Totò

Totò syntyi 1898 Napolin köyhien asuinalueella. Hän oli avioton lapsi ja sai sukunimekseen äitinsä tyttönimen Clementen. Markiisi Giuseppe de Curtis nai Totòn äidin vuonna 1921 ja tunnusti myöhemmin olevansa pojan isä.[1] Isyys on kuitenkin epävarma, ja köyhissä oloissa aviottomana lapsena syntynyt Totò oli kiinnostunut aatelistitteleistä. Markiisi Francesco Maria Focas adoptoi Totòn vuonna 1933, ja markiisin kuoltua vuonna 1945 Totòlla oli hallussaan pitkä ja moniosainen aatelisnimi.[2]

Totò ilmoittautui vuonna 1915 vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan, mutta tuli katumapäälle ja ilmoittautui sairaaksi ja onnistui siten välttämään rintamalle joutumisen[3]. Sodan jälkeen hän alkoi esiintyä pienissä napolilaisissa teattereissa. Hän muutti vuonna 1922 vanhempiensa mukana Roomaan, jossa hän jatkoi uraansa monissa teattereissa. Totò liittyi vuonna 1927 Achille Marescan teatteriseurueeseen, jonka primadonnana esiintyi kuuluisa Isa Bluette. Totòsta tuli teatterinjohtaja 1930-luvun alussa, ja hänen seurueensa esiintyi ympäri Italiaa.[4] Ryhmä oli erittäin suosittu, ja se esitti erilaisia vaudeville- ja revyyesityksiä. Elokuvatuottaja Gustavo Lombardo houkutteli Totòn elokuva-alalle 1930-luvun puolivälin tienoilla, jolloin Totòsta oli jo tullut Italian suosituimpia teatterikoomikkoja.[5]

Vaikka Totò olikin ollut teatterissa suosittu, hänen ensimmäiset elokuvansa, Fermo con le mani (1937) ja Animali pazzi (1939) eivät keränneet yleisöä.[5] Ensimmäisten elokuvien vaisun vastaanoton takia hän pelasi teatteriin, jossa hän esiintyi lukuisissa suosituissa näytelmissä.[4] Totòn elokuvaura käynnistyi kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun Mario Mattòlin ohjaama I due orfanelli (1947) keräsi teattereissa yllättävän hyvät lipputulot. Totòn työtahti I due orfanellin jälkeen oli 1950-luvulla hurja, ja parhaimmillaan hän saattoi esiintyä vuoden aikana seitsemässä elokuvassa. Vuonna 1963 ilmestynyt Il comandante oli jo Totòn sadas elokuva.[5]

Monet Totòn elokuvista olivat kehnoja farsseja tai nopeasti tehtyjä elokuvaparodioita. Osassa niistä on myös laajempaa yhteiskuntakommentaaria, mutta erityisen tunnettu Totò on fyysisestä komediastaan. Totò osasi käyttää vartaloaan marionettimaisesti. Hän oli myös verbaalisesti lahjakas, ja monet hänen käyttämänsä sanonnat jäivät elämään. Vaikka Totò olikin elokuvayleisön mieleen, hän ei saanut suurempaa arvostusta kriitikoilta. Merkittävimmät tunnustukset olivat Nastro d’argento -palkinnot elokuvista Ikuisen kaupungin varas ja Haukat ja varpuset.[5] Totòn suosio ei myöskään levinnyt Italian ulkopuolelle, ja hän on melko tuntematon muualla maailmassa.[6]

• Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanmham, Maryland: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.12.2012). (englanniksi)
• Morandini, Morando: Totò. Nowell-Smith, Geoffrey (toim.): The Oxford History of World Cinema. Oxford: Oxford University Press, 1996. ISBN 0-19-811257-2.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Totò Wikimedia Commonsissa

• Totò Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Totò Elonetissä.