Henri de Toulouse-Lautrec

Henri de Toulouse-Lautrec (24. marraskuuta 1864 Albi, Tarn, Ranska 9. syyskuuta 1901 Château Malromé, Saint-André-du-Bois, Gironde, Ranska[1]) oli ranskalainen taidemaalari. Hän kuvasi erityisesti Pariisin 1800-luvun lopun boheemielämää, sen kahviloita ja tanssijattaria. Häntä pidetään julistetaiteen suurena mestarina.

Henri de Toulouse-Lautrec
Toulouse-Lautrec vuonna 1894
Toulouse-Lautrec vuonna 1894
Henkilötiedot
Syntynyt24. marraskuuta 1864
Albi, Tarn, Ranska
Kuollut9. syyskuuta 1901 (36 vuotta)
Château Malromé, Saint-André-du-Bois, Gironde, Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus postimpressionismi, art nouveau
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämä

Varhainen elämä

Henri Marie Raymond de Toulouse-Lautrec-Monfa syntyi 24. marraskuuta 1864 Albissa Etelä-Ranskassa vanhaan aristokraattisukuun.[1] Henrin vanhemmat olivat ensimmäisiä serkuksia. Isä Alphonse oli omalaatuinen ja nautinnonhaluinen naissankari ja äiti Adèle hiljainen ja hurskas nainen. Perhe oli varakas ja omisti useita asuintaloja. Henri varttui pääosin Château du Boscissa lähellä Albia. Hänen lapsuuskodissaan oli paljon sukulaisia, ystäviä ja eläimiä, joita hän lapsena paljon piirsikin. Henri oli sairaalloinen lapsi. Perinnöllisen luukudossairauden seurauksena hän kärsi kivuista, vietti aikaa sairaalassa ja kävi kotikoulua.[2] Kun Henri oli 13-vuotias, hänen vasen reitensä murtui, ja vuoden päästä murtui myös oikea. Jalat eivät parantuneet normaalisti perinnöllisen sairauden vuoksi ja jäivät lyhyiksi, minkä seurauksena hän joutui käyttämään kävelykeppiä ja jäi vain 154 senttimetrin pituiseksi.[3][4]

Taideopinnot

Toulouse-Lautrecin vanhemmat rohkaisivat nuorta poikaansa taiteilijanuralle ja varakkaina hankkivat hänelle parhaita mahdollisia opettajia. Hän opiskeli muun muassa arvostetun Léon Bonnatin ateljeessa ja sen jälkeen Fernand Cormonin opissa.[5]

Taiteilijanura
Henri de Toulouse-Lautrec maalaamassa itseään. Trikkivalokuva noin vuodelta 1891.

Toulouse-Lautrec muutti vuonna 1884 Pariisin Montmartren värikkääseen ja boheemiin kaupunginosaan, missä hän asui lopun ikäänsä. Hänestä tuli kaupunginosan tunnetuimpia hahmoja, ja hän ystävystyi kaikenlaisten ihmisten kanssa: niin taiteilijoiden ja älymystön kuin työläistenkin. Hän viihtyi erityisesti mallien, prostituoitujen ja kabareelaulajattarien kanssa. Mallinsa, taiteilija Suzanne Valadonin kanssa hänellä oli monivuotinen rakkaussuhde. Koska Toulouse-Lautrecilla oli rikkaat vanhemmat, hän ei ollut riippuvainen teostensa myynnistä. Hänen työnsä menivät kuitenkin kaupaksi lehtiin, niitä esiteltiin gallerioissa ja kriitikot antoivat niille hyvät arvostelut. Etenkin hänen julisteensa nauttivat suurta suosiota.[6]

Viimeiset vuodet

Toulouse-Lautrec eli epäterveellistä elämää, ja hän oli jo kolmikymmenvuotiaana alkoholisoitunut ja kärsi kupasta. Hänen äitinsä toimitti hänet alkoholistiparantolaan vuonna 1899. Parantolasta päästyäänkään Toulouse-Lautrecin ei onnistunut päästä kiinni elämään, vaan hänen tuotantonsa kärsi hänen elämänhalunsa hiipumisesta. Hän sai halvauskohtauksen kesällä 1901 ja kuoli sukulinnassaan Bordeaux’n lähellä 9. syyskuuta 1901 kolmenkymmenenkuuden vuoden ikäisenä.[7]

Tuotanto

Toulouse-Lautrec luetaan merkittävimpiin jälki-impressionisteihin ja art nouveau -kuvittajiin.[3] Toulouse-Lautrecin tuotanto on laaja: noin 737 maalausta, 275 akvarellia, 369 litografiaa ja 5 000 piirustusta. Hänen teoksensa esittävät lähes aina hänelle tuttuja ihmisiä Montmartren kaduilta, kahviloista, yökerhoista ja ilotaloista: eräitä heistä olivat laulajatar Yvette Guilbert ja Jane Avril. Sävyltään Toulouse-Lautrecin teokset ovat lämpimiä ja humoristisia mutta samalla surumielisiä ja karuja, joskus epätoivoisiakin.[8]

Toulouse-Lautrecin litografiat ovat itsenäisiä taideteoksia tai kuvituksia, joita käytettiin esimerkiksi ravintoloiden ruokalistoissa tai julisteina. Vaikka hän teki vain noin 30 julistetta, häntä pidetään yhtenä julistetaiteen suurista mestareista.[9]

Toulouse-Lautrecin töissä korostuvat linjat ja ääriviivat. Hän levitti usein maalia pitkillä ja ohuilla vedoilla, jotka jättävät taustan kuultamaan läpi.[3] Muista taiteilijoista Toulouse-Lautrec ihaili erityisesti impressionisti Edgar Degas’ta ja otti tältä vaikutteita esimerkiksi kuvasommittelussa ja välittömyyden tavoittelussa.[10]

Tärkeimpiä teoksia
  • Sirkus Fernando, 1888
    Sirkus Fernando, 1888
  • Tanssiaiset Moulin Rougessa, 1889−1990
    Tanssiaiset Moulin Rougessa, 1889−1990
  • La Goulue au Moulin Rouge, juliste, 1891
    La Goulue au Moulin Rouge, juliste, 1891
  • Aristide Bruant Ambassadeurissa, juliste, 1892
    Aristide Bruant Ambassadeurissa, juliste, 1892
  • Punainen mylly, 1892−1895
    Punainen mylly, 1892−1895
  • Rue des Moulinsin salonki, 1894
    Rue des Moulinsin salonki, 1894
  • Yksityissalonki, 1899
    Yksityissalonki, 1899

Lähteet
  • Carriere, Massimo (päätoimittaja): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 4. Weilin+Göös, 2004 (italiankielinen alkuteos 1999). ISBN 951-0-29198-6.

Viitteet
  1. Henri de Toulouse-Lautrec Biography, Biography.com
  2. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 186–187.
  3. Henri De Toulouse-Lautrec Biography toulouse-lautrec-foundation.org. Viitattu 23.1.2016.
  4. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 187.
  5. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 187–188.
  6. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 188–189.
  7. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 189.
  8. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 192–193.
  9. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 197.
  10. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 194–195.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.