Travancore

Travancoren kuningaskunta (malajalamiksi തിരുവിതാംകൂർ, Tiruvitāṃkūr; tamiliksi திருவிதாங்கூர், Tiruvitāṅkūr), joka tunnetaan myös nimellä Thiruvithamkoorin kuningaskunta, oli Intian valtakunta noin vuodesta 1729 vuoteen 1949. Sitä hallitsi Travancoren kuninkaallinen perhe Padmanabhapuramista ja myöhemmin Thiruvananthapuramista. Huippuaikoinaan valtakunta kattoi suurimman osan nykyajan eteläisistä Keralan osista (Idukki, Kottayam, Alappuzha, Pathanamthitta, Kollam ja Thiruvananthapuram sekä jotkin osat Ernakulamin alueesta) ja nykypäivän Tamil Nadun eteläisimmän osan (Kanyakumarin alue ja jotkin Tenkasin alueen osat) Thachudaya Kaimalin Irinjalakuda Koodalmanikyamin temppelin erillisalueen kanssa naapurivaltiossa Cochinin kuningaskunnassa. Tangasserin alue Kollamin kaupungissa ja Anchuthengu lähellä Attingalia Thiruvananthapuramin alueella olivat kuitenkin brittiläisiä siirtomaita, ja kuuluivat Malabarin piiriin 30. kesäkuuta 1927 asti ja Tirunelvelin alueeseen 1. heinäkuuta 1927 alkaen. Travancore sulautui entiseen Cochinin ruhtinaalliseen osavaltioon ja muodosti Travancore-Cochinin vuonna 1950. Viisi tamilienemmistöistä talukia, Vilavancode, Kalkulam, Thovalai, Agastheeswaram ja Sengottai, siirrettiin Travancore-Cochinista Madrasin osavaltioon vuonna 1956. Travancore-Cochinin malajalaminkieliset alueet sulautuivat Malabar-piiriin (lukuun ottamatta Lakkadiivejä ja Minicoy-saaria) ja Kasaragodin talukin Etelä-Canaran alueella Madrasin osavaltiossa muodostaen nykyaikaisen malajalaminkielisen Keralan osavaltion 1. marraskuuta 1956, Intian hallituksen vuonna 1956 hyväksymän valtioiden uudelleenjärjestelylain mukaan.[1]

Travancore
1729–1949
lippu vaakuna
Valtiomuoto	monarkia
Pääkaupunki	Padmanabhapuram (1729–1795) Thiruvananthapuram (1795–1949)
Pinta-ala
– yhteensä	19 844 km²
Väkiluku (1941)	6 070 018
Kielet	malajalam, tamili
Valuutta	Travancoren rupia
Edeltäjä(t)	Venad
Seuraaja(t)	Travancore-Cochin
Infobox OK

Valtion virallinen lippu oli punainen ja sen keskellä oli dekstraalisesti kierretty hopeinen kotilokuori (Turbinella pyrum). Vaakunassa oli kaksi elefanttia seisomassa vasemmalla ja oikealla puolella kotilo (Turbinella pyrum) keskellä sekä valkoinen nauha mustalla devanagari-kirjoituksella. Travancorea rajasivat Cochinin kuningaskunnan ruhtinasvaltio ja Madrasin provinssin Coimbatoren alue pohjoisessa, Madurai ja Tirunelveli Pandya Nadun alueella Madrasin provinssissa idässä, Intian valtameri etelässä ja Arabianmeri lännessä. Vuoden 1911 Intian väestönlaskennassa Travancore jaettiin viiteen divisioonaan, Padmanabhapuram, Trivandrum, Quilon, Kottayam ja Devikulam, joista ensimmäinen ja viimeinen olivat pääosin tamilinkielisiä alueita.[2]

Kuningas Marthanda Varma peri pienen Venadin feodaalivaltion vuonna 1723 ja rakensi siitä Travancoren, joka oli yksi Etelä-Intian voimakkaimmista kuningaskunnista. Marthanda Varma johti Travancoren joukkoja Travancoren–Hollannin sodan aikana 1739–1746, joka huipentui Colachelin taisteluun. Alankomaiden tappiota Travancoresta pidetään varhaisimpana esimerkkinä Aasian järjestäytyneestä vallasta, joka voitti eurooppalaisen sotilasteknologian ja -taktiikan.[3] Marthanda Varma valloitti suurimman osan alkuperäisten hallitsijoiden pienistä ruhtinaskunnista. Travancoresta tuli Keralan hallitsevin osavaltio kukistamalla Kozhikoden voimakkaan Zamorinin Purakkadin taistelussa vuonna 1755.[4]

1800-luvun alussa kuningaskunnasta tuli brittiläisen imperiumin ruhtinasvaltio. Travancoren hallitus otti monia edistyksellisiä askelia sosioekonomisella rintamalla, ja Maharajah Sri Chithira Thirunal Balarama Varman hallituskauden aikana Travancoresta tuli vauras ja moderni ruhtinasvaltio Britti-Intiassa, jolla oli maineikkaita saavutuksia koulutuksessa, poliittisessa hallinnossa, julkisessa työssä ja yhteiskunnallisissa uudistuksissa.[1] Vuosina 1903–1904 valtion kokonaistulot olivat 10 201 900 rupiaa.[5]