Transformation

Hawkins ja rumpali Paul DeLong aloittivat uuden materiaalin työstämisen vuonna 2011. Pari vuotta myöhemmin mukaan liittyi viulisti Aaron Solomon. Näyttelijäntöidensä vuoksi Solomon ei aina voinut osallistua äänityksiin, joten yhtyeeseen värvättiin neljäs jäsen, mandoliinia ja alttoviulua soittava Ed Bernard. Kappaleet saivat yleensä alkunsa Hawkinsin ja DeLongin pohjatyöstä, joiden pohjalta yhtye kehitti kappaleita yhdessä eteenpäin. Kaikki jäsenet osallistuivat kappaleiden kehittämiseen, mutta niiden viimeistelystä vastasi Hawkins. Lopuksi hän kirjoitti kappaleisiin sanoitukset, mitä piti kaikkein vaikeimpana osuutena.[3][4]

Äänitykset tapahtuivat muusikoiden kotistudioissa, eikä koko yhtye ollut missään vaiheessa äänityksiä fyysisesti samassa paikassa.[3][4] Tuottajaksi tuli useita kanadalaisia progressiivisia yhtyeitä tuottanut Terry Brown (muun muassa Rush ja Klaatu), ja kansikuvan maalasi Paul Till, jonka taidetta nähtiin jo yhtyeen ensimmäisissä konserteissa 1970-luvun puolivälissä.[4]

Transformation yhdistelee yhtyeen aiempien albumien tyylejä, ja siinä on vaikutteita sekä progressiivisesta rockista ja fuusiojazzista että 1980-luvun syntikkapopista.[2] Sanoituksissa käsitellään yhtyeen aiemmille albumeille ominaisia science fiction -aiheita, mutta myös rauhan, rakkauden ja ympäristönsuojelun kaltaisia aiheita.[4] Kappaleiden pohjan muodostavat monimutkaiset rumpukuviot ja voimakkaat bassomelodiat, joiden päälle rakentuvat syntetisaattorien sekä jousi- ja kielisoittimien melodiat. Suurin osa kappaleista on kestoltaan viidestä kahdeksaan minuuttiin.[3]

Transformation eroaa tyylillisesti yhtyeen aiemmasta tuotannosta huomattavan paljon,[5] mikä oli tietoinen ratkaisu.[3] Hawkinsin mukaan yhtyeen tavoitteena oli tehdä mahdollisimman progressiivinen albumi, joka olisi ”kaupallinen itsemurha”.[3]

Vastaanotto
Arvostelupisteet
Julkaisu	Pisteet
Background Magazine[5]
Prog Archives[6]

Transformation ei saavuttanut mainittavampaa valtavirran näkyvyyttä, mutta sen vastaanotto progressiivisen rockin harrastajien parissa oli myönteinen.[7]

Louder Soundin Phil Ashcroft kuvailee Transformationia orgaaniseksi mutta eklektiseksi albumiksi, jonka monikerroksiset kappaleet ovat sekä oikukkaita että miellyttävän tutunoloisia. Kokonaisuutta Ashcroft kuvailee erääksi FM:n parhaista.[3] Background Magazinen Henri Strikin mukaan albumi eroaa huomattavasti yhtyeen aiemmasta tuotannosta, mitä sen nimikin heijastelee. Hän arvelee Transformationin tyydyttävän niitä faneja, jotka haluavat kuulla FM:n uudistuvan, mutta tuottavan pettymyksen niille, jotka kaipaavat yhtyeen klassikkoalbumien tyyliä. Strik itse kuitenkin pitää levystä, jolla hänen mielestään on pelkästään vahvoja kappaleita, ja antaa sille arvosanaksi neljä tähteä viidestä.[5]

The Progressive Aspect -sivuston Bob Mulveyn mukaan albumi on muhkeasti tuotettua progressiivista rockia, joka tarjoaa tarttuvia melodioita ja yllätyskäänteitä.[2] Wall of Sound -verkkosivun Neil Hobkirk vertaa Transformationin teemoja Yesin Heaven & Earth -albumiin vuodelta 2014 ja sanoo sen onnistuvan siinä missä Heaven & Earth epäonnistuu. Hobkirk tulkitsee FM:n musiikille ominaisen eskapismin siirtyneen vieraista maailmoista maapallolle: utopia ei odota avaruudessa vaan ihmiskunnan on itse muututtava, jotta parempi huominen olisi mahdollinen.[4] Prog Archives -sivustolla kuvaillaan FM:n siirtyneen popin ja progressiivisen rockin rajamailta selkeämmin progressiivisen musiikin pariin. Yhtyeen perinteet ovat kuitenkin läsnä jousisoittimien runsaassa käytössä, Hawkinsin nuorekkaassa lauluäänessä ja optimistisessa yleissävyssä. Kehuja saa erityisesti yhtyeen kyky käyttää epätavallisia tahtilajeja luontevasti, musiikin tarttuvuudesta tinkimättä.[6]

1. ”Brave New Worlds” (5:37)
2. ”Cosmic Blue” (4:43)
3. ”Reboot Re-awaken” (5:30)
4. ”Children of Eve” (4:56)
5. ”Safe and Sound” (6:21)
6. ”Tour of Duty” (7:34)
7. ”The Love Bomb (Universal Love)” (5:29)
8. ”Soldiers of Life” (4:14)
9. ”Heaven on Earth” (3:58)

• Edward Bernard – viulu, alttoviulu, mandoliini, taustalaulu
• Paul DeLong – rummut, lyömäsoittimet
• Cameron Hawkins – syntetisaattori, bassokitara, laulu
• Aaron Solomon – viulu, taustalaulu