Trappist

Achel on uusin belgialainen trappistioluita valmistava luostari; siellä valmistus aloitettiin vuonna 1998. Luostarin virallinen nimi on Sint Benedictus Abdij – De Achelse Kluis, mutta oluiden markkinointinimi on Achel. Aiemmin Hoegaerdenin panimo valmisti luostarioluita Achelin nimellä.

Achelia valmistetaan viittä eri laatua, joista 5-prosenttisia Blond 5- ja Bruin 5 -oluita saa ainoastaan hanasta luostarin ravintolassa. Pullotettuina on saatavissa laatuja Achel Blond 8 (Triple, alkoholia 8 %), Bruin 8 (8 %) ja Extra (Bruin, 9,5 %).

l'Abbaye Notre-Dame de Scourmontin luostari valmistaa neljää Chimay-laatua. Mieto (alkoholia 4,8 %) Doré (meripihka) on tarkoitettu munkkien nautittavaksi ja harvoin saatavilla muualla. Kaupallisia laatuja ovat valkoinen, punainen ja sininen: Blanche (isossa 75 cl:n pullossa myydään nimellä Cinq Cents, 8 %), Rouge (Premiere, 7 %) ja Bleu (Grande Réserve, 9 %). Chimay-nimellä myydään myös juustoja.

Chimay panee myös ranskalaisen trappistiluostari Scourmontin Mont des Cats -olutta[1].

Alankomaalainen Koningshoevenin luostari Berkel-Enschotissa (lähellä Tilburgia) on Zunbertin lisäksi toinen alankomaalainen trappistien valmistaja. Sen solmittua yhteistyösopimuksen vuonna 1999 panimojätti Bavarian kanssa se menetti oikeuden trappist-nimitykseen ja -logoon, mutta lokakuussa 2005 Kansainvälinen Trappist -yhdistys (Internationale Vereniging Trappist) päätti palauttaa Koningshoevenin La Trappe -oluille oikeuden käyttää tuotteistaan trappist-nimitystä. La Trappe -oluita valmistetaan yhdeksää erilaista: Puur (4,7 %), Blond (alkoholia 6,5 %), Dubbel (6,5 %), Bockbier (7 %, kausiolut), Isid'or (7,5 %), Tripel (8 %), Quadrupel (10 %), Quadrupel Oak Aged (10 %) ja vehnäolut Witte Trappist (5,5 %). De Koningshoeven valmistaa myös muita kuin La Trappe -oluita.

Itävaltalainen Stift Engelszell -luostari valmistaa Engelszell Gregorius, Benno ja Nivard -olutta.

katso pääartikkeli Orval

Orvalin luostari valmistaa kahta olutlaatua: Petit Orval (tai Orval Vert, alkoholia 3,5 %) ja Orval (6,2 %). Ensin mainittua saa ainoastaan luostarin kupeessa olevasta L'Auberge Gardien -ravintolasta.

Abbaye St. Remy Rochefort valmistaa kolmea eri olutta: Rochefort 6 (punainen korkki, alkoholia 7,5 %), Rochefort 8 (vihreä korkki, 9,2 %) ja Rochefort 10 (sininen korkki, 11,3 %). Näistä miedoin numero 6 on harvinaisin.

Yhdysvaltalainen Pyhän Joosefin luostari Spencerissä, Massachusettsissa panee Spencer-oluita.

Tre Fontane on Roomassa sijaitseva luostari, joka sai uusimpana oikeuden käyttää oluestaan trappist-nimitystä toukokuussa 2015.[2]

katso pääartikkeli Westmalle

Westmallen munkit ovat panneet olutta vuodesta 1836. Kolmesta oluttyypistä 5-prosenttinen Extra on tarkoitettu munkkien pöytäolueksi. Kaupalliset laadut ovat Dubbel (ruskea korkki, alkoholia 7 %) ja Tripel (valkoinen korkki, 9 %).

katso pääartikkeli Westvleteren

Westvleteren 12, 8 ja 6

Abbey St.-Sixtus Westvleteren on pienin trappistiluostareista. Se valmistaa vain 4 000 hehtolitraa olutta vuodessa; tästä syystä tarjonta on rajoitettua ja oluita saa virallisesti ostettua vain luostarin omasta myymälästä. Joskus oluiden menekki on niin suurta, että se loppuu. Näin kävi muun muassa elokuussa 2005.

Luostari on pannut olutta vuodesta 1838. Vuonna 1946 luostari antoi oluenpanolisenssin St. Bernarduksen panimolle, kunnes munkit päättivät vuonna 1992 aloittaa oluenvalmistuksen itse uudelleen. Olutharrastajien keskuudessa Westvleterinin oluet arvioidaan usein maailman parhaiksi. Luostari valmistaa kolmea erilaista olutta: 6 (Blond, vihreä korkki, alkoholia 5,8 %), 8 (Bruin, sininen korkki, 8 %) ja 12 (Bruin, keltainen korkki, 10,2 %). Aiemmin valmistettiin nimellä 6 punaisella korkilla 6,2 %:n olutta. Westvleterenin olutpulloissa ei ole etikettejä.

Maria Toevlucht Abbeyssa sijaitseva alankomaalainen De Kievit -panimo valmistaa paikkakunnan mukaan nimettyä Zundert-olutta.