Torre del Greco

Torre del Greco on kunta Campanian alueella Etelä-Italiassa noin 10 kilometriä Napolin keskustasta kaakkoon.[3] Sen väestö on keskittynyt kaakkois–luoteissuuntaiselle rannikkovyöhykkeelle, jonka kautta myös liikenteen valtasuonet on rakennettu. Torre del Grecon alue kohoaa koillisessa kohti Vesuviuksen huippua, ja tulivuorenpurkaukset ovat vaikuttaneet ratkaisevasti kaupungin historiaan. Tuhoisin purkaus tapahtui vuonna 79, ja myös vuoden 1794 purkaus hävitti suuren osan kaupungista.

Torre del Greco

Torre del Greco

Koordinaatit: 40°47′7″N, 14°23′43″E

Valtio Italia
Alue Campania
Metropolikaupunki Napolin metropolikaupunki
Pinta-ala
  Kokonaispinta-ala 30,6[1] km²
Korkeus 43 m
Väkiluku (31.12.2019) 83 987[2]
  Väestötiheys 2 742 as./km²
Aikavyöhyke UTC+1
  Kesäaika UTC+2
Postinumero 80059
Suuntanumero(t) 081
















Torredelgrecolaisia kutsutaan monikossa adjektiivilla torresi, mutta myös adjektiivilla corallini, joka viittaa korallien merkitykseen kaupungin taloushistoriassa.

Maantiede ja ilmasto

Torre del Greco sijaitsee Napolin metropolikaupungin keskiosassa Tyrrhenanmereen kuuluvan Napolinlahden ja Vesuviuksen välissä. Alueella vallitsee välimerenilmasto kuumine kesineen ja leutoine talvineen.

Italian neliportaisessa maanjäristysriskiä arvioivassa luokituksessa Torre del Greco on määritelty luokkaan 2 (Zona 2, medio-alta), eli kohtalaisen korkean riskin luokkaan. Kaupunki sijaitsee niin ikään Vesuviuksen punaisella evakuointivyöhykkeellä (Zona rossa del Vesuvio), jossa laavavirtojen vaara on suuri.[4]

Historia

Torre del Greco, Aleksandr Ivanovin maalaus vuodelta 1846.
Basilica di Santa Croce

Rooman valtakunnan aikana nykyisen Torre del Grecon alue oli todennäköisesti Herculaneumin esikaupunkia. Koko seutukunta tuhoutui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79 jaa. Nykyisen Torre del Grecon perusti Fredrik II rakennuttamalla puolustustornin, joka sai nimekseen "turris octava", eli kahdeksas torni. 1400-luvulla Alfonso V luovutti kaupungin Carafan suvulle. Torre del Grecon asukkaat ostivat itsensä vapaiksi vuonna 1699 ja saivat alueet haltuunsa.[5] Talouselämä alkoi kukoistaa meren antimien avulla, ja samaan aikaan aloitettiin korallien jalostaminen, josta muodostui vähitellen perinne.

Torre del Grecon historiallinen keskusta peittyi kymmenmetriseen laavakerrokseen Vesuviuksen purkauduttua 15. kesäkuuta 1794. Laavaa valui vuoren rinteeltä Välimereen saakka. Joseph Bonaparten valtakaudella 1809 kaupunkiin valittiin ensimmäinen pormestari, Giovanni Scognamiglio. Torre del Grecosta tuli yksi Napolin kuningaskunnan merkittävimmistä kaupungeista. 1800- ja 1900-luvuilla se oli suosittu kesäkaupunki. Torre del Grecon väkiluku oli 1980-luvulla runsaat 100 000, mutta on sittemmin vähentynyt huomattavasti.

Torre del Grecon kirkoista merkittävin on uusklassinen Basilica di Santa Croce, joka rakennettiin 1500-luvulla[5] keskiaikaisen pääkirkon (Chiesa madre) tilalle. Santa Croce tuhoutui lähes täysin kesäkuun 1794 tulivuoren purkauksessa; jälleenrakennus aloitettiin 1795 ja uusi kirkko vihittiin 1827. Maallista arkkitehtuuria edustaa muun muassa Villa Carafa d'Andria de Cillis vuodelta 1918, uusklassinen Villa Mennella 1700-luvulta ja Villa delle Ginestre niin ikään 1700-luvulta.

Torre del Grecossa on koralleille omistettu museo, Museo del Corallo.

Miglio d'Oro

Torre del Grecon luoteisesta naapurikaupungista Ercolanosta, Villa De Bisogno di Casalucen kohdalta alkaa noin kahden kilometrin mittainen Miglio d'Oro eli Kultainen maili, joka päättyy Torre del Grecossa sijaitsevan, 1690-luvulla rakennetun Palazzo Vallelongan kohdalle. Kultaisen mailin varrella sijaitsee myös lukuisia muita näyttäviä rakennuksia. Toisen tulkinnan mukaan Miglio d'Oro alkaa jo Napolin kaakkoisista kaupunginosista.

Talous ja liikenne

Torre del Grecon merkittäviä elinkeinoja ovat elintarviketeollisuus ja rakennusmateriaalien valmistus.[5] Kaupunki tunnetaan myös koralleistaan ja kameistaan.[6]

Torre del Grecon rautatieasema, Stazione di Torre del Greco, sijaitsee 54-kilometrisen Napoli–Salerno-radan varrella lähellä merta. Hieman kauempana sisämaassa kulkee 35-kilometrinen Napoli–PompeiPoggiomarino-rata, joka on osa Ferrovia Circumvesuviana -rautatietä. Sen varrella sijaitsee toinen rautatieasema, Stazione di Torre del Greco (Circumvesuviana). Koska asemien nimet ovat samat, toiseen on lisätty tarkenne Circumvesuviana sekaannuksen välttämiseksi. Kolmas rautatieasema on Stazione di Santa Maria la Bruna, joka sijaitsee Napoli–Salerno-radan varrella kaupungin kaakkoisosassa. Torre del Grecon halki kulkee Autostrada A3.

Kaupungin alueella on lisäksi useita rautatieliikennepaikkoja Torre del Greco Circumvesuvianasta kaakkoon.

Urheilu

Torre del Grecon jalkapallojoukkue on 1944 perustettu Società Sportiva Turris Calcio, lyhyemmin Turris, joka on yltänyt sarjatasolle Serie C. Joukkueen kotikenttä on Stadio Amerigo Liguori ja tunnusväri korallinpunainen.

Lähteet

  1. Istat - Istituto Nazionale di Statistica: Altitudini dei comuni tramite DEM Italian kuntien pinta-alat ja korkeus merenpinnasta. Viitattu 2.8.2020. (italiaksi)
  2. Istat - Istituto Nazionale di Statistica: Bilancio demografico anno 2019 (dati provvisori) Italian tilastokeskuksen väestötilasto alueittain, maakunnittain ja kunnittain. Viitattu 2.8.2020. (italiaksi)
  3. Distanza Chilometrica Tra Torre del Greco e_ Itineraristradali.it. ItinerariStradali.it. Viitattu 2.8.2020. (italiaksi)
  4. Napolin kolme evakuointivyöhykettä Peda.net. Viitattu 4.8.2020. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
  5. Tórre del Grèco Sapere.it. Viitattu 3.8.2020. (italiaksi)
  6. Campania: 4 cose da sapere sui Cammei di Torre del Greco Turismo.it. 22.09.2015. Viitattu 3.8.2020. (italiaksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.