Tripitaka

Tripiṭaka (त्रिपिटक "kolme koria" sanskritiksi; paaliksi: Tipiṭaka; hanzi: 三藏, Sānzàng (pinyin); japaniksi: Sanzo; khmeriksi: ត្រៃបិតក Traipětâk; koreaksi: 삼장 Samjang; thaiksi: ไตรปิฎก Traipidok; vietnamiksi: Tam tạng) on buddhalaisuuden kirjallinen kaanon. Tripitakan sisältö vaihtelee suuntauksesta riippuen, länsimaissa näistä parhaiten tunnettu on Theravada-koulukunnan ns. paali-kaanon.

Tripitaka

Tripitakan kolme koria

Tripitakan taustana oli suullisena perintönä välittynyt kaksiosainen ns. alkukaanon, jonka muodostivat sääntökokoelma ja sutrakokoelma. Useita vuosisatoja myöhemmin mukaan liitettiin ns. abhidharma-kirjoitukset.[1]. Kokoelman nimi tulee siitä, että näitä kolmea eri osaa säilytettiin perimätiedon mukaan kolmessa eri korissa (tri- 'kolme', piṭaka 'kori'). Nämä kolme koria ovat:[2]

  • Vinaya piṭaka (paaliksi ja sanskritiksi sama) koostuu munkkien ja nunnien tai sanghan eettisistä säännöistä.
  • Sutta piṭaka (sanskritiksi: Sūtra piṭaka) muodostuu nimensä mukaisesti sūtrista, eli Buddhan tai hänen lähimpien oppilaidensa opetuksista,
  • Abhidhamma piṭaka (sanskritiksi: Abhidharma piṭaka), joka on osista nuorin ja joka muodostuu lähinnä sutrien systematisointi- ja kommentaarikirjallisuudesta. Sen sisältö tosin vaihtelee eri versioissa suuresti.

Tripitakan muotoja

Kolme tärkeintä Tripitakan muotoa ovat:

  • Theravada-koulukunnan pāli-kaanon, josta käytetään yleensä paalinkielistä nimeä Tipiṭaka.[3]
  • Itäaasialainen Tripitaka tai Kiinalainen Tripitaka, joka on edellistä huomattavasti laajempi ja joka on säilynyt useina erilaajuisina kiinankielisinä kokoelmina. Näistä kokoelmista laajin on Tripitaka Koreana eli Palman Daejanggyeong. Standardilaitokseksi on kuitenkin vakiintunut osittain Tripitaka Koreanaan pohjautuva japanilainen Taishō Shinshū Daizōkyō (大正新脩大藏經, Tokio, 1924–34), josta yleensä käytetään lyhyempää nimeä Taishō Tripiṭaka. Tämä kokoelma sisältää materiaalia paitsi Nikāya-koulunkuntien Pāli-kaanonista, myös ns. Mahāyāna-sūtrat.
  • Tiibetiläinen (tai tiibetiläis-mongolialainen) kaanon, eli Kanjur, joka sisältää Nikāya- ja Mahāyāna-suuntausten kirjoitusten lisäksi tantrisia kirjoituksia. Kanjuriin liittyy myös Tenjur-niminen kommentaarikokoelma. Tiibetiläinen kaanon on erittäin laaja ja sisältää myös materiaalia, joka ilmeisesti on ollut alun perin sanskritinkielistä, mutta joka ei ole säilynyt kuin tiibetinkielisinä käännöksinä.

Aiheesta muualla

Lähteet
  1. The Early Buddhist Scriptures, the Tripitaka Learn Religions. 4.4.2018. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  2. Pali canon | Definition, Contents, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  3. Sources of authority - Buddhist perspectives - Sources of authority - GCSE Religious Studies Revision BBC Bitesize. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.