Transrasva

Luonnollisia transrasvoja esiintyy lehmän- ja muiden märehtijöiden maidossa ja lihassa[3]. Luonnollisten transrasvojen kaksoissidokset ovat konjugoituneet eli ne sijaitsevat peräkkäisissä hiiliketjun atomeissa. Koska molekyylissä on edelleen cis-sidos, se ei ole suora, ja rasvahappomolekyylin vaikutus on toisenlainen kuin yksinään esiintyvällä synteettisellä suoraketjuisella transrasvalla.[2]

Keinotekoisia eli teollisia transrasvoja syntyy kasviöljyjen puhdistuksen[4] sekä ruokaöljyn valmistuksen, kovetuksen ja kuumennuksen yhteydessä[2]. Teolliset transrasvat ovat todennäköisesti kaikkein haitallisimpia ravintorasvoja[5]. Ne ovat tutkimusten mukaan merkittävä terveysriski aiheuttaen muun muassa sydäntauteja ja diabetesta[6]. On myös viitteitä siitä, että teollinen transrasva lisää kroonista tulehdusta[7]. Yhdysvaltojen kansallisen lääketieteellisen akatemian mukaan teolliset transrasvat muodostavat terveysriskin kaikilla saantitasoilla, minkä vuoksi niiden saanti pitäisi rajoittaa mahdollisimman pieneksi[8].

Suoraketjuista teollista transrasvaa syntyy kasviöljyjen valkaisussa eli puhdistuksessa[4]. Myös monityydyttämättömiä rasvahappoja sisältävässä öljyssä uppopaistetut ruuat sisältävät keinotekoista transrasvaa. Rypsiöljy sisältää noin 2-3,5 % teollista transrasvaa ja soijaöljy noin 0,5-2 prosenttia[9]. Kasviöljyn osittainen kovettaminen moninkertaistaa kuitenkin sen sisältämän teollisen transrasvan määrän[10].

Osittainen kovettaminen tapahtuu katalyyttisesti matalassa paineessa hydraamalla, jolloin osa tyydyttymättömien rasvahappojen cis-kaksoissidoksista muuttuu trans-kaksoissidoksiksi[11]. Teollisten kasvirasvojen transrasvamäärä riippuu käytetystä öljystä ja sen kovetusasteesta. Esimerkiksi osittain kovetettu soijaöljy sisältää noin 44-50 prosenttia transrasvaa.[9] Kovetetut kasvirasvat sisältävät etenkin elaidiinhappoa[12], joka lisää erittäin harvan VLDL-kolesterolin määrää ja vähentää tiheän HDL-kolesterolin määrää[13].

Elintarviketeollisuus käyttää hydrogenoitua ruokaöljyä eli osittain kovetettua kasvirasvaa luontaisen kasvirasvan sijaan esimerkiksi leivonnaisissa, koska se pidentää tuotteiden säilyvyyttä ja parantaa niiden rakennetta. Teollista transrasvaa löytyy myös valmistaikinoista, perunalastuista, naksuista ja mikropopcornista.[7] Margariini kovetettiin aikaisemmin vain osittain, minkä vuoksi se sisälsi noin 25 prosenttia suoraketjuista transrasvaa vuosina 1960–1985[14]. Transrasvojen päivittäinen keskisaanti oli kymmenen grammaa vuoden 1984 Yhdysvalloissa. Jopa puolet leipomotuotteiden sisältämästä rasvasta saattoi olla teollista transrasvaa vielä vuonna 2004.[15]

Yhdysvaltalainen sydäntautitutkija ja Illinoisin yliopiston professori Fred Kummerow löysi teollisten transrasvojen vaarallisuuden jo 1950-luvulla ja yritti pitkään saada viranomaiset kieltämään keinotekoisten transrasvojen käytön valmisruoissa. Yhdysvaltojen elintarvikevirasto kielsi ne kuitenkin vasta vuonna 2015, sen jälkeen kun Kummerow oli haastanut viraston oikeuteen. Vuonna 2018 voimaan astuneen käyttökiellon arvioidaan pelastavan 90 000 yhdysvaltalaista vuodessa ennenaikaiselta kuolemalta.[6]

Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan teolliset transrasvat aiheuttavat vuosittain yli 500 000 sydän- ja verisuonitautikuolemaa, minkä vuoksi niistä pitäisi luopua[16]. WHO otti vuonna 2018 tavoitteekseen, että ruoan rasva sisältäisi vuonna 2023 korkeintaan 2 prosenttia teollista transrasvaa[17].

EU:n komissio antoi huhtikuussa 2019 asetuksen, joka rajoittaa teollisten elintarvikkeiden teollisen transrasvan pitoisuutta. Kaupoissa myytävässä elintarvikkeessa teollisen transrasvan pitoisuus saa olla enintään 2 grammaa transrasvaa 100:aa grammaa rasvaa kohden. 2.4.2021 lähtien markkinoille ei saa enää toimittaa elintarvikkeita, jotka eivät täytä asetuksen vaatimuksia.[18] Transrasvojen määrää ei saa silti ilmoittaa tuotteen ravintoarvoilmoituksessa tai muualla pakkausmerkinnöissä[19]. EU:n elintarviketietoasetus määrää kuitenkin, että kovetetun kasviöljyn käyttö pitää ilmoittaa elintarvikkeen pakkauksessa[20]. Jos pakkausselosteessa on maininta kovetetusta kasvirasvasta, tuote sisältää todennäköisesti teollista transrasvaa[21]. Kovetetun kasviöljyn käyttöä koskevaa määräystä ei noudateta kuitenkaan Suomessa myytävien margariinien kohdalla[20].

Tanskassa säädettiin jo 2010-luvulla teollisten transrasvojen määrän vähentämiseen tähtäävä laki, jonka mukaan elintarvikkeet saivat sisältää enintään 2 prosenttia teollista transrasvaa[22]. Suoraketjuisten transrasvojen saanti väheni lain johdosta yhteen 25-osaan suomalaisten vastaavasta, ja tanskalaiset esittivät vuonna 2007, että Pohjoismaissa pyrittäisiin kaikki maat käsittävään teollisten transrasvojen kieltoon.[23] Tanska kielsi myöhemmin kokonaan keinotekoisia transrasvoja sisältävän ruoan myynnin[24].

Cis- ja transrasvahappojen rakenne

Vaihtoehtoisia kovetustapoja

Margariinit kovetetaan nykyisin katalyyttisen vaihtoesteröinnin avulla siten, että kasviöljyn tyydyttymättömiä rasvahappoja hydrataan ensin tyydyttyneiksi. ja vaihtoesteröidään sen jälkeen hydraamattoman kasviöljyn kanssa. Lähtöaineiden luontaiset triglyseridit hajoavat ja rakentuvat uudestaan vaihtoesteröinnin katalyysisynteesissä, jolloin syntyy kovia synteettisiä uusrasvoja, jotka tekevät margariinista kiinteää. Vaihtoesteröinnissä ei synny transrasvoja, mutta vaihtoesteröinnillä tuotettujen uusrasvojen pitkäaikaiskäytön terveysvaikutuksia ei ole tutkittu lainkaan.[20]

Esteröinti kohdistuu esterisidoksella rasvamolekyylin glyseroliin sitoutuneisiin rasvahappoihin. Rasvamolekyylissä on kolme rasvahappoa, joista osa voidaan vaihtaa.

Öljyyn voidaan lisätä myös gelatiinia eli liivatetta, jolloin sen kemiallinen rakenne ei muutu.

Trans (Elaidiinihappo)	Cis (Oleiinihappo)	Tyydyttynyt (Steariinihappo)
Elaidiinihappo on tyydyttämätön transrasvahappo jota löytyy osittain kovetetuista kasvisöljyistä.[27]	Oleiinihappo on cis tyydyttämätön happo josta oliiviöljy muodostuu 55–80%.[28]	Steariinihappo on tyydyttynyt rasvahappo jota löytyy eläinrasvoista ja tuotteista jotka ovat täydellisesti kovetettuja.
Nämä rasvahapot ovat cis-trans-isomeerejä ja ovat identtiset muuten paitsi kaksoissidoksen paikassa.		Tämä rasvahappo ei sisällä kaksoissidosta eikä ole isomeeri kahdelle aikaisemmalle.

Epidemologisten tutkimusten mukaan luonnollinen transrasva ei ole sydänterveydelle haitallista.[29][30] Maitorasvan pääasiallisen transrasvahappo-isomeerin eli vakseenihapon on havaittu jopa vähentävän sepelvaltiomotaudin riskiä[31].

Vuonna 2020 julkaistussa iranilaistutkimuksessa havaittiin, että sillä väestöpuolikkaalla, jonka veressä esiintyi enemmän maidon transrasvoja, oli 15 prosenttia pienempi riski sairastua haimasyöpään kuin vähemmän kyseisiä rasvoja omanneella väestöpuolikkaalla[32].

Tutkimusprofessori Antti Aron vuonna 2008 kirjoittaman artikkelin mukaan naudanlihassa ja maidossa esiintyvien konjugoitujen linolihappojen (CLA) terveysvaikutuksista oli saatu eläinkokeissa positiivisia tuloksia, mutta niiden vaikutuksista ihmiseen ei ollut olemassa tutkimusnäyttöä. Aron mukaan konjugoiduilla linolihapoilla ei ollut vaikutusta painonhallintaan tai lihaskasvuun.[33]

Teollisten transrasvojen on todettu lisäävän merkittävästi sydäntautien riskiä[23]. Esimerkiksi vuonna 2015 julkaistusta metatutkimuksesta saatiin suhteellisen varmaa näyttöä siitä, että teolliset transrasvat lisäävät yli neljälläkymmenellä prosentilla riskiä sairastua sydän ja verisuonitautiin[34]. Sairastumisriski lisääntyy arviolta 23 prosenttia transrasvan jokaista kahden prosentin lisäystä kohti[35]. Esimerkiksi jokainen 114 gramman viikoittainen lisäannos uppopaistettua ruokaa lisää tutkimusten mukaan 12 prosentilla sydänkohtausten esiintyvyyttä[36].

Teolliset transrasvat laskevat hyödyllisen HDL-kolesterolin ja kohottavat haitallisen LDL-kolesterolin arvoja heikentäen niiden välistä suhdetta[7]. Transrasvat edesauttavat lisäksi LDL-kolesterolin hapettumista, mikä on ateroskleroosin syntyprosessin merkittävä alkuvaihe. Sydäntautien tärkeä riskitekijä[37] veren apoB-pitoisuus pienenee, jos ravinnon luontaista maidon transrasvaa korvataan samalla määrällä monityydyttymätöntä rasvaa[38]. Pienentyminen on vieläkin voimakkaampaa, jossa sillä korvataan teollista transrasvaa[38].

Teollisen transrasvan on havaittu lisäävän myös riskiä sairastua dementiaan[39].

Teollisten transrasvojen yleisimpiä lähteitä suomalaisten ruokavaliossa olivat vuonna 2004 ranskanperunat, kasvirasvajäätelö ja mikropopkornit[44]. Muita transrasvan lähteitä olivat osittain kovetettua kasvirasvaa sisältävät einekset ja muut valmisateriat ja teolliset puolivalmisteet, leivonnaiset ja muut konditoriatuotteet[23]. Suomessa myytävissä valmisruoissa oli teollista transrasvaa 2020-luvulle tultaessa Finelin mukaan keskimäärin seuraavasti: juustonaksu 4,6 %, margariini 0,5 %, suklaa-/tiikerikakku 0,4 %, ranskanperuna/keksi 0,3 %, hampurilainen/donitsi 0,2 %[45]. Hyvälaatuista luontaista transrasvaa esiintyi voissa keskimäärin 2 %, juustoissa 0,7 %, naudanlihassa 0,3 %[45].

FinRavinto 2017 -tutkimuksen osanottajat saivat keskimäärin noin gramman transrasvoja päivässä, mutta kyseinen luku sisälsi myös luontaiset transrasvat, joita oli yli puolet saannista. Levitteet ja öljyt olivat osanottajien suurin keinotekoisten transrasvojen lähde.[46] Transrasvojen keskisaanti oli vuonna 1994 vielä noin 2 grammaa päivässä[47].

Paljon kovetettua kasvirasvaa sisältävää pikaruokaa, leivonnaisia ja mikropopkornien kaltaista pikkupurtavaa nauttiva suomalainen saattoi saada vuonna 2008 jopa 5 grammaa transrasvoja päivässä.[23]

Suomen ja monien muiden maiden margariiniteollisuus alkoi käyttää 1990-luvun puolivälin jälkeen uusia valmistusmenetelmiä, joiden ansiosta margariinien transrasvapitoisuus väheni[48][49][50]. Vuonna 2010 enää alle puolet Suomessa myytävistä margariineista ja levitteistä sisälsi teollisia transrasvoja. Transrasvapitoisuudet olivat lisäksi Eviran mukaan niin pieniä, ettei niillä ollut terveydellistä merkitystä[51].

Vuonna 2009 valmistuneen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan selvityksessä analysoitujen 24 elintarvikkeen transrasvahappopitoisuudet olivat alle 0,5 grammaa sataa grammaa kohden, kun osa samoista elintarvikkeista sisälsi vuonna 1989 jopa 16 grammaa sataa grammaa kohden[52]. 40 prosenttia suomalaisten vuonna 2012 saamista transrasvoista oli teollisesti käsitellyistä kasviöljyistä peräisin olevaa keinotekoista transrasvaa ja loput 60 prosenttia oli maitovalmisteiden, kuten voin ja kerman sisältämää hyvälaatuista luontaista transrasvaa[52].

Finelin mukaan suomalainen kasvirasvajäätelö sisälsi 2010-luvun lopussa enää alle 0,1 prosenttia transrasvaa[53]. Margariini sisälsi transrasvaa jossain vaiheessa 2010-lukua enää 0,3–0,5 %[54]. Eviran tutkimuksen mukaan lähes puolessa Suomessa myytävistä margariineista ja levitteistä oli vielä transrasvoja, mutta niiden pitoisuudet olivat vuonna 2010 niin pieniä, ettei niillä ollut terveydellistä merkitystä[55]

Finelissä vuonna 2006 ilmoitetut transrasvapitoisuudet olivat samansuuntaisia kuin Ruotsissa julkaistut vuosien 1995 ja 1998−2002 pitoisuudet [56][57].

Päivittäinen teollisten transrasvojen keskisaanti väheni Tanskassa vuoden 1980 kahdesta grammasta vuoden 1999 alle 0,5 grammaan.[15]

Ruotsalaisnaiset saivat vuonna 2006 päivässä yhteensä 2,3 grammaa sekä keinotekoista että luontaista transrasvaa ja miehet 3 grammaa. Transrasvoista saatu kokonaisenergia edusti yhtä prosenttia koko ruokavaliosta saadusta energiasta. Transrasvojen päälähteinä olivat leipomotuotteet, friteeratut tuotteet, snack-tuotteet, voi, kerma ja juusto.[58] Lapset saivat luontaista transrasvaa voista, piimästä ja juustoista (24 % kaikkien transrasvojen kokonaissaannista), lihasta ja makkarasta (13 %). Keinotekoista transrasvaa tuli etenkin teollisista perunavalmisteista (13 %) ja kasviperäisistä ravintorasvoista (6 %). Huomattava osa (30 %) luontaisista ja keinotekoisista transrasvoista tuli makeisista, leipomotuotteista ja jäätelöstä.[59]

Ruotsin elintarviketeollisuus vähensi 1990-luvun puolivälissä merkittävästi tuotteidensa transrasvapitoisuuksia. Ruotsin elintarvikevirasto listasi vuonna 1995 EU:n Transfair-tutkimuksen 75 tuotteen transrasvapitoisuudet. Korkeimpia keinotekoisten transrasvojen pitoisuuksia löytyi osasta uppopaistettuja ruokia ja keksejä. Hyvälaatuisia luontaisia transrasvoja löytyi etenkin kermaasta, juustosta, jäätelöstä ja liharuoista.[60] Livsmedelverket suositteli rajoittamaan sydän ja verisuonisairauksia aiheuttavien teollisten transrasvojen saantia vuonna 2006.[61]

Britannian terveysviranomaiset (UK Food Standards Agency) ilmoittivat vuonna 2006 pyrkivänsä muuttamaan direktiivejä siten, että transrasvojen määrät ilmoitettaisiin elintarvikkeiden tuoteselosteissa.[62]

Kanada oli ensimmäinen maa, jossa laadittiin säädös transrasvojen pakkausmerkinöistä. Säädös laadittiin joulukuussa 2002, ja astui voimaan joulukuussa 2005. Kanadalaisten viranomaisten mukaan säädös ei riko tavaroiden vapaata liikkuvuuden periaatetta, koska se on välttämätön kansanterveyden kannalta.[63]

Kentucky Fried chicken -ravintolaketjun uppopaistettu ateria.

Amerikkalaiset saivat transrasvoja elintarvikevirasto FDA:n arvion mukaan lähes 6 grammaa vuorokaudessa vuonna 1995[64]. Pääasiallinen teollisten transrasvojen lähde olivat margariinit, keksit, makeiset, pikaruoka, perunalastut ja muu vastaava pikkupurtava sekä uppopaistettu ruoka. Päivittäinen transrasvojen keskisaanti väheni Yhdysvalloissa vuoden 1984 kymmenestä grammasta vuoden 1995 neljään grammaan. Jopa puolet leipomotuotteiden valmistukseen käytetystä rasvasta saattoi olla puhdasta transrasvaa vuonna 2004.[15]

Yhdysvalloissa astui vuoden 2003 alusta astui voiman määräys, jonka mukaan tuoteselosteessa on mainittava keinotekoisten transrasvojen määrä[65]. New Yorkin terveysviranomaiset suunnittelivat keinotekoisten transrasvojen määrän huomattavaa rajoittamista ravintolaruoissa vuonna 2006[66]. Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin hampurilaisketju Wendy’s ilmoitti tuolloin vähentävänsä keinotekoisen transrasvan määrää ranskalaisissa perunoissaan kuudesta grammasta puoleen ja nollatasolle kanaruoissa.[67] McDonalds lupasi vuonna 2002 korvata keinotekoiset transrasvat muilla rasvoilla, muttei lunastanut täysin lupaustaan edes neljässä vuodessa[68].

Broileriruokiin erikoistunut Kentucky Fried Chicken (KFC) haastettiin kesäkuussa 2006 oikeuteen liikaa keinotekoista transrasvaa sisältävästä ruoasta. Yksi annos saattoi ilman varoituksia sisältää 15 g transrasvaa.[69][70] Katju KFC ilmoitti lokakuussa 2006 lopettavansa transrasvojen käytön USA:n ravintoloissaan seuraavana vuonna.[71] New Yorkin kaupunki päätti vuonna 2006 kieltää transrasvojen käytön ravintoloissa heinäkuusta 2008 alkaen.[72] Myös Kalifornian osavaltio kielsi transrasvat ravitsemusliikkeissä vuoden 2010 alusta, ja vuoden 2011 alusta myös leipomotuotteissa.^lähde? Maassa astui lopulta voimaan keinotekoisten teollisten transrasvojen täyskielto vuonna 2018[6].