Tornion rautatieasema

Kansainvälisen yhdysliikenteen vuoksi osa Tornion ratapihasta on rakennettu kahdella eri raideleveydellä: käytössä ovat Suomalainen leveäraiteinen 1 524 mm:n raideleveys, sekä Ruotsissa ja muualla Euroopassa käytetty standardilevyinen 1 435 mm:n raideleveys. Tornionjoen ylittävällä rautatiesillalla on nelikiskoraide, jossa ovat lomittain molempien raideleveyksien raiteet. Täten leveäraiteinen suomalainen kalusto voi liikennöidä Torniosta Haaparannan rautatieaseman leveäraiteiselle ratapihalle, ja normaaliraideleveyksinen ruotsalainen kalusto voi liikennöidä Tornion ratapihalle.

Tornion vanhin rautatieasema kesällä 2007

Kemi–Tornio-rataosuuden vihkiäistilaisuus oli 14. lokakuuta 1903 ja ensimmäinen postijuna saapui Tornion asemalle 16. lokakuuta 1903 klo 23.50. Kun junaliikenne Tornioon alkoi, Valtionrautatiet (VR) hoiti Tornionjoen ylittävää liikennettä höyrylautalla. Tornion asemalle oli rakennettu sen ajan tavan mukaan puinen asemarakennus, joka oli tarkoitettu väliaikaiseksi. Tässä asemarakennuksessa oli odotussali ravintoloineen, postikonttori, lennätinkonttori, asemakonttori, ravintoloitsijan huoneisto ja asemapäällikön huoneisto. Valtionrautatiet rakensi aseman läheisyyteen Torpinmäelle asuntoalueen rautateiden henkilökuntaa varten. Alue kehittyi aikojen kuluessa hyvin viihtyisäksi.

Venäjän leskikeisarinnan Maria Feodorovnan käytössä ollutta junaa siirretään Tornionjoen jäälle vedettyjä väliaikaisia kiskoja pitkin Haaparannalta Tornion asemalle maaliskuussa 1917. Kuva otettu Torniojoen itärannalta ja taustalla Haaparannan kaupunki. Kuva: Mia Green.

Ensimmäisen maailmansodan syttyminen muutti Tornion asemaseudun elämän täysin elokuussa 1914. Torniosta tuli sotaa käyvän Venäjän keisarikunnan portti länteen. Koska Ruotsin rautatie päättyi siinä vaiheessa Ruotsin Karunkiin eli noin 20 kilometriä pohjoiseen, Suomen senaatti päätti pikaisesti käynnistää rautatien rakentamisen Suomen Karunkiin. Tornio–Karunki-rata valmistuikin pikavauhtia niin, että ensimmäinen juna Karunkiin liikennöi jo 5. tammikuuta 1915 eli kaksi kuukautta rakentamisen aloittamisesta.

Kesään 1915 mennessä Ruotsi oli jatkanut rataansa Karungista Haaparannalle asti, joten liikenne keskittyi sen jälkeen yksinomaan Tornion ja Haaparannan välille. Tällöin tavara- ja henkilökuljetukset aloitettiin suoraan Haaparannalta Tornion asemalle. Marraskuussa 1916 postikuljetuksia varten aloitettiin rakentaa ilmarataa Tornion asemalta Haaparannalle. Se valmistui helmikuussa 1917. Sitä käytettiin aina kevääseen 1918, jonka jälkeen se purettiin. Tältä ajalta erikoisimpana hetkellisenä rautatieyhteytenä oli maaliskuussa 1917 tapahtunut leskikeisarinna Maria Fjodorovnan käytössä olleen keisarillisen junan siirto jäälle vedetyillä väliaikaisilla kiskoilla Haaparannalta Tornion asemalle. Pari kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1917 Tornion kautta matkusti Pietariin bolševikkijohtaja Vladimir Lenin. Puoli vuotta tämän jälkeen hänen johtamansa bolševikit ottivat vallan Venäjällä.

Tornioon oli sodan aikana muodostunut suurehko varuskunta. Rautatieaseman välittömässä läheisyydessä oli osa venäläisten sotilaiden kasarmirakennuksia. Tämän vuoksi rautatieaseman seudulla käytiin osana Suomen sisällissotaa taistelut, jotka Tornion seudulla saivat vapaussodan luonteen, koska vastapuolena olivat yksinomaan venäläiset sotilaat. Taistelut käytiin 6. helmikuuta 1918, jolloin Saksasta tulleiden jääkärien johtamat suojeluskuntajoukot valtasivat asema-alueen venäläisiltä. Tornion taistelun muistoksi vanhan asemarakennuksen eteen pystytettiin vuonna 1937 muistomerkki.

Muistolaatta Tornion rautatieaseman pohjoispäässä Leninin matkasta Tornion kautta Pietariin huhtikuussa 1917, paljastettu 8.11.1967

Rautatiesillan valmistuttua Tornionjoen yli Ruotsin Haaparannan puolelle vuonna 1919 liikenne Tornion asemalla vilkastui voimakkaasti. Pikaisesti rakennettu pohjoiseen menevä rautatieyhteys perusparannettiin, ja Röyttän satamaan rakennettiin teollisuusraide. Näin tuli vuonna 1928 ajankohtaiseksi rakentaa uusi asemarakennus. Se valmistettiin punatiilestä, josta tuli erikoisuus sen ajan asemarakennusten joukossa. Ehkä vaikutteita saatiin Haaparannan asemarakennuksesta, joka on komea punatiilinen rakennus.

Rautatieaseman asema liikenteellisesti korostui Hannulan sillan valmistuttua Tornionjoen yli Suensaareen rautatieaseman kohdalta kesällä 1939.

Tornion rautatieaseman välittömässä läheisyydessä toiminut varastoalue toimi Lapin sodan aikaan saksalaisten vuokraamana varastona ja sitä alettiin kutsua Pikku-Berliiniksi. Tornion maihinnousun aikaan 1. lokakuuta 1944 Pikku-Berliinin valloitus oli koitua suomalaisten joukkojen kompastuskiveksi sieltä löytyneiden alkoholivarastojen vuoksi.

Rautatieaseman seutu, erityisesti Torpin alue, oli rautatieläisväestön asuinpaikka. Nämä asukkaat osallistuivat Tornion vapaa-ajan elämään ahkerasti perustaen muun muassa jalkapalloseura TP-47:n. Rautatieläiset rakensivat alueelle vapaaehtoisvoimin muun muassa oman jalkapallokentän, niin sanotun VR:n kenttä, joka on ollut TP-47:n junioritoiminnan käytössä vuosikymmenien ajan.

Tornion uudella rautatieasemalla toimi ravintola, mutta liikenteen vähentyessä ravintola lopetettiin 1960-luvun lopulla. Pikajunaliikenne Tornion asemalle päättyi vuonna 1967, ja kiskobussiliikennekin lopetettiin vuonna 1988. Tornion asema on sen jälkeen edelleen ollut vilkas tavaraliikenteen kauttakulkupaikka. Tosin Kolariin menevät pikajunat ovat pysähtyneet Kemin ja Kolarin radan yhdysraiteen väliin rakennetulla, nyttemmin lakkautetulla Tornio-Pohjoisen seisakkeella.

Torpin alueen eli rautatieaseman välittömän ympäristön asutus on laajentunut 2000-luvun alussa, mutta luonne rautatieläisten asuntoalueena on kadonnut. VR luopui alueesta, ja nykyään alue muodostaa uuden, taajaan asutun, modernin omakotiasuntoalueen.

• 
  Asemarakennus Torpissa
• 
  Asemarakennus ja ratapihaa
• 
  Vanhoja varastorakennuksia asemarakennuksen lähellä
• 
  Tavararatapihaa Miukissa
• 
  Tavararatapihaa
• 
  Green Cargon T44-vetureita työssä tavararatapihalla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tornion rautatieasema Wikimedia Commonsissa

• Minna Heljala, Torpinmäki ja 100 vuotta Tornion rautatiehistoriaa, Tornionlaakson vuosikirja 2003, ss. 62–73.
• Ilkka Teerijoki, Tornion historia 2 – 1809–1918, ISBN 978-952-99540-2-5.