Toronto Maple Leafs

NHL perustettiin vuonna 1917 yhdestä syystä – NHL:n edeltäjässä NHA:ssa pelanneen Toronto Blueshirtsin omistajan Eddie Livingstonen savustamiseksi ulos. Häntä syytettiin epärehellisestä pelaamisesta omaan sekä joukkueensa pussiin. Koska uutta liigaa ilman torontolaista edustajaa ei juuri voitu kuvitella, kaupunkiin perustettiin uusi seura, Toronto Arenas. Joukkueet NHL:n ensimmäisellä kaudella olivat Toronto Arenas, Montreal Canadiens, Ottawa Senators ja Montreal Wanderers. Arenas voitti Stanley Cupin uuden liigan ensimmäisellä kaudella[1].

Keskellä tappioputkea kaudella 1919–1920 seura nimettiin uudelleen Toronto St. Patricksiksi. St. Patricks voitti Stanley Cupin uudelleen kaudella 1921–1922, sankarinaan Babe Dye. Seuraavalla kaudella joukkue jäi niukasti ulos pudotuspeleistä.

Vuonna 1926 yksi joukkueen ikoneista, Conn Smythe, osti St. Patricksin ja nimesi sen Toronto Maple Leafsiksi. Seuraavalla kaudella joukkue esiintyi ensimmäistä kertaa nykyisin tutuissa sinivalkoisissa väreissään. Seurasi neljä huonoa kautta, jonka jälkeen, marraskuussa 1931 Maple Leafs siirtyi uudelle kotiareenalle, Maple Leaf Gardensiin. Samalla kaudella Maple Leafs voitti myös Stanley Cupin niin sanotun Kid Linensa (Busher Jackson – Charlie Conacher – Joe Primeau) johdolla.

Maple Leafsin tähtihyökkääjä Ace Bailey oli lähellä kuolla 1933, kun Boston Bruinsin puolustaja Eddie Shore taklasi hänet takaapäin laitaan. Puolustaja Red Horner tyrmäsi tämän jälkeen Shoren nyrkeillään, mutta Baileyn ura päättyi tuohon taklaukseen. Maple Leafs ylsi Stanley Cup -loppuotteluihin viidesti seitsemän seuraavan vuoden aikana, muttei pystynyt voittamaan pokaalia – loppuottelutappiot se kärsi Montreal Maroonsia (1935), Detroit Red Wingsiä (1936), Chicago Black Hawksia (1938), Boston Bruinsia (1939) ja New York Rangersia vastaan (1940).

• 
  1917–1918
• 
  1918–1919

• 
  1919–1922
• 
  1922–1925
• 
  1925–1926
• 
  1926–1927

• 
  1926–1927
• 
  1927–1938
• 
  1938–1963
• 
  1963–1967
• 
  1967–1970
• 
  1970–1982
• 
  1982–1987
• 
  1987–2016
• 
  2016–

• Päävalmentaja: Sheldon Keefe
• Apuvalmentaja: Spencer Carbery
• Apuvalmentaja: Dean Chynoweth
• Apuvalmentaja: Manny Malhotra
• Maalivahtivalmentaja: Curtis Sanford
• Videovalmentaja: Samuel Kim
• Videokoordinaattori: Jordan Bean
• Fysiikkavalmentaja: Artie Hairston
• Fysiikkavalmentaja: Louis Rojas
• Kehitysvalmentaja (valmennus): Duante' Abercrombie
• Kehitysvalmentaja (taitovalmennus): Nikolai Antropov
• Kehitysvalmentaja: Rich Clune
• Kehitysvalmentaja (maalivahdit): Jon Elkin
• Kehitysvalmentaja (Euroopassa pelaavat): Tomáš Pacina
• Kehitysvalmentaja: Joe Underwood
• Huoltopäällikkö: Bobby Hastings
• Presidentti: Brendan Shanahan
• Toimitusjohtaja: Kyle Dubas
• Apulaistoimitusjohtaja: Darryl Metcalf
• Apulaistoimitusjohtaja: Brandon Pridham
• Jääkiekkotoimintojenjohtaja (yhteistyöseurat): Ryan Hardy
• Jääkiekkotoimintojenjohtaja (pelaajakehitys): Hayley Wickenheiser
• Toimitusjohtajan erityisavustaja: Jason Spezza
• Jääkiekkotoiminnanjohtaja: Leanne Hederson
• Pelaajakehitysjohtaja: Danielle Goyette
• Pelaaja-arvioinnin johtaja: Will Sibley
• Henkilöstöjohtaja: Dave Morrison
• Videovalmennuksenjohtaja: Adam Jancelewicz
• Kykyjenetsinnänjohtaja: Reid Mitchell
• Ammattilaisten kykyjenetsinnän johtaja: Eric Joyce
• Amatöörien kykyjenetsinnän johtaja: Wes Clark
• Vanhempi neuvonantaja: Cliff Fletcher

Toronto on sanonut jäädyttävänsä pelaajan numeron, jos tämä on antanut merkittävän panoksen Toronto Maple Leaf Hockey Clubille ja kokenut uran päättävän onnettomuuden kuuluessaan Maple Leafsin joukkueeseen. Barilko kuoli vuonna 1951 pienlentokoneen putoamisessa, ja Baileyn ura päättyi Eddie Shoren taklauksesta vuonna 1933.

• 5 Bill Barilko (Maple Leafsissa 1947–1951)
• 6 Ace Bailey (Maple Leafsissa 1926–1933)
• 99 Wayne Gretzky (jäädytetty koko NHL:ssä)

1993 Leafs alkoi kunnioittaa suurimpia pelaajiaan julistamalla näiden käyttämät pelinumerot ”kunnianumeroiksi” niiden jäädyttämisen sijaan. Tähän luokkaan on nimetty seuraavat pelaajat (lueteltu pelaajan numero, nimi, Maple Leafs -kaudet ja kunnianumeron myöntämisen päivä):

• 1 Turk Broda, 1937–1952; 11. maaliskuuta 1995
• 1 Johnny Bower, 1959–1970; 11. maaliskuuta 1995
• 4 Clarence ”Hap” Day 1927–1937 (päävalmentaja 1940–1950, General Manager 1957–1958); 4. lokakuuta 2006
• 4 Leonard "Red" Kelly, 1961–1967 (päävalmentaja 1973–1977); 4. lokakuuta 2006
• 7 King Clancy, 1931–1937 (päävalmentaja 1953–1956); 21. marraskuuta 1995
• 7 Tim Horton, 1950–1970; 21. marraskuuta 1995
• 9 Charlie Conacher, 1930–1938; 28. helmikuuta 1998
• 9 Ted Kennedy, 1943–1957; 3. lokakuuta 1993
• 10 Syl Apps, 1937–1948; 3. lokakuuta 1993
• 10 George Armstrong, 1950–1971 (päävalmentaja 1988–1989); 28. helmikuuta 1998
• 13 Mats Sundin, 1994–2008; 11. helmikuuta 2012
• 17 Wendel Clark, 1985–1994, 1996–1998, 1999–2000; 22. marraskuuta 2008
• 21 Börje Salming, 1973–1989; 4. lokakuuta 2006
• 27 Frank Mahovlich, 1957–1968; 3. lokakuuta 2001
• 27 Darryl Sittler, 1970–1982; 8. lokakuuta 2003
• 93 Doug Gilmour, 1991–1997, 2002–2003; 31. tammikuuta 2009

[7]

• Eniten maaleja kaudessa: Auston Matthews, 60 (2021–2022)
• Eniten syöttöjä kaudessa: Doug Gilmour, 95 (1992–1993)
• Eniten pisteitä kaudessa: Doug Gilmour, 127 (1992–1993)
• Eniten kausia: George Armstrong, 21
• Eniten jäähyminuutteja kaudessa: Tie Domi, 365 (1997–1998)
• Eniten nollapelejä kaudessa: Harry Lumley, 13 (1953–1954)
• Eniten pisteitä kaudessa tulokkaana: Peter Ihnačák, 66 (1982–1983)
• Eniten pisteitä kaudessa puolustajana: Ian Turnbull, 79 (1976–1977)