Tractor pulling

Lajin ensimmäiset kilpailut, joista tulokset ovat säilyneet, järjestettiin Yhdysvalloissa vuonna 1929. Näissä ensimmäisissä kilpailuissa matka oli 10 metriä, ja usein traktorit hajosivat ennen täyttä matkaa.[2] Lajin suosio Yhdysvalloissa kasvoi vasta 1950- ja 1960-luvuilla, mutta lajin säännöt vaihtelivat osavaltioiden välillä. Vuonna 1969 perustettiin yhdistys, National Tractor Pullers Association (NTPA), jonka avulla saatiin sovittua yhteiset säännöt. Australiassa pidettiin ensimmäiset Tractor Pull -kilpailut vuonna 1976.

Hot Hunter -niminen tractor pulling -traktori C-kilpailussa Lievestuoreella

Jyry-Sisu-mallinen truck pulling -kuorma-auto C-kilpailussa Lievestuoreella

Vakiotraktorit, eli Farmi-luokka. Neljässä eri painoluokassa: 2,5; 3,5; 6,0 ja 8,0 tonnia. Kuten nimikin jo kertoo, ovat luokan traktorit miltei vakiokoneita. Säännöt rajaavat muutokset pieniksi, ja tästä syystä luokka tarjoaa edullisen lähtöpohjan pulling-harrastukselle.[4]

Super Farmi -luokka on uusin luokka pullingissa. Luokka sijoittuu harrastajakustannuksiltaan farmi-luokan ja Pro Stockin välimaastoon. Super farmeissa virittäminen ja moottorin vaihtaminen on sallittua, mutta kierrosrajoituksen ansiosta kustannukset lajin harrastamiselle ovat kohtuulliset. Super Farmissa ajetaan kahdessa painoluokassa: 3-tonniset (enintään 4 sylinteriä ja iskutilavuus 5,5 litraa) sekä 4,5-tonniset (enintään 6 sylinteriä ja 8,3 litraa).[4]

Pro Stock -luokassa säännöt sallivat Farmi- ja Super Farmi -luokkia enemmän muutoksia traktoriin. Luokka on vaativampi kuin Farmi tai Super Farmi. Alemmista luokista kilpailija voi siirtyä haluamaansa luokkaan, mutta Pro Stock -luokka käytettävine dieselmoottoreineen on tavallisesti se luokka, johon kilpailijat siirtyvät seuraavaksi. Luokassa kilpaillaan 3,5 tonnin painoluokassa. Moottorien tehot lähentelevät huipputraktoreissa 2 000 hevosvoimaa.[4]

Super Stock -luokka sallii alempia luokkia huomattavasti vapaamman rakentelun, ja muun muassa alkoholin käyttö polttoaineena on sallittua. Moottorin lohkon tulee olla alkuperäinen. Painoluokka on Pron tavoin 3,5 tonnia. Metanolikäyttöisten moottorien tehot ovat jopa yli 3 000 hevosvoimaa.[4]

Modified-luokka tunnetaan siitä, että traktorit ovat varsin muunneltuja. Rakentelu on melko vapaata, mutta painoluokittain rajoitetaan moottorien lukumäärää tehopiste-taulukon mukaan. Lisäksi turvallisuusmääräykset ovat tiukat. Painoluokat ovat 950 kiloa eli Mini sekä 2,5; 3,5 ja 4,5 tonnia. Modified luokka tarjoaa ajoittain melko luoviakin rakentelu- ja muunteluratkaisuja, esimerkkinä hollantilainen 950 kilon luokan traktori, jossa on moottorina Rolls-Royce Griffon. Kyseiselle moottorille ilmoitetaan painoksi 950 kiloa. Euroopassa Modified traktoreilla ajetaan jopa 5,4 tonnin painoluokassa. Silloin moottorien yhteisteho voi olla liki 10 000 hevosvoimaa. Puolestaan 3,5 ja 4,5 tonnin luokissa käytetään yleensä viittä V8 remmiahdettua moottoria tai kolmea V12-moottoria, joissa on tehoa noin 6 000–9 000 hevosvoimaa.[4]

Race Trucks- eli kuorma-autoluokka. Traktorin enimmäispaino on 8 500 kiloa mukaan lukien kuljettaja, öljy-, vesi-, ja polttoainetäytöt. Auton ulkoasun tulee olla sama kuin sarjavalmisteisen. Vain dieselpolttoainetta käyttävä moottori sallitaan, ja sen tulee olla peräisin sarjavalmisteisesta kuorma-autosta.[4]

Amerikkalainen tractor pulling -jarruvaunu

Painonsiirtolaite, jota alan normaalissa kielenkäytössä kutsutaan jarruvaunuksi tai lavetiksi, on joko yhdellä tai kahdella akselilla varustettu eräänlainen perävaunu. Sen etuosan alla on kitkalevy, johon kohdistuva paino lisääntyy tasaisesti vedon aikana. Kitkalevyn ohella jarruvaunun toinen oleellinen osa on painolaatikko, jossa on tietty määrä tietyn kokoisia valurauta- tai valurauta-betonipainoja. Tämä painolaatikko on vedon alkaessa vaunun takaosassa, jolloin sen paino kohdistuu kokonaan vaunun takapyöriin. Vaunun lähtiessä liikkeelle painolaatikko lähtee siirtymään eteenpäin lisäten kitkalevyyn kohdistuvaa painoa vähitellen. Painolaatikon siirtymisnopeutta säädellään erityisellä vaihteistolla. Euroopassa järjestettävissä kilpailuissa jarruvaunuja on kahta tyyppiä, niin sanottuja isoja vaunuja ja minijarruvaunuja. Useimmissa on moottori, jonka avulla jarruvaunu voi siirtyä takaisin lähtöpaikalle.[1]

Ensimmäiset jarruvaunut olivat staattisia, joissa painoina oli kiviä, betonia tai toisia traktoreita. Traktorien tehon kehittyessä siirryttiin jarruvaunuihin, joiden paino lisääntyi matkan kasvaessa. Ensimmäinen versio tällaisesta vaunusta oli vaunu, jonka kyytiin hyppäsi matkan varrelta avustajia merkityille paikoilleen. Tämän jälkeen kehitettiin nykyisenkaltainen jarruvaunu.[2]

• Suomen Traktoriurheiluliiton kotisivut