Toussaint Charbonneau

Charbonneau syntyi Montrealissa vuonna 1759.[2] Hänen varhaisista vaiheistaan ei tiedetä paljonkaan. Vuonna 1795 Charbonneausta on lyhyt maininta erään raiskaustapauksen ja sitä seuranneen puukotuksen yhteydessä. Tuolloin muuan intiaaninainen oli iskenyt naskalilla tyttärensä raiskannutta Charbonneauta, joka vain vaivoin oli päässyt pakenemaan paikalta.[1]

Charbonneau työskenteli 1700-luvun loppupuolella joitakin vuosia brittiläisen North West Companyn alaisuudessa. Oman väittämänsä mukaan hän siirtyi 1797 asumaan Pohjois-Dakotan alueella kyliään pitäneiden mandanien ja hidatsojen luo ja ryhtyi vapaaksi kauppiaaksi. Paikallisia intiaanimurteita puhuvana hän otti vastaan myös tulkin ja eräoppaan tehtäviä. Paikallinen väestö tunsi Charbonneaun hyvin ja antoi hänelle monia hieman ivallisia lempinimiä.[1]

Lewisin ja Clarkin retkikunnan rakentaessa Fort Mandanin talveksi 1804–1805 Charbonneau tarjoutui amerikkalaisten tulkiksi. Tutkimusretken johtajat Meriwether Lewis ja William Clark tarvitsivat tulkkeja koska suunniteltu matka jatkui kauas länteen. Kuullessaan, että Charbonneaulla oli kaksi shoshoni-vaimoa miehet päättivät palkata Charbonneaun ja tämän nuoremman vaimon Sacagawean, jonka kielitaidon uskottiin olevan eduksi siirryttäessä nykyisten Montanan ja Idahon alueille. Ennen kuin retkikunta jatkoi matkaansa Sacagawea synnytti pojan, joka sai nimen Jean Baptiste.[3]

Huhtihuussa 1805 retkikunta jätti Fort Mandanin ja aloitti pitkän matkansa. Jean Baptiste seurasi vanhempiaan Sacagawean selässään kantamassa korissa. Missourijoella toukokuun puolivälissä sattunut välikohtaus varjosti pitkään retkikunnan uskoa Charbonneauhin. Voimakas tuulenpuuska heilautti venettä, jonka peräsimessä hän oli. Charbonneau joutui paniikkiin ja oli aiheuttaa veneen kaatumisen. Veneessä ollut Pierre Cruzatte uhkasi ampua Charbonneaun mikäli tämä ei saisi malttiaan takaisin. Sacagawea kurkottui poimimaan jokeen pudonneita arvokkaita muistiinpanoja sillä aikaa kun veneen miehistö yritti vakauttaa aluksensa kulkua. Lewis oli raivostunut ja kirjoitti myöhemmin, että uimataidoton Charbonneau oli "ehkä pelokkain vesimies maailmassa".[4]

Charbonneau onnistui myöhemmin korjaamaan mainettaan ja avusti monilla tavoin tutkimusretken onnistumista. Hän kielitaidostaan oli apua kun retkikunta kohtasi Kanadasta tulleita ranskankielisiä turkismetsästäjiä. Charbonneaun ansiot kokkina olivat erinomaiset ja saivat useat seurueen jäsenet ylistämään boudin blancia (valkoista makkaraa, joka on tehty biisoninlihasta ja sekä keitetty että käristetty karhun rasvassa).[5] Lisäksi hänen taitonsa hieroa kauppoja osoittautui hyödylliseksi, kun retkikunta hankki elintärkeäksi osoittautuneita hevosia Shoshonien leiristä Idahossa. Charbonneau oli mukana myös ´kolme tulkkia vaatineessa käännöstyössä, jonka ansiosta retkikunnan tavoitteet tulivat selviksi shoshoneille. Sacagawea puhui äidinkieltään heimonsa kanssa ja käänsi puheen miehelleen hidatsaksi. Charbonneau käänsi hidatsankielen ranskalaiselle retkikunnan jäsenelle Francis Labichelle, joka puolestaan käänsi puheet englanniksi.[6]

Kapteeni Clark oli ihastunut Charbonneaun ja Sacagawean poikaan Jean Baptisteen, jo^selvennä joutui usein tekemisiin lapsen vanhempien kanssa. Clark joutui puuttumaan myös aviolliseen kiistaan Charbonneaun pahoinpidellessä vaimoaan tutkimusmatkan aikana.[2] Kun tutkimusmatka päättyi elokuussa 1806 maksettiin Charbonneaulle palveluksistaan 500 dollaria.[7]

Retkikunnan paluun jälkeen Charbonneau perheineen asui kaksi vuotta hidatsojen kylässä. Vuonna 1809 perhe siirtyi St. Louisiin Clarkin ehdotuksesta. Charbonneau sai pienen maapalstan palveluksistaan retkikunnan jäsenenä ja yritti viljellä maata. Katsottuaan maanviljelyn itselleen sopimattomaksi hän myi maansa ja palasi takaisin Missourin seudulle.[5]

Missouri Fur Companyn työllistämänä Charbonneau siirtyi Etelä-Dakotaan, jossa Sacagawea synnytti 1812 Lizette-nimisen tyttären. Lapsen syntymän jälkeen Sacagawea sairastui nopeasti ja menehtyi saman vuoden joulukuussa isorokkoon, tulirokkoon tai tuberkuloosiin.[2] Osa tutkijoista uskoo, että kuollut nainen ei ollut Sacagawea, vaan Charbonneaun toinen shoshoni-vaimo. Shoshonien suullisen perimätiedon mukaan Sacagawea jätti Charbonneaun ja asui comanchien ja shoshonien parissa Porivo-nimisenä ja kuoli hyvin vanhana.[8]

Kapteeni Clark otti molemmat lapset huostaansa hetkeksi aikaa St. Louisiin, koska ei pitänyt Charbonneauta sopivana kasvattajana. Vuonna 1813 Clark luovutti Jean Baptisten ja Lizetten St. Louisin orpokotiin.[9].

Vuosien 1812–1838 välisenä aikana Charbonneau teki satunnaisia töitä Ylä-Missourin intiaaniasiaintoimiston kielenkääntäjänä. Hän oli saanut tämän työn Missourin territorion kuvernööriksi valitun Clarkin avustuksella ja ansaitsi palkkaa 300 dollarista 400 dollaria vuodessa. Tämän työn lisäksi Charbonneau toimi kahden keskenään kilpailevan turkisyrityksen palveluksessa, ja hänestä tuli tämän menettelynsä vuoksi epäsuosittu. Suurimmat ansionsa Charbonneau saavutti sellaisten henkilöiden eräoppaana kuten taiteilija Karl Bodmer ja prinssi Maximilian zu Wied-Neuwied.[10]

Charbonneaun uskotaan kuolleen vuonna 1843. Samana vuonna hänen poikansa Jean Baptiste siirtyi asumaan hänen maatilalleen.[2]