Trebbiano
Trebbiano on yksi maailman viljellyimmistä viinirypälelajikkeista[1]. Rypäleestä on runsaasti muunnoksia, ja nimellä on yhteensä satoja synonyymeja eri maissa. Esimerkiksi Trebbiano Toscano -rypälelajikkeella on 135 eri nimeä eri puolilla maailmaa. Ranskassa rypäleen nimi voi olla Ugni blanc, St. Émilion, Clairette Ronde, Clairette de Vence tai vaikka Queue de Renard ja Korsikassa Rossola.[2]
Historiaa
Trebbiano lienee alun perin lähtöisin Välimeren itäosasta, josta sen viljely levisi Italiaan Rooman keisarikunnan aikanalähde?. Sitä pidetään italialaisena alkuperäisrypäleenä, joka on levinnyt lähes kaikkiin viinintuotantomaihin[3][2]. Nykyisen Ranskan alueelle se levisi mahdollisesti paavien Avignonin vankeuden aikana.
Viljelyalue
Rypäle on Italian viljellyin vaalea rypälelajike ja toiseksi viljellyin rypäle: sitä viljellään kaikkiaan 550 neliökilometrin alueella, varsinkin Keski- ja Etelä-Italiassa[4][3]. Trebbianoa viljellään runsaasti myös Australiassa ja Argentiinassa.
Jalostus
Lähes kaikki Trebbiano-rypäleet ovat vaaleita, ja ne sopivat siten hyvin valkoviiniin. Useimmiten niitä käytetään yhtenä osana viinisekoituksissa, esimerkiksi Italiassa Orvieton alueen Trebbiano-valkoviineissä, procanicoissa. Trebbiano sopii happamuutensa ansiosta konjakin valmistukseen, ja se on myös balsamietikan raaka-aine. Trebbianosta on olemassa tumma lajike, Trebbiano Nero[5], ja sitä käytetään myös pöytärypäleenä[2].
Lähteet
- Kari Ylänne: Maailman kymmenen viljellyintä rypälelajiketta 8.1.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 19.9.2014.
- Passport data, Trebbiano Toscano (Saksalaisen viljelykasvi-instituutin rypäletiedot) Julius Kühn-Institut – Federal Research Centre for Cultivated Plants (JKI). Viitattu 16.9.2017. (englanniksi)
- Trebbiano (Rypäleen perustietoja) Italian Wine Central. Viitattu 16.9.2017. (englanniksi)
- Top Ten Most Planted Grape Varieties in Italy (Italian viljellyimmät viinirypälelajikkeet) Italian Wine Central. Viitattu 16.9.2017. (englanniksi)
- Passport data, Trebbiano (Saksalaisen viljelykasvi-instituutin rypäletiedot) Julius Kühn-Institut – Federal Research Centre for Cultivated Plants (JKI). Viitattu 16.9.2017. (englanniksi)