Trabant

Trabant oli itäsaksalainen automerkki, jota valmisti VEB IFA-Kombinat PKW Karl-Marx-Stadtin alainen VEB Sachsenring Automobilwerke Zwickau -niminen tehdas. Trabantissa oli kaksitahtimoottori kuten Wartburgissa.lähde?

Trabantin valmistajan VEB Sachsenring Automobilwerke Zwickaun logo.

Saatavuus

Trabantilla oli pitkät toimitusajat, ja itäeurooppalaiset saivat autonsa vasta monivuotisen odotuksen jälkeen. Suomessa Trabanteja myytiin erityisen paljon 1960-luvun alkupuolella, jolloin ne olivat muiden itäeurooppalaisten autojen tavoin ”länsiautoja” helpommin saatavissa.lähde?

Länsivientiin (pääosin 1960-luvulla) autot saatiin nopeammin. Trabantin tehdas suljettiin Saksojen jälleenyhdistymisen jälkeen vuonna 1991 taloudellisista syistä. DDR:n kauden loppuvaiheissa Trabantiin suunniteltiin asennettavaksi Volkswagenin moottoria.lähde?

Trabant teki vuonna 2009 paluuta automarkkinoille. Uusi Trabant on sähköauto, jolla on suunnitelmien mukaan noin 250 kilometrin ajokantama. Auton katolla on aurinkopaneelit akkujen lataamista varten.[1]

Tekniikka
Trabantin eri malleja vierekkäin.

Trabant oli varustettu erillisellä runkorakenteella, ja sen kori oli valmistettu eräänlaisesta muovista, Duroplastista,[2] joka oli vahvistettu villalla tai puuvillalla. Duroplast ei ollut vahvaa, ja muun muassa sen pakkaskestävyys oli huono. Duroplast oli kuitenkin halpaa, mikä oli Sachsenringille auton kolariturvallisuutta tärkeämpää.lähde?

Trabant oli hidas, sen huippunopeus ylsi hädin tuskin 100 km/t -nopeuteen. Trabantissa oli 600-mallisarjasta alkaen pieni kaksisylinterinen ja -tahtinen moottori, joka tuotti 17–19 kW 600 kuutiosenttimetrin (0,6 l) tilavuudesta. Trabant tuotti valtavasti pakokaasuja, jopa suhteutettuna muihin sen aikaisiin autoihin. Niiden ongelmana olivat sähkölaitteet. Viimeiseksi valmistusvuodeksi 2-tahtisen moottorin korvasi Volkswagenin suunnittelema modernimpi 31 kW tuottava 1 100 kuutiosenttimetrin (1,1 l) nelitahtimoottori.lähde?

Muuta

Trabant sai 1990-luvun lopussa kuuluisuutta läpäisemällä ”hirvitestin” hyvin tuloksin. Samassa testissä Mercedes-Benzin A-sarjan auto kaatui, mikä oli Mercedes-Benzille erittäin noloa ja aiheutti mallisarjassa muutoksia. Nykyisin ostalgia-ilmiö on tehnyt Trabantista Saksassa kulttiesineen. Berliinissä on Trabant-museo[3].

Trabant Suomessa

Trabant oli myyntiaikanaan 1960-luvulla Suomessa hinnaltaan markkinoiden edullisin automerkki. Myynnissä oli henkilöauto-, farmari- ja pakettiautomallit. Merkkiä toivat maahan Oy Rego Ab[4] ja Oy Auto-Ala Ab[5]. Oy Auto-Ala Ab pyöritti vuosina 1959–1965 Trabant-rallitallia, joka osallistui suomalaisiin ralleihin vuosittain 2–4 auton voimin. Tallin vetäjänä ja yhtenä kuljettajana toimi Wolfgang Knorn. Syksyllä 1965 maahantuoja ilmoitti vetäytyvänsä kilpailutoiminnasta toistaiseksi.[6]

Trabant maksoi vuonna 1965 Suomessa 4 300 markkaa. Sen lähimmät kilpailijat olivat neuvostoliittolainen ZAZ (Jalta, 4 300 markkaa) ja italialainen Fiat 500 (4 500 markkaa). Samaan aikaan esimerkiksi Volkswagen Kuplan perusmalli maksoi 6 000 markkaa.[7] Henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkamisen jälkeen Trabantin myynti väheni ja hiipui 1960-luvun loppuun mennessä vähitellen kokonaan. Suomessa oli vuoden 1969 lopussa rekisterissä runsaat 2 800 Trabantia.[8] Puolalaisen Świecien ystävyyskaupungin Kuusankosken poliisille lahjoittama Trabant on nähtävissä Vehoniemen automuseossa.lähde?

Malleja
  • Trabant P50
  • Trabant P60
  • Trabant 601
  • Trabant 1,1

Kuvia
  • Trabant P50 (valmistusvuodet 1957–1962)
  • Trabant 601 (valmistusvuodet 1964–1990)
  • Trabant 1,1 (valmistusvuodet 1990–1991)

Lähteet
  1. Trabantin paluu Tekniikan Maailma 2009
  2. Trabant saa kaikki hyvälle tuulelle (Arkistoitu – Internet Archive), Näillä Suomi ajoi, Helsingin Sanomat 2008
  3. Trabi Museum trabi-museum.com. Viitattu 19.3.2022. (englanniksi)
  4. Kauppaneuvos Kauko Ahlström (1914–1983). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (maksullinen)
  5. Trabant -myyntiesite, Oy Auto-Ala Ab, 19?? (Arkistoitu – Internet Archive), Antikvariaatti.net. Viitattu 14.8.2016.
  6. Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 62. Helsinki: Otava, 1967.
  7. Onni Pohjanen ja Arvo I. Walli: Uusi autokirja (20. painos), s. 516–527. Porvoo: WSOY, 1965.
  8. Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 1960-luvulla, s. 136. Helsinki: Alfamer, 2002.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.