Treynorin luku

Treynorin luku tai Treynorin mittari on rahoituksessa käytettävä riskin suhdeluku, jolla mitataan portfolion eli sijoitussalkun suorituskykyä. Sharpen luvun tavoin Treynorin mittari ottaa huomioon sijoituksen tuoton suhteessa sen sisältämään riskitasoon, mutta Sharpen luvusta poiketen tuotto suhteutetaan portfolion beta-kertoimella mitattavaan riskiin. Treynorin mittari soveltuu erityisen hyvin yksittäisten sijoitussalkkujen tuottojen mittaamiseen, kun sitä tarkastellaan hyvin hajautetun sijoitusportfolion osana.[1] Käytännössä Treynorin luku mittaa siis sen ylituoton määrää, mikä voidaan saavuttaa sijoitukselle, johon ei sisälly hajautettavaa riskiä (esimerkiksi valtion takaama obligaatio tai täysin hajautettu portfolio) jokaista markkinariskin lisäyksikköä kohden.

Tutkija Jack L. Treynor (1965) määrittelee mittarinsa matemaattisen kaavan seuraavasti:[2]

${\displaystyle T_{i}={\frac {r_{i}-r_{f}}{\beta _{i}}},}$

missä ${\displaystyle r_{i}}$ kuvaa portfolion ${\displaystyle i}$ keskimääräistä tuottoa, ${\displaystyle r_{f}}$on riskitön korkokanta ja ${\displaystyle \beta _{i}}$on portfolion beta-kerroin. Treynorin mittarin riskimuuttujana käytetään salkun systemaattista riskiä kuvaava beta-kerrointa.[3]