Torsten Leonard Lode

Torsten Leonard Lode (25. toukokuuta 1855 Leppävirta – 16. toukokuuta 1924 Helsinki) oli sekä Venäjän keisarillisessa armeijassa että Suomen sisällissodan valkoisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1] Hän oli Turkin sodan viimeisiä suomalaisia veteraaneja.[2]

Torsten Lode.

Loden vanhemmat olivat majuri Carl Torsten Fredrik Lode ja Severina Oktavia von Korsak ja puoliso vuodesta 1895 Signe Ellen Olga Aimée von Frenckell, kauppaneuvos Frans von Frenckellin tytär. Lode tuli vuonna 1871 palvelukseen aliupseerina 89. Belomorskin jalkaväkirykmenttiin Tallinnaan, mutta komennettiin jo samana vuonna Helsingin junkkarikouluun. Vanhemmaksi aliupseeriksi hänet ylennettiin 1873 ja porte-épée-junkkariksi 1874. Koulusta samana vuonna valmistuttuaan hänet määrättiin vänrikkinä 90. Onegon jalkaväkirykmenttiin. Seuraavana vuonna Lode siirrettiin takaisin 89. Belomorskin jalkaväkirykmenttiin, mutta hän ei saapunut palvelukseen sinne, ja siksi hänet komennettiin 1876 koeajalle Henkivartioväen 3. Suomen tarkk’ampujapataljoonaan. Turkin sodassa taistellut Lode haavoittui Gornyi Dubnjakin taistelussa lokakuussa 1877, minkä jälkeen hänet siirrettiin Suomeen. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1878 ja määrättiin vt. paikallisadjutantiksi Helsingin kaupungin komendantin esikuntaan 1881. Luutnantiksi hän yleni 1882 ja alikapteeniksi 1887.[1]

Adjutantin tehtävästä 1889 vapautettu Lode komennettiin Haminan kadettikoulun komppaniaupseeriksi ja määrättiin 1890 kadettikoulun yhteydessä toimivan vapaaehtoisen komennuskunnan päälliköksi. Tältä komennukselta hän palasi Henkivartioväen 3. Suomen tarkk’ampujapataljoonaan 1894, oli seuraavana vuonna lyhyen ajan komennettuna sotilasjäseneksi Vaasan läänin 2. kutsuntatoimistossa ja toimi sitten pataljoonansa komppanianpäällikkönä. Lode ylennettiin kapteeniksi 1896 ja everstiksi 1899, jolloin hänet myös määrättiin pataljoonan nuoremmaksi esiupseeriksi ja vt. taloudenhoitajaksi syksyyn 1900. Hän sai eron sotapalveluksesta kenraalimajurina pataljoonan lakkauttamisen yhteydessä marraskuussa 1904.[1]

Lode osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1882, 1885, 1888 ja 1905–1906.[3][4][5][6]

Venäjän keisarillisen armeijan sotilasuran jälkeen Lode toimi vuoteen 1918 liikemiehenä Ruotsissa ja Tanskassa, mutta palasi Suomeen sisällissodan puhjettua. Hänet määrättiin helmikuussa 1918 kenraali Martin Wetzerin esikunnan komendanttiviraston päälliköksi, merkittiin kenraalimajurina Suomen armeijan upseeriluetteloihin ja siirrettiin Länsiarmeijan esikunnan komendantiksi maaliskuussa 1918. Reserviin hän sai siirron saman vuoden kesäkuussa.[1] Sen jälkeen hän siirtyi Tanskaan sotilasasiamieheksi. Hän oli aktiivisti mukana, kun Viron Avustamisen Päätoimikunta toimi aktiivisti saadakseen Tanskasta vapaaehtoisia Viron vapaussotaan. Niinpä Tanskassa muodostettiin noin 200 miehen Tanskalainen vapaaehtoiskomppania, joka lähti laivakuljetuksella maaliskuun lopulla Suomen kautta Viroon. Lode hoiti matkan yhteydessä tanskalaisten vapaaehtoisten sopimukset Viron vapaussotaan osallistumisesta taistelussa bolševikkeja vastaan.