 2011 heimojen osuus Tripuran väestöstä oli 31,8 %. Heimot muodostivat asukkaiden enemmistön vielä vuonna 1941, mutta sittemmin he ovat jääneet vähemmistöön.[7]

Vuonna 2011 Tripuran asukkaista 73,83 % asui maaseudulla ja vain 26,17 % kaupungeissa. Alueen suurin kaupunki on pääkaupunki Agartala, jonka asukasluku oli vuonna 2011 400 004.[1] Alueen muita kaupunkeja ovat esimerkiksi Badharghat, Jogendranagar ja Dharmanagar.[2] Väestöntiheys on Tripurassa 350 as./km².[1] Osavaltion tiheimmin asutut alueet ovat sen länsiosan tasanko, sekä Gumtin, Dharmanagarin ja Khowain laaksot kukkuloilla.[2] Tripuran asukkaista 1 874 376 oli miehiä ja 1 799 541 naisia. Lukutaitoisuus Tripurassa oli 87,22 %.[1]

Tripuran virallisia kieliä ovat bengali ja tripura (kokborok). Bengali on indoiranilainen kieli ja tripura tiibetiläis-burmalainen kieli.[2] Vuonna 2011 bengalia puhui äidinkielenään 2 414 774 tripuralaista ja tripuria 950 875 henkilöä.[8]

Vuonna 2011 Tripuran asukkaista 83,4 % oli uskonnoltaan hinduja. Uskonnollisia vähemmistöjä olivat muslimit (8,6 %), kristityt (4,35 %), buddhalaiset (3,41 %), sikhit (0,03 %), jainit (0,02 %) ja muut uskot (0,04 %).[1] Kristityt ja buddhalaiset kuuluvat pääosin alueen heimoihin.[2]

Tripuran osavaltion asukkaista suuri osa on bengalinkielisiä hinduja, joiden kulttuurin piirteet ovat saman kaltaisia muun Intian kanssa. Muslimiyhteisön kulttuuri muistuttaa puolestaan pääosin banladeshilaista kulttuuria. Heimojen kulttuuri muodostaa Tripuran omintakeisen kulttuurin osa-alueen.[2] Koko Tripuran laajempi väestö seuraa joitakin heimotaustaisia juhlallisuuksia. Heimotaustaisia juhlia ovat esimerkiksi Garia huhtikuisin, Kharchi heinäkuisin ja Bijhu huhtikuisin. Hindut viettävät Durga Pujaa ja buddhalaiset Buddhan syntymäpäivää. Kristityt juhlistavat joulua.[9]

Tripuralaiset kansantanssit voidaan jakaa eri heimojen kansantansseihin, joita voi yhdellä yhteisöllä olla useita. Esimerkiksi tripurien tanssien muotoja ovat Garia, Jhum, Maimita, Masak Sumani ja Lebang boomani. Tansseihin liittyvät myös eri heimojen omat soittimet.[10]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tripura Wikimedia Commonsissa

Intian osavaltiot ja territoriot

Osavaltiot: Andhra Pradesh | Arunachal Pradesh | Assam | Bihar | Chhattisgarh | Goa | Gujarat | Haryana | Himachal Pradesh | Jammu ja Kashmir | Jharkhand | Karnataka | Kerala | Länsi-Bengali | Madhya Pradesh | Maharashtra | Manipur | Meghalaya | Mizoram | Nagaland | Odisha | Punjab | Rajasthan | Sikkim | Tamil Nadu | Telangana | Tripura | Uttarakhand | Uttar Pradesh

Liittovaltion alueet: Andamaanit ja Nikobaarit | Chandigarh | Dadra ja Nagar Haveli ja Daman ja Diu | Lakshadweep | Puducherry

Pääkaupunkialue: Delhi