Ranskan ympäriajo

Ranskan ympäriajo eli Tour de France, lyhyemmin Tour, on Ranskassa joka vuoden heinäkuussa järjestettävä maantiepyöräilykilpailu. Ranskan ympäriajo on arvostetuin kolmesta suuresta pyöräilyn etappikilpailuista, joista kaksi muuta ovat Italian ympäriajo ja Espanjan ympäriajo.[1]

Ranskan ympäriajo
Viimeisin
kilpailu
2022
Paikalliset
nimet
Le Tour de France
Alue Ranska ja ympäröivät valtiot
Ajankohtaheinäkuu
TyyppiSuuri etappiajo (Grand Tour)
Johtaja Christian Prudhomme
Historia
Ensimmäinen 1903
Kilpailuja yht. 109 (2022)
Ensimmäinen
voittaja
Maurice Garin
Eniten voittoja Jacques Anquetil
Bernard Hinault
Eddy Merckx
Miguel Indurain
(5 voittoa)
Viimeisin
voittaja
Jonas Vingegaard (2022)
Eniten päiviä
keltapaidassa
Eddy Merckx (96)
Eniten
etappivoittoja
Eddy Merckx (34)
Mark Cavendish (34)

Ranskan ympäriajo ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1903, ja se on siitä lähtien järjestetty joka vuosi paitsi maailmansotien aikana 1915–1918 ja 1940–1946.[2]

Kilpailu kestää noin kolme viikkoa, ja siihen kuuluu noin 20 yhden päivän mittaista etappia.[1] Kilpailun kokonaispituus on 2010-luvulla vaihdellut 3 300 ja 3 700 kilometrin välillä.[3] Maaliin päässeiden ajajien keskinopeus koko kilpailun ajalta on noin 40 kilometriä tunnissa.[4]

Kilpailun reitti ja lähtöpaikka vaihtelee vuodesta toiseen. Joskus reitti on käynyt myös naapurimaiden Englannin, Belgian, Italian, Saksan ja Espanjan maaperällä.[1] Reitti kulkee vaihtelevien maasto- ja ilmasto-olojen halki. Kilpailuun kuuluu myös Alpeilla ja Pyreneillä ajettavia vuorietappeja. Niiden yksittäiset nousut luokitellaan vähiten raskaasta nelosluokasta raskaisiin ykkösluokan nousuihin, ja kaikkein raskaimmat nousut ovat luokittelemattomia.[4]

Kilpailijat kuuluvat noin 20 ammattilaistalliin, joista jokaisessa on yhdeksän ajajaa.[1] Valtaosa etapeista ajetaan yhteislähtönä, jolloin joukkuetaktiikka on tärkeässä roolissa. Muutama etappi ajetaan henkilökohtaisena aika-ajona yksin kelloa vastaan, ja nimenomaan henkilökohtaiset aika-ajoetapit ovat siivittäneet monet ajajat kokonaiskilpailun voittoon. Myös joukkueittain ajettava aika-ajo on useana vuonna kuulunut kilpailuun yhtenä etappina.

Historia

Ensimmäinen Ranskan ympäriajo ajettiin vuonna 1903. Kilpailun perusti toimittaja Henri Desgrange, joka halusi markkinoida sen avulla L'Auto-urheilulehteään. Aluksi pyörissä ei saanut olla ketjuvaihteita, ajajien oli huollettava pyöränsä itse, eikä toisia ajajia saanut peesata. Vuorietapit tulivat mukaan vuonna 1910.[4]

Vuoteen 1930 asti joukkueiden sponsoreina toimi lähinnä polkupyörävalmistajia. Sen jälkeen tallit olivat kansallisia ja alueellisia, kunnes vuonna 1962 kaupalliset tallit palasivat takaisin. Talleja ovat sen jälkeen rahoittaneet esimerkiksi pankit, vakuutusyhtiöt ja kuluttajatavaroiden valmistajat.[1]

Dopingin käyttöön Tourilla alettiin suhtautua vakavasti vuonna 1967, kun brittiläinen kilpailija kuoli lämpöhalvaukseen käytettyään amfetamiinia.[4] 1990-luvulla paljastui EPO-hormonin käyttöä.[1] Yhdysvaltalaisen Lance Armstrongin kaikki seitsemän voittoa mitätöitiin jälkikäteen vuonna 2012 kun hänen dopinginkäyttönsä oli tullut ilmi. Armstrongin tilalle päätettiin olla nimeämättä uusia voittajia.[5][6] Alkuperäinen voittaja on hylätty dopingkäryn vuoksi myös vuosina 2006 ja 2010.[1]

Ranskan ympäriajo

1903 | 1904 | 1905 | 1906 | 1907 | 1908 | 1909 | 1910 | 1911 | 1912 | 1913 | 1914 | 1915 | 1916 | 1917 | 1918 | 1919 | 1920 | 1921 | 1922 | 1923 | 1924 | 1925 | 1926 | 1927 | 1928 | 1929 | 1930 | 1931 | 1932 | 1933 | 1934 | 1935 | 1936 | 1937 | 1938 | 1939 | 1940 | 1941 | 1942 | 1943 | 1944 | 1945 | 1946 | 1947 | 1948 | 1949 | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 | 2020 | 2021 | 2022 | 2023

Maillot jaune | Maillot vert | Maillot à pois rouges | Maillot blanc

Kilpailut ja johtajanpaidat

Pääjoukko eli peloton vuoden 2005 Tourin 8. etapilla. Joukon keulassa T-Mobilen vaaleanpunaiset ja Discovery Channelin sini-musta-valkoiset värit.

Ranskan ympäriajoon kuuluu samanaikaisesti monta kilpailua. Kokonaiskilpailun johtaja pitää yllään keltaista paitaa, maillot jaune. Parhaan mäkiajajan, vuorten valtiaan, päällä on punapilkkuinen valkoinen paita, maillot à pois rouges. Paras kirimies kantaa päällään vihreää paitaa, maillot vert ja kokonaiskilpailussa parhaiten sijoittuneella alle 25-vuotiaalla ajajalla on valkoinen paita, maillot blanc.[1][4]

Vaativuus

Ranskan ympäriajoa pidetään yleisesti yhtenä maailman rankimpina yhtäjaksoisina urheilusuorituksina jo pelkästään vuoristo-osuuksiensa takia. Kilpailun voittajan on oltava pyöräilyn varsinainen monilahjakkuus, sillä käytännössä voittajan on oltava vahva sekä vaativissa vuoristonousuissa että aika-ajossa. Moni vahva ajaja, jolla on heikkouksia joissakin näistä osa-alueista keskittyykin kokonaiskilpailun voiton sijasta yksittäisillä etapeilla pärjäämiseen mikä selittääkin sen että joidenkin ajajien unelmana on voittaa Tourilla pelkästään yksi etappi. Valtaosalla ajajista tehtävänä on kuitenkin ensisijaisesti oman tallin vahvimpien ajajien tukeminen.

Tilastoja

Voittajat

Eniten kokonaiskilpailun voittoja, viisi kappaletta, on neljällä ajajalla: ranskalaisilla Jacques Anquetililla ja Bernard Hinaultilla, belgialaisella Eddy Merckxilla ja espanjalaisella Miguel Indurainilla.[1] Muutamien vuosien ajan menestyksekkäin kilpailija oli seitsemään voittoon vuosina 1998–2005 pyöräillyt yhdysvaltalainen Lance Armstrong. Vuonna 2012 paljastuneen dopinginkäytön johdosta Armstrongin kaikki voitot kuitenkin mitätöitiin.[5][6]

Eddy Merckx on ainoa kilpailija, joka on voittanut mäkikilpailun, yhdistelmäkilpailun, pistekilpailun ja kokonaiskilpailun sekä aggressiivisimman ajajan palkinnon samana vuonna (1969).

Eniten kokonaiskilpailun voittoja

Sija Nimi Maa Voitot[7]
1Bernard Hinault Ranska5
2Eddy Merckx Belgia5
3Jacques Anquetil Ranska5
4Miguel Indurain Espanja5
5Chris Froome Yhdistynyt kuningaskunta4
6Greg LeMond Yhdysvallat3
7Louison Bobet Ranska3
8Philippe Thys Belgia3

Viime vuosien voittajia

Vuosi Kokonaiskilpailun voittaja 2. 3. Mäkikilpailun voittaja Pistekilpailun voittaja Paras nuori kilpailija
2022 Jonas Vingegaard Tadej Pogačar Geraint Thomas Jonas Vingegaard Wout van Aert Tadej Pogačar
2021 Tadej Pogačar Jonas Vingegaard Richard Carapaz Tadej Pogačar Mark Cavendish Tadej Pogačar
2020 Tadej Pogačar Primož Roglič Richie Porte Tadej Pogačar Sam Bennett Tadej Pogačar
2019 Egan Bernal Geraint Thomas Steven Kruijswijk Romain Bardet Peter Sagan (7.) Egan Bernal
2018 Geraint Thomas Tom Dumoulin Chris Froome Julian Alaphilippe Peter Sagan (6.) Pierre Latour
2017 Chris Froome (4.) Rigoberto Urán Romain Bardet Warren Barguil Michael Matthews Simon Yates
2016 Chris Froome (3.) Romain Bardet Nairo Quintana Rafal Majka (2.) Peter Sagan (5.) Adam Yates
2015 Chris Froome (2.) Nairo Quintana Alejandro Valverde Chris Froome Peter Sagan (4.) Nairo Quintana
2014 Vincenzo Nibali Jean-Christophe Péraud Thibaut Pinot Rafal Majka Peter Sagan (3.) Thibaut Pinot
2013 Chris Froome Nairo Quintana Joaquim Rodríguez Nairo Quintana Peter Sagan (2.) Nairo Quintana
2012 Bradley Wiggins Chris Froome Vincenzo Nibali Thomas Voeckler Peter Sagan Tejay van Garderen
2011 Cadel Evans Andy Schleck Fränk Schleck Samuel Sánchez Mark Cavendish Pierre Rolland
2010 Alberto Contador
Andy Schleck
Denis Menšov Samuel Sánchez Anthony Charteau Alessandro Petacchi Andy Schleck
2009 Alberto Contador Andy Schleck Lance Armstrong Franco Pellizotti Thor Hushovd Andy Schleck
2008 Carlos Sastre Cadel Evans Denis Menšov Carlos Sastre Óscar Freire Andy Schleck

Osanottoja

Useimmin Ranskan ympäriajoon ovat osallistuneet vuoteen 2019 mennessä Sylvain Chavanel 18 kertaa (vuosina 2001–2018) sekä George Hincapie, Stuart O’Grady ja Jens Voigt 17 kertaa. Chavanel, Hincapie ja Joop Zoetemelk ovat selviytyneet 16 kertaa maaliin.[8]

Suomalaisista kilpailuun ovat ottaneet osaa Joona Laukka vuosina 1997 ja 1998, Kjell Carlström vuosina 2005, 2006 ja 2007 ja Jussi Veikkanen vuonna 2009.[9]

Aikaeroja

Ranskan ympäriajon alkuvuosina kilpailijat ajoivat yksinään ja säännöissä toisinaan kiellettiin ryhmässä ajaminen. Tämä johti suuriin aikaeroihin kilpailun voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Nykyään kilpailijat ajavat ryhmässä, joten aikaerot ovat pienentyneet. Alla olevassa taulukossa on listattu kymmenen pienintä aikaeroa voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Suurin aikaero oli vuoden 1903 Ranskan ympäriajossa, jolloin kilpailun voitti Maurice Garin 2h 49m 45s ennen Lucien Pothieriä.

Aikaero Vuosi Kilpailijat
8s 1989 Greg LeMond – Laurent Fignon
23s 2007 Alberto Contador – Cadel Evans
32s 2006 Óscar Pereiro – Andreas Klöden
38s 1968 Jan Janssen – Herman Van Springel
39s 2010 Alberto Contador – Andy Schleck
40s 1987 Stephen Roche – Pedro Delgado
48s 1977 Bernard Thévenet – Hennie Kuiper
55s 1964 Jacques Anquetil – Raymond Poulidor
58s 2008 Carlos Sastre – Cadel Evans

Etappivoitot

33 ajajaa on voittanut vähintään 10 etappia (mukaan lukien puolitetut etapit ja pois lukien joukkueaika-ajot). Vielä aktiivisten ajajien nimet on lihavoitu.

Sija Nimi Maa Etappivoitot[10]
1Eddy Merckx Belgia34
Mark Cavendish Yhdistynyt kuningaskunta34
3Bernard Hinault Ranska28
4André Leducq Ranska25
5André Darrigade Ranska22
6Nicolas Frantz Luxemburg20
7François Faber Luxemburg19
8Jean Alavoine Ranska17
9Jacques Anquetil Ranska16
René Le Greves Ranska16
Charles Pelissier Ranska16
12Freddy Maertens Belgia15
13Philippe Thys Belgia13
Louis Trousselier Belgia13
15Gino Bartali Italia12
Mario Cipollini Italia12
Robbie McEwen Australia12
Miguel Indurain Espanja12
Peter Sagan Slovakia12
Erik Zabel Saksa12
21Jean Aerts Belgia11
Louison Bobet Ranska11
Raffaele Di Paco Italia11
André Greipel Saksa11
25Jan Raas Alankomaat10
Gerrie Knetemann Alankomaat10
Joop Zoetemelk Alankomaat10
Walter Godefroot Belgia10
Charly Gaul Luxemburg10
Maurice Archambaud Ranska10
Antonin Magne Ranska10
Henri Pelissier Ranska10
Thor Hushovd Norja10

Kolme ajajaa on yhtenä vuonna voittanut vähintään 8 etappia:

Etappivoitot maittain

Määrä Maa
697  Ranska
471  Belgia
265  Italia
170  Alankomaat
127  Espanja

Nopeimmat etapit

Ranskan ympäriajon nopein etappi ajettiin vuoden 1999 kilpailussa Lavalista Blois'in. Etapin pituus oli 194,5 km ja sen voitti Mario Cipollini ajalla 3h 51m 45s. Cipollinin keskinopeus oli 50,34 km/h.[11] Nopein täysymittainen aika-ajoetappi oli vuoden 2005 avausetappi Fromentinesta Noirmantier-en-l'lle (19 km). Sen voitti David Zabriskie, jonka keskinopeus nopeus oli 54,676 km/h. Chris Boardman ajoi vuoden 1994 prologissa tätäkin nopeammin. Hänen keskinopeutensa 7,2 kilometrin mittaisella etapilla oli 55,152 km/h. Kaikkein nopein etappi Ranskan ympäriajossa on ollut vuoden 2005 67,5 kilometrin mittainen kilpailun joukkueaika-ajo. Etapin voitti Discovery Channel -joukkue, jonka keskinopeus oli 57,32 km/h.

Katso myös

Lähteet

  1. Tour de France Encyclopaedia Britannica. Viitattu 7.11.2019.
  2. Tour de France - the greatest cycling contest on earth France This Way. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  3. The history of the Tour de France Tour de France. Viitattu 7.11.2019.
  4. Barton, Robin: Suuri pyöräilijän käsikirja, s. 172–181. Suomentanut Korhonen, Juhana. Readme.fi, 2012. ISBN 978-952-220-454-7.
  5. http://www.mtv3.fi/urheilu/muutlajit/pyoraily/uutiset.shtml/2012/10/1640499/armstrongilta-vietiin-tour-de-france--voitot
  6. http://yle.fi/urheilu/armstrong_menettaa_seitseman_tour_de_francen_voittoaan/6344956
  7. Most wins Pro Cycling Statistics. Viitattu 7.11.2019.
  8. Most starts Pro Cycling Statistics. Viitattu 7.11.2019.
  9. Finland  » Tour de France Pro Cycling Statistics. Viitattu 7.11.2019.
  10. Most stage wins Pro Cycling Statistics. Viitattu 7.11.2019.
  11. http://www.thefreelibrary.com/Cipollini+and+Cannondale+Record+Fastest-Ever+Tour+de+France+Stage+Win-a055093948%5Bvanhentunut+linkki%5D

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.