Tournai
Tournai (holl. Doornik, saks. Dornick, lat. Tornacum) on kaupunki Belgian länsiosassa Vallonian alueella. Se on Hainaut’n provinssin pääkaupunki. Tournaissa on arviolta 69 471 asukasta (vuonna 2016) ja sen pinta-ala on 213,8 neliökilometriä.
| Tournai Doornik |
|
|---|---|
 Tournain Grand Place |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Tournai |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Belgia |
| Alue | Vallonia |
| Provinssi | Hainaut |
| Arrondissementti | Tournai |
| Perustettu | ensimmäisellä vuosisadalla |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Rudy Demotte |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 213,8[1] km² |
| Väkiluku (2016) | 69 471[1] |
| – Väestötiheys | 324,9[1] as./km² |
Maantiede
Useiden alueliitosten jälkeen Tournai on pinta-alaltaan Belgian suurin kunta. Nykyään kaupungin pinta-alasta onkin maatalouden käytössä noin kaksi kolmannesta. Kaupunki kuuluu Vallonian alueeseen, jonka kansantulo asukasta kohden oli vuonna 2000 vain 78,2 % viidentoista EU-maan keskimääräisestä kansantulosta.
Historia
Roomalainen kaupunki Tornacum syntyi todennäköisesti muiden vastaavien kaupunkien tavoin sotilasleirin ympärille ensimmäisen vuosisadan aikana. Vuonna 1954 löydettiin kaivauksissa roomalaiselle sotilasleirille tyypillisen vallikaivannon jääneitä. Paikka oli myös maanteiden ja vesireittien risteyksessä ja lähellä valtakunnan pohjoista rajaa. Escautjoki oli erinomaisen keskeinen liikenneväylä jo varhaisina vuosisatoina kaupungin historiassa. Joen varrelta löytyneet muinaisjäännökset kertovat sen merkityksestä koko roomalaisvallan ajan.
Saalilaiset frankit tekivät kaupungista 400-luvun aikana pienen valtakuntansa pääkaupungin. Jo 1600-luvulla kaivauksissa löydettiin frankkikuningas Klodvigin isän, kuningas Kilderik I:n, arvokkain esinein varustettu hauta, joka sijaitsee Escautjoen pohjoisrannalla. Seuraava suuri muutos kaupungin historiassa tapahtui 800-luvulla, kun se erotettiin maallisen vallan hallinnasta ja siitä tuli suoraan frankkien kuninkaiden alaisuudessa toimiva piispallinen hallintolääni. Piispat säilyttivät hallinnassaan joen pohjoisen puolen ja 1000-luvulla Flanderin kreivit ottivat haltuunsa joen etelärannan ja tekivät siitä herruusalueensa.
Kaupungin porvarit rakensivat ensimmäisen kaupunginmuurin 1100-luvun puolivälissä. Samalla piispa joutui luopumaan tuomiovallastaan. Asia sinetöitiin lopullisesti, kun Ranskan kuningas Filip II Augustus määräyksessään asetti kaupungin suoraan kuninkaan vallan alaisuuteen. Lukuisten taistelujen ja erilaisten miehitysten jälkeen vuonna 1341 kaupunki sai hallintoonsa koko sille kuuluvan alueen ja tämä alue yhteisesti kaupungille kuuluvat oikeudet. Tämänkin jälkeen kaupunki menetti useaan otteeseen oikeutensa, saaden ne kuitenkin aina takaisin. Osasyynä tähän jatkuvaan muutoksen oli myös ylimmän lääninherran vaihtuminen muun muassa satavuotisen sodan seurauksena.
Suuri ja pitkäaikainen muutos kaupungin asemassa tapahtui, kun keisari Kaarle V toukokuussa 1522 peruutti kaupungin kaikki erityisoikeudet ja ammattikuntien poliittiset oikeudet. Kaupunki palautui Ranskan hallintaan ja alueeseen 24. kesäkuuta 1667. Kuitenkin jo vuonna 1709 Espanjan perimyssodan myötä englantilais-hollantilaiset joukot valtasivat kaupungin. Vuosien 1713 ja 1714 rauhoissa siitä tehtiin Itävallan Alankomaihin kuuluva kaupunki. Tässä asemassa kaupunki oli aina Ranskan vallankumoukseen saakka. Belgian itsenäistyttyä siitä tuli osa Belgian kuningaskuntaa 1831.
Kaupunki oli 1900-luvun aikana kahdesti saksalaisten miehittämä. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa kaupungista muodostui taistelutanner ja lähtiessään saksalaiset räjäyttivät muun muassa lähes kaikki kaupungin sillat. Kaupungin talous joutui vahinkojen takia vaikeuksiin useiksi vuosiksi. Toisessa maailmansodassa saksalaiset pommittivat kaupunkia 16.–20. toukokuuta 1940 ja saivat aikaan merkittävää tuhoa sekä ihmishenkien että aineellisten arvojen suhteen.
Talous
Kaupungin taloudellisen vaurauden perusta varhaisina vaiheina oli kaupungin alla oleva hiekkakiviesiintymä. Kiveä on voitu käyttää sekä rakennuskivenä, että laastin raaka-aineena. Ensimmäiset kalkkikiven louhinnat ovat todistettavasti ensimmäisen vuosisadan ajalta, ja ovat olleet nykyisen katedraalin paikalla. Kaivauslöydöissä on noussut esille merkittävä määrän kiven louhimiseen ja sen käsittelyyn liittyvä aineistoa. Kivilouhoksia hyödynnettiin tehokkaasti aina 1000-luvulle asti ja uudelleen pienen tauon jälkeen 1100-luvulta 1300-luvulle.
Keskiajan jälkipuolisko merkitsi kaupungille myös vahvan käsiteollisuuden syntyä, kuten niin monille muillekin nykyisen Belgian alueen keskiaikaisille kaupungeille. Tournain markkinat vetivät puoleensa väkeä jopa Saksasta, Englannista ja tietenkin lähialueelta. Syynä tähän oli erittäin lempeä verokohtelu niin myyjille kuin ostajillekin. Kaupunki liittyi myös osaksi Hansa-kauppayhteisön Lontoon konttoria.
Kuitenkin 1300-luvun lopulla satavuotisen sodan vaikutukset aiheuttivat taloudellisen taantuman ja suuria taloudellisia ongelmia. Kun tähän liittyi vielä vaatimuksia demokraattisemmasta kaupungin hallinnosta, voimakkaasti mustan surman ja nälän seurauksena vähentynyt väestö, Bryggen kaupungin sataman rappeutuminen ja verkateollisuuden suuret ongelmat, selvisi kaupunki tulevaisuuteen vain vaivoin. Kuitenkin 1400-luvulla seinävaatteiden kudonta kohensi kaupungin taloudellista tilaa.
Vasta Ranskan Ludvig XIV:n aikana rakennustoiminta kaupungissa elpyi. Kuningas oli päättänyt tehdä siitä valtakuntansa pohjoisen osan suurimman kaupungin. Hän rakennutti uuden linnoituksen, uudenaikaisti kaupungin muurit linnoitusarkkitehti Vaubanin johdolla sekä kanavoi ja ruoppasi Escaut-joen. Tämä taloudellinen kehitys kuitenkin pysähtyi, kun kaupunki 1700-luvulla siirtyi osaksi Itävallan-Alankomaita. Joskin vuosisadan loppupuolella taloutta yritettiin uudelleen herätellä toimimaan perustamalla uutta teollisuutta. Tämän seurauksena uuden vuosisadan, 1800-luvun lähestyessä kaupungin monipuolinen tekstiiliteollisuus työllisti noin 3 000 henkilöä. Lisäksi kaupungissa toimivat 11 kalkinpolttouunia antoivat työtä noin 600 työntekijälle.
1800-luvun teollinen rakennemuutos vaikutti voimakkaasti myös Tournain kaupunkiin, sillä koko uudesta Belgiasta tuli Euroopan mantereen teollistunein valtio. Uudet teollisuusalat antoivat voimaa kaupungin nopealle kasvulle.
Tournain kaupunki elää tietenkin paljon pitkästä ja monipuolisesta historiastaan, mutta matkailu ei voi ylläpitää nykyaikaista palvelutasoa ja siksi kaupunki yrittää jälleen kerran selvitä suuresta rakennemuutoksesta ja kehittyä nykyaikaiseksi palvelujen ja uudenlaisen teollisuuden keskukseksi keskellä Eurooppaa.
Väestö
Vuoden 2016 alussa kaupungissa oli lähes 70 000 asukasta.[1]
Nähtävyydet
Notre-Damen katedraali
- Pääartikkeli: Tournain katedraali
Tournain Notre-Damen katedraali on useiden asiantuntijoiden mukaan yksi kristillisen kirkon kauneimpia rakennustaiteellisia saavutuksia. Sen paikalla on ollut lukuisa edeltäjiä, joista ensimmäinen pystytettiin heti kristinuskon tultua alueelle.
Nykyinen kirkkorakennus koostuu 1100-luvulla rakennetuista romaanisen tyylin mukaisista laivasta ja poikkilaivasta, ja goottilaiseen tyyliin 1200-luvulla rakennetusta kirkon kuorista. Kirkon keskiosaa korostaa viisi ylhäistä kellotornia. Pääsisäänkäynti julkisivulla on rakennettu 1300-luvulla ja koristeltu eri aikakausien kuvapatsailla. Siinä olevat Profeettain patsaat tekivät alueen kivenhakkaajat 1300-luvulla. Kahden oven väliin on sijoitettu kirkon suojelijan Neitsyt Marian patsas. Kirkossa kunnioitetaan Mariaa erityisesti sairaiden Mariana.
Kirkossa olevat lasimaalaukset 1500-luvulta kertovat muun muassa Sigesbert (525–575) ja Chilperic (523–584) -veljeskuninkaiden elämästä sekä keskinäisestä valtataistelusta (hyvin yleistä merovingihallitsijoiden keskuudessa), sekä Tournain ja Noyonin hiippakuntien erosta vuonna 1146.
Kirkon kuori, joka siis rakennettiin 1200-luvulla, on samalla paikalla kuin aiemmin paikalla ollut roomalainen temppeli, joka kuitenkin tuhottiin melko pian valmistumisensa jälkeen. Sekä kirkon kuori, että sitä ympäröivät kappelit on koristeltu eri aikojen veistoksilla ja maalauksilla. Katedraalin taidekokoelmiin kuuluukin lukuisia merkittäviä taideteoksia, kuin myös erilaisia esineitä pyhäinjäännösten säilyttämiseksi.
Kaupungin erästä vaurauden perustaa kuvataan lasimaalauksessa, joka esittää kaupungin erityistä oikeutta kerätä vero kaikilta Escaut-joen ylittäjiltä.
Katedraali on Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 2000.[2]
Beffroi
Beffroi on nykyisen Belgian alueelle tyypillinen keskiaikainen rakennus. Kaupungin porvarit rakensivat oman varallisuutensa ja itsemääräämisoikeutensa symboliksi korkeita kellotorneja, joiden näyttämä aika tahditti toimintoja koko kaupungissa. Samalla koko kaupungin alueelle saatiin noudatettavaksi yksi yhteinen aika, joka helpotti muun muassa työläisten töiden aloittamista ja lopettamista.
Tournain beffroin historia alkaa vuodesta 1188, kun Ranskan kuningas Filip II Augustus halusi saada itselleen liittolaisen taisteluunsa Flanderin kreiviä vastaan, joten hän anoi kaupunkilaisille lupakirjan soittokellon hankintaan. Eräs lupakirjan ehdoista oli, että kello oli sijoitettava sille sopivaan paikkaan, sillä aiemmin kellot ja niiden käyttö olivat olleet vain papiston ja aateliston erioikeus. Tämän ehdon perusteella päätettiin rakentaa erillinen kellotorni (kellotapuli), josta tuli kunnallisen vapauden symboli.
Vuoteen 1294 saakka kellotornin korkeus ei ylittänyt 30 metriä, jolloin sitä jouduttiin korottamaan. Syynä oli aivan lähelle rakennetun katedraalin uusi goottilainen keskilaiva. Kaupungin turvallisuuden tähden (tulipalot, vihollisen lähestyminen jne.) uuden kirkkorakenteenkin yli oli nähtävä. Vuosina 1392–1400 kellotorni jouduttiin korjauttamaan tulipalon aiheuttamien vahinkojen takia. Samalla valettiin torniin uudet kellot ja niistä tuli entistä enemmän tiedottamiseen valmistetut. Rakennus sai myös uusia koristeita, jotka kertoivat rakennuksen toisesta siviilitehtävästä. Kellotorni toimi samalla kaupungin vankilana.
Seuraavina vuosisatoina beffroin ulkoasu muuttui vain vähän, mutta vuonna 1844 kaupunki päätti restauroida tornin ja rakennusarkkitehdiksi valittiin Bruno Renard. Tämä ei epäröinyt muuttaa tornin ulkoasua vastaamaan paremmin omia näkemyksiään keskiaikaisesta goottilaisesta arkkitehtuurista.
Vuonna 1992 beffroi suljettiin uudelleen restaurointitöiden tähden ja se avattiin uudelleen yleisölle vuonna 2003. Näin on mahdollista nousta taas tornin 257 askelmaa ja ihailla tornista avautuvaa mahtavaa näköalaa. Tornin saleissa on esillä sen historiaa, sen eri rooleja yhteisössään, sen symboleja ja sen kelloja. Beffroi on Belgian 29 muun vastaavanlaisen beffroin kanssa ollut vuodesta 1999 lähtien Unescon maailmanperintäluettelossa, sen kaikkein vanhimpana beffroina.[3]
Lähteet
- Tournai citypopulation. Viitattu 8.10.2016.
- http://whc.unesco.org/en/list/1009
- http://whc.unesco.org/en/list/943
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tournai Wikimedia Commonsissa
| Aiseau-Presles • Anderlues • Antoing • Ath • Beaumont • Belœil • Bernissart • Binche • Boussu • Braine-le-Comte • Brugelette • Brunehaut • Celles • Chapelle-lez-Herlaimont • Charleroi • Châtelet • Chièvres • Chimay • Colfontaine • Comines-Warneton • Courcelles • Dour • Ecaussinnes • Ellezelles • Enghien • Erquelinnes • Estaimpuis • Estinnes • Farciennes • Fleurus • Flobecq • Fontaine-l'Evêque • Frameries • Frasnes-lez-Anvaing • Froidchapelle • Gerpinnes • Ham-sur-Heure-Nalinnes • Hensies • Honnelles • Jurbise • La Louvière • Le Rœulx • Lens • Les Bons Villers • Lessines • Leuze-en-Hainaut • Lobbes • Manage • Merbes-le-Château • Momignies • Mons • Mont-de-l'Enclus • Montigny-le-Tilleul • Morlanwelz • Mouscron • Pecq • Péruwelz • Pont-à-Celles • Quaregnon • Quévy • Quiévrain • Rumes • Saint-Ghislain • Seneffe • Silly • Sivry-Rance • Soignies • Thuin • Tournai |