Toteemi

Totemistisessa ajattelussa toteemieläin oli kansalle pyhä ja siihen suhtauduttiin erityisellä kunnioituksella. Myös toteemieläimen surmaaminen oli joko kokonaan kiellettyä tai tiukasti säänneltyä. Totemismissa ihmisen ja toteemieläimen suhde muodostui erityisen läheiseksi, olivathan he samaa sukua. Totemismissa ei milloinkaan kuitenkaan palvota itse eläintä, vaan toteemin vertauskuvaa ja mielikuvaa. Toteemieläin on pyhän olennon vertauskuva. Toteemieläimellä itsellään voi olla maallisia tehtäviä, kuten ruokana toimiminen. Toteemin ja klaanin jäsenten välillä uskotaan olevan verisukulaisuussuhde. Klaanin jäsenillä arvellaan olevan toteemieläimen luonne, sen hyvät ja pahat ominaisuudet. Toteemi on klaanin suojelija, sukulainen ja neuvonantaja. Se antaa suojaa ja turvaa klaanille, se auttaa sairauksissa ja antaa ennusmerkkejä tai varoituksia klaanilleen. Totemismi kuvaa myös yleisemmin metsästäjäkulttuurien tiivistä suhdetta ympäröivään luontoon.

Metsästyskulttuurille oli ominaista eläinten sielullistaminen eli animismi: uskottiin, että eläimet ymmärtävät ihmisten puhetta ja kuulevat sen hyvin kaukaa. Ihmisen elinehdot olivat täysin riippuvaiset siitä, mitä ympäröivä metsäluonto tarjoaa. Riippuvuuteen liittyi myös ajatus vastavuoroisuudesta: pyytäjä koki metsän isännäksi, jonka vieras hän oli, ja metsästetty eläin – esimerkiksi karhu – oli puolestaan pyytäjän vieras, joka lahjoitti lihansa peijaisjuhlaan. Voimakas tietäjä tai šamaani voi jopa ottaa sukunsa toteemin hahmon. Eräillä suomalais-ugrilaisilla toteemieläin on myös sielueläin, sielun osa, joka näyttäytyy jonakin eläimenä.

Toteemi kuuluu kiinteästi luonnonuskontojen yhteisöön eikä pelkästään yksittäiseen henkilöön. Koko yhteisön yksilöillä on sama toteemieläin ja he uskovat, että koko yhteisö polveutuu jostakin samasta eläimestä. Yhteisöllä voi olla jonkinlainen alkuperämyytti, jossa kerrotaan heimon esi-isän tai -äidin paritelleen jonkin eläimen kanssa. Näiden jälkeläiset ovat muodostaneet klaanin, jonka kantaisästä ja/tai -äidistä on tullut sen toteemieläin. Pohjoisilla kansoilla toteemieläimenä oli yleensä karhu, hirvi tai peura.

Kalliomaalaukset ovat näyttävimpiä esihistorialliseksi taiteeksi katsottavia jälkiä maisemassa. Punamullalla jyrkkiin kallioseinämiin maalattujen ihmis- ja eläinhahmojen tulkitaan liittyneen metsästysrituaaleihin, totemismiin tai šamanismiin. Šamanismin mukaan maalaukset kuvaavat loveen langenneen šamaanin matkaa tai merkitsivät rituaalipaikan. Kalliopiirrosten ja -maalausten perusteella on ehdotettu myös, että Suomen ja Karjalan alueella olisi kivikaudella elänyt totemistisia karhu-, hirvi- ja joutsenklaaneja. Epäilemättä näiden eläinten merkitys heimoille oli suuri, mutta varmaa tietoa aidosta totemistisesta uskomuksesta ei kuitenkaan ole löydetty.

Erityisesti intiaaneilla ryhmän jäsenet käsittävät olevansa toteemieläimen jälkeläisiä tai suorastaan samaistavat itsensä toteemiin. Preeriaintiaanien kulttuurin syvärakenteessa myyttien maailmassa biisonilla oli keskeinen sija. Biisonien ratkaiseva merkitys elämisen takaajana heijastui myytteihin, jotka korostivat intiaanien ja biisonien yhteistä elämää mittaamattomilla preerioilla. Toteemieläin biisonin näkeminen unessa tai näyssä oli hyvin positiivinen enne, joka merkitsi että näkijällä oli suurta parantavaa voimaa. Toteemieläimenään biisonia pitävät "biisonisalaseurat" järjestivät biisonitansseja, jotka maagisesti houkuttelivat biisonilaumoja lähelle. Metsästyksen alla oli tapana pitää rituaaleja, joissa matkittiin suuren saaliseläimen tapoja. Intiaanien käsitys metsästäjän ja saaliin suhteista oli sekä ekologinen että uskonnollinen. Jos metsästys oli oikein ohjattu ja valmisteltu riitein, buffalolaumat tulivat vapaaehtoisesti tapettaviksi. Viime kädessä intiaani ja buffalo olivat veljiä, suuren elämänyhteyden toisiinsa liittämiä.

• Seita