Trebuchet

Vastapainokatapultti oli korkea piirityskone, jossa raskas kivikuorma veti varren alas ja sinkosi ammuksen vihollislinnaa päin. Kone oli tavallaan suuri mekaanisesti toimiva linko. Kymmenet miehet latasivat heittokoneen toimintavalmiiksi vinssillä. Pienempiä vastapainokatapultteja voitiin käyttää myös pelkästään miesvoimalla, asettamalla heittovarren toiseen päähän köysiä, joista usein kymmenien miesten voimalla pystyttiin vetämään heittovartta ja näin heittämään ammus. Suuremmat laitteet, jotka toimivat varsinaisella vastapainolla, olivat hyvin hitaita, ja niiden lataamiseen saattoi mennä jopa tunteja. Ne olivat kuitenkin hyvin tehokkaita ja kykenivät tuhoamaan tehokkaasti vihollisen rakennuksia ja puolustusasemia. Vastapainokatapultti pystyi heittämään huomattavasti suurempia ja painavampia ammuksia kuin aiemmat heittokoneet, kuten ballistat ja onagerit. Toisaalta vastapainokatapultti oli huomattavasti raskaampi, ja ainakin suurimmat laitteet olivat niin kömpelöitä liikutella, että ne usein koottiin tai jopa rakennettiin kokonaan paikan päällä.

Vastapainokatapulteissa käytettiin ammuksina yleensä raskaita, pyöreäksi veistettyjä kivenjärkäleitä, mutta ammuksina voitiin käyttää myös esimerkiksi napalmin tavoin toimivalla hyvin paloaralla öljyllä kastettuja ammuksia (vrt. kreikkalainen tuli), kuolleiden ihmisten ja eläinten ruumiita ja jopa ampiaispesiä ja vangiksi joutuneita vihollissotilaita voitiin singota muurin sisäpuolelle aiheuttamaan tauteja ja ruttoa, näin heikentäen puolustusta.[1]

Trebuchet'n kaltainen heittokone lienee alun perin keksitty 800-luvulla Kiinassa, mutta vastapainon sijaan käyttövoimana on ollut 50-100 miestä, jotka kukin ovat vetäneet vipuvarteen kiinnitetyistä köysistä. Ensimmäinen kirjallinen kuvaus todellisesta vastapainolla toimivasta trebuchet'sta on Nikean piirityksestä vuodelta 1097, ja sen keksijäksi mainitaan Bysantin keisari Aleksios I Komnenos. Hänen innovaationsa oli korvata ihmisvoima vastapainolla; näin linkovarrelle ja ammukselle saatiin suurempi kiihtyvyys. Seuraava maininta on vuodelta 1124 Tyroksesta; ristiretkeläiset käyttivät vastapainokatapultteja piirittäessään kaupunkia.

Arabimaissa vastapainokatapultti tunnettiin nimellä manjaniq firanji, frankkilainen heittokone, erotuksena köysikäyttöisestä manjaniqista. Vastapainokatapultit levisivät lopulta 1268 Kiinaan mongolien piirittäessä Fanchengia ja Xiangyangia. Mukanaan heillä oli arabialaisia ja armenialaisia insinöörejä, jotka rakensivat heille näitä laitteita.

Englantilaiset käyttivät vastapainokatapultteja Doverin piirityksessä vuonna 1216. Vastapainokatapultti oli eurooppalaisten keskuudessa suosittu sotakone tuhovoimansa vuoksi. Ranskalaiset käyttivät niitä sodassa Englantia vastaan. Trebuchet't kasvoivat lopulta valtavan kokoisiksi, ja niiden virittämiseen ampumakuntoon käytettiin suuria polkumyllyjä. Ammus saattoi painaa 100–1 500 kilogrammaa ja koneen tehollinen kantama olla 300–500 metriä. Parhaimmillaan saatettiin päästä ampumanopeuteen 2 laukausta minuutissa.

Vuonna 1521 espanjalainen konkistadori Hernán Cortés käytti vastapainokatapultteja piirittäessään asteekkien pääkaupunkia Tenochtitlánia.

Vielä 1600-luvun alkupuolella sotilaat ja oppineet kiistelivät siitä, oliko tämänkaltainen heittokone yhtä tehokas kuin silloiset tuliaseet.

• Nicholson, Helen: Medieval Warfare: Theory and Practice of War in Europe, 300-1500. Macmillan International Higher Education, 2003. ISBN 978-1-4039-4386-6. (englanniksi)
• Vemming, Peter: Keskiajan tykistön salainen ase : raadot ja ampiaispesät katapultin ammuksina. Tieteen kuvalehti, 1996, nro 3, s. 34-37.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Trebuchet Wikimedia Commonsissa

• Kattava sivusto, joka käsittelee näiden koneiden rakennustekniikoita ja toimintaa, myös rekonstruktioiden esittelyä