Townshendin lait

Townshendin lait (engl. Townshend Acts) on nimitys neljälle säädökselle, jotka Ison-Britannian parlamentti hyväksyi kesä–heinäkuussa 1767. Ne asettivat brittiläisten Amerikan siirtokuntien asukkaiden maksettaviksi epäsuoria kulutusveroja tuontitullien muodossa ja siten siirtokuntalaisten mielestä loukkasivat heidän itsehallintoaan. Siirtokunnissa päätökset olivat hyvin epäsuosittuja, ja ne edistivät Amerikan vallankumouksen puhkeamista. Lakipaketti sai nimensä hankkeen isän, valtiovarainministeri Charles Townshendin mukaan.

Ensimmäinen kokonaisuuteen kuuluneista säädöksistä oli Suspending Act (”keskeytyslaki”), jonka mukaan New Yorkin provinssin maakuntakokouksen oli keskeytettävä kaikki toimintansa, kunnes se täyttäisi vuoden 1765 majoituslain (Quartering Act) määräykset brittijoukkojen majoituskulujen maksamisesta. Toinen säädös (”Townshendin vero”) määräsi tuontitullin maksettavaksi kaikesta siirtokuntiin tuotavasta lyijystä, paperista, lasista, maalista ja teestä. Maksut oli suoritettava satamissa. Tullimaksut oli avoimesti tarkoitettu vain tulojen keräämiseen kruunulle eikä niinkään kaupan säätelyyn. Kolmas säädös asetti tullimaksuja perimään viranomaiskoneiston, jolle annettiin siirtokunnissa lähes mielivaltaiset oikeudet käyttää esimerkiksi kotietsintöjä, vakoojia, rannikkovartioaluksia ja auttamismääräyksiä, ja jonka kulut rahoitettaisiin kokonaan tullimaksuista. Neljäs säädös korotti teestä perittävää tullimaksua, mutta vapautti samalla veroista teen viennin emämaasta siirtokuntiin.[1]

Uudet säädökset herättivät jyrkkää vastarintaa siirtokunnissa, sillä ne uhkasivat siirtokuntien perinteistä itsehallintoa, erityisesti maakunnallisten edustajakokousten oikeutta päättää verotuksesta. Säädöksiä vastustettiin paitsi kiertämällä niitä, myös väkivaltaisesti. Erityisesti Bostonissa toimineet brittiviranomaiset joutuivat hyökkäysten kohteeksi. Maaliskuussa 1770 tapahtuneen Bostonin verilöylyn päivänä kaikki Townshendin lakeihin sisältyneet tullimaksut teetullia lukuun ottamatta kumottiin, vuoden 1765 majoituslakia muutettiin ja brittiläiset miehitysjoukot kutsuttiin pois Bostonista. Tämä rauhoitti tilapäisesti levottomuudet.[1] Jäljelle jäänyt teetullia koskenut laki korvattiin vuonna 1773 niin sanotulla teelailla, joka muodostui uudeksi kiistojen aiheeksi.