Traffic (yhtye)

Trafficin syntymä ajoittui alkukesään 1967 eli samaan aikakauteen, jolloin flower power ilmiö puhkesi täyteen kukoistukseensa. Winwood oli ehtinyt hankkia jo runsaasti mainetta The Spencer Davis Groupin laulusolistina ja kosketinsoittajana vuodesta 1963. Yhtyeen singlemenestyksistä huolimatta ("Keep On Running", "Somebody Help Me" ja "Gimme Some Loving") Winwood ei ollut ollut tyytyväinen Spencer Davis Groupin saavutuksiin ja oli lähtenyt omille teilleen. Halu esittää jotain uutta ja omaperäistä oli tärkein kriteeri Trafficin luomiseen. Yhtye syntyikin oikeastaan jo paljon ennen kuin Winwood oli jättänyt Spencer Davis Groupin. Kvartetin jäsenet soittivat eri yhtyeissä, mutta tapailivat toisiaan aina kun voivat harjoitellen tulevaa yhtyettään varten. Yhtyeen tunnuskuvio esitti neljää toisiinsa kietoutunutta nuolta, jotka symbolisoivat yhtyeen jäsenten pyrkimystä saumattomaan yhteistyöhön.[3] Trafficin kokoonpano oli sikäli erikoinen, että siitä puuttui alun perin basso. Winwood ei pitänyt puutetta ongelmana: "Basso on täysin tarpeeton kapine, jos yhtyeeseen kuuluu urut".[3]

Trafficin levyistä tunnetuin lienee yhtyeen ensilevy Mr. Fantasy, joka julkaistiin marraskuussa (1967). Jo aiemmin samana vuonna heillä oli Englannissa kaksi suurta singlemenestystä, joista ensimmäinen, nimeltään "Paper Sun", tuli myyntiin toukokuussa ja nosti Trafficin hetkessä huipulle. Kappale oli Winwoodin käsialaa, ja hän myös lauloi sen. Lisäksi se julkaistiin ennen kuin Traffic oli esiintynyt yhdelläkään keikalla. "Paper Sunin" iskostuessa kansan suosioon oli Trafficin helppo nousta esiin pimennosta. Yhdysvalloista levinnyt hippiliike saavutti Britannian samana kesänä. Rakkauden kesäksi kutsuttu aikakausi nosti Britteinsaarilla hetkessä esiin kymmeniä psykedeelistä rockia soittavia yhtyeitä, joiden eturintamaa Traffic edusti.[4]

Elokuussa julkaistiin Trafficin toisena singlenä Dave Masonin tekemä ja laulama "Hole In My Shoe". Kappale jatkoi edeltäjänsä vahvasti psykedeelista tyylisuuntaa ja nousi nopeasti brittien myyntilistoilla kakkoseksi.[5] Samoihin aikoihin ensimmäisen albumin Mr. Fantasyn kanssa ilmestynyt kolmas single "Here We Go Round The Mullberry Bush" menestyi sekin vielä kohtalaisen hyvin.[6]

Steve Winwood loi menestyksellisen soolouran Trafficin hajoamisen jälkeen.

Albumista tuli kriitikoiden suosikki, ja se oli kunnianhimoinen näyttö Trafficin monipuolisista taidoista, eritoten Winwoodin ja Masonin osaamisista. Kaupallisessa mielessä albumi ei kuitenkaan vastannut levy-yhtiön asettamia korkeita odotuksia. Englannissa se viipyi muutaman viikon Top-20 listalla mutta putosi nopeasti sen ulkopuolelle.[7] Vielä laimeampaa oli kysyntä Euroopan mantereella ja Yhdysvalloissa. Vaikka Traffic oli tullut ympäri maailmaa tutuksi kahden ensimmäisen singlensä ansiosta, vierasti ostava yleisö sen albumia, joka ei sisältänyt helposti tarttuvia kappaleita. Englannissa levyltä julkaistiin singlenä Winwoodin tulkitsema "No Face, No Name, No Number".[8] Ostajat eivät kuitenkaan innostuneet laulusta. Yhdysvalloissa singlen A-puoleksi valittiin "Dear Mr. Fantasy", mutta sen saama vastaanotto oli vaatimaton. Jälkeenpäin laulu on noussut kuitenkin yhdeksi Trafficin klassikoksi, kuten myös myöhemmin julkaistut kappaleet "Glad", "Freedom Rider", "John Barleycorn (Must Die)" ja "Low Spark of High Heeled Boys".[9]

Trafficin keulahahmot Winwood ja Mason eivät kyenneet noudattamaan oman yhtyeensä alkuperäistä tavoitetta tehdä saumatonta yhteistyötä. Winwood oli tyytymätön tyylisuuntaan ja soundiin, jota Masonin tekemät kappaleet edustivat.[1] Tilanne johti siihen, että basistin töitä tehnyt Mason jätti yhtyeen joulukuussa 1967. Jäljelle jäänyt kolmikko huomasi nopeasti, etteivät he omin avuin pystyneet korvaamaan Masonia. Winwood, joka oli antanut ymmärtää, ettei basso ollut tarpeellinen, joutui perumaan väitteensä havaittuaan, ettei kyennyt korvaamaan puuttuvaa bassoa uruilla. Samana keväänä Mason suostui palaamaan. Hän oli toistaiseksi haudannut unelmansa soolouran luomisesta ja osallistui intensiivisesti heidän toisen albuminsa Trafficin tekemiseen.[1]

Dave Mason.

Tästä eteenpäin Traffic pysyi nelimiehisenä yli puoli vuotta. Loppuvuodesta 1968 Winwood, Mason ja Wood osallistuivat Jimi Hendrixin Electric Ladyland -levyn tekoon. Samana syksynä Traffic suunnisti kiertueelle Yhdysvaltoihin. Kiertueen aikana vanhat riitaisuudet leimahtivat uudelleen. Winwood, Capaldi ja Wood erottivat Masonin kokoonpanosta katsottuaan yhteistyön tämän kanssa mahdottomaksi.[1] Kun kiertue oli ohi, ilmoitti Winwood Trafficin lopettavan vuoden 1969 alussa.

Trafficin toinen albumi menestyi hyvin niin Englannissa kuin Yhdysvalloissakin. Sen sisältämistä kappaleista suosituimmaksi nousi Dave Masonin sävellys "Feeling Allright", josta myöhemmin on tehty lukuisia cover-versioita.[4] Yhtye hajosi pian tämän jälkeen. Winwood perusti Eric Claptonin ja Ginger Bakerin kanssa Blind Faithin, jonka elinkaari jäi puoleen vuoteen. Yhtye teki kiertueen Yhdysvalloissa ja Euroopassa, mutta lopetti toimintansa jo syksyllä 1969. Samana vuonna Capaldi ja Wood sopivat erimielisyytensä Masonin kanssa, ja kosketinsoittaja Wynder K. Frogin kanssa he kokosivat lyhytikäisen yhtyeen, joka kantoi nimeä Wooden Frog.[4] Sen jälkeen syntyi uusi suppeampi Traffic, joka julkaisi kiitetyn levyn John Barleycorn Must Die (1970), josta piti alun perin tulla multi-instrumentalisti Steve Winwoodin ensimmäinen sooloalbumi. Levytysessioissa olivat kuitenkin mukana myös Capaldi ja Wood, ja vaikka Winwood vastasi suurimmalta osalta musiikista, levy päätettiin julkaista Trafficin nimissä. Vuosina 1970–73 yhtyeen levytyksissä ja kiertueilla nähtiin useita muusikoita, mm. rumpali Jim Gordon, kosketinsoittaja Barry Beckett ja basisti Rick Grech.[1] Trafficin hajottua lopullisesti Steve Winwood aloitti menestyksekkään soolouran. Myös Mason siirtyi soololaulajaksi.[4]

Vuonna 1994 Winwood ja Capaldi elvyttivät Trafficin henkiin tekemällä studioalbumin Far From Home. Tämän lisäksi he tekivät saman vuoden aikana yhdessä kiertueen esiintymällä Trafficin nimellä.[1]

• Mr. Fantasy (1967)
  • Suomessa LP oli myynnissä hieman poikkeavana versiona Coloured Rain (1967)[10]
• Traffic (1968)
• Last Exit (1968)
• Best Of Traffic (1969)
• John Barleycorn Must Die (1970)
• Welcome To The Canteen (1971)
• The Low Spark Of High Heeled Boys (1971)
• Shoot Out At The Fantasy Factory (1973)
• When The Eagle Flies (1974)
• Heavy Traffic (1975)
• More Heavy Traffic (1975)
• Far From Home (1994)

• Welcome to the Canteen (1971)
• On The Road (1973)
• Last Great Traffic Jam (2005)

• Best of Traffic (1969)
• Heavy Traffic (1975)
• More Heavy Traffic (1975)
• Smiling Phases (1991)
• Heaven Is in Your Mind - An Introduction to Traffic (1998)
• Feelin' Alright: The Very Best of Traffic (2000)
• The Collection (2002)
• The Best of Traffic - The Millennium Collection (2003)
• Traffic Gold (2005)

• Paper Sun (1967)
• Hole In My Shoe (1968)
• Here We Go Round The Mullberry Bush (1967)
• No Face, No Name, No Number (1968)
• Heaven Is Your Mind (1968)
• Feelin' Allright (1968)
• Medicated Goo (1968)
• Empty Pages (1970)
• Glad (1971)
• Rock and Roll Stew (Part 1) (1972)
• Walking in the Wind (1974)
• Here Comes a Man (1994)
• Some Kinda Woman (1994)