Tornion kirkko

Hedvig Eleonoran kirkko (ruots. Torneå kyrka) eli Tornion kirkko (ruots. Hedvig Eleonora kyrka) on rakennettu Suensaareen Tornion keskustaan vuosina 1684–1686.[2] Se on Suomen 1600-luvun puukirkkoarkkitehtuurin merkittävimpiä monumentteja. Museovirasto on luokitellut kirkon ja Tornion raatihuoneen alueen sekä Rantakadun ja Keskikadun puutalokorttelit Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[3].

Hedvig Eleonoran kirkko

Tornion kirkko.
Sijainti Tornio Suensaari
Koordinaatit 65°50′59″N, 024°08′37″E
Seurakunta Tornion seurakunta
Rakentamisvuosi 1686
Suunnittelija Matti Joosepinpoika Härmä
Materiaali puu
Istumapaikkoja 550
Tyylisuunta myöhäisrenessanssi, alkava barokki[1]
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kirkko vihittiin 11. heinäkuuta 1686.[4] Kirkko on toinen Ruotsi-Suomen kuningattaren Hedvig Eleonooran nimikköpyhätöistä.[4] Toinen nimikköpyhättö on Tukholmassa sijaitseva Hedvig Eleonoran kirkko.

Arkkitehtuuri

Kirkko on rakenteeltaan ns. tukipilarikirkko. Sen yleisratkaisu perustuu vielä Pohjanmaan keskiaikaisten (Mustasaaren ja Pietarsaaren) kivikirkkojen perinteeseen. Uudempaa volyymiryhmittelyä osoittaa kuitenkin sakariston ja asehuoneen sijoittaminen vastakkain. Tämä ratkaisu perustuu Tukholman vv. 1577–1590 Klaaran kirkkoon. Kirkon torni puolestaan on saanut vaikutteita Tukholman Riddarholmenin kirkosta.[5] Tornion kirkko on koko Pohjoiskalotin vanhimpia ja parhaiten säilyneitä puukirkkoja.[2]

Historiaa

Tornion kirkko on rakennettu parinsadan metrin päähän vuonna 1647 vihitystä Tornion ensimmäisestä kirkosta. Vanha kirkko tuhoutui salamasta syttyneessä tulipalossa vuonna 1682. Kirkosta saatiin pelastetuksi ainoastaan hopeinen kannu, öylättiastia sekä veistos, joka kuvaa Jeesusta ristillä, Mariaa ja Maria Magdaleenaa. Veistos on nykyisen kirkon sakaristossa.[4]. Kirkon lattian alle on haudattu useita torniolaisia muun muassa 1694 kuollut Länsi-Pohjan rykmentin apulaiskomentaja Aleksander Ferdinand von Sacken. Vuoden 1818 jälkeen kirkkoon ei saanut enää haudata.[4]

Kellotapuli ja torni

Sekä kirkko että kellotapuli ovat tyrnäväläisen talonpojan ja kirkonrakentajan Matti Joosepinpoika Härmän rakentamat. Hän suunnitteli sisätilan kattamista goottilaisella puisella tynnyriholville, mutta välikatoksi rakennettiin kuitenkin neljä kupuholvia. Härmä käytti seinähirsien jäykistämisen Pohjanmaalla 1400-luvulla keksittyä tukipilarijärjestelmää, jota on pidettävä Pohjanmaan kirvesmiesten taidonnäytteen huipentumana.[5] Vuonna 1688 rakennettu goottilaistyylinen kellotapuli on pohjalaisista tapuleista vanhin.[4] Sen kellohuone oli vuoteen 1735 avoin.[5] Tukholmalainen Jacob Bierman valoi kellot, joihin valettiin myös tulipalosta pelastetut Tornion ensimmäisen kirkon kellot.

Ruotsin kuningas Kaarle XI kävi Torniossa vuonna 1694 katsomassa keskiyön aurinkoa, jota oli tarkoitus seurata kirkon tornista. Hieman ennen keskiyötä auringon eteen lipui kuitenkin pilvi, eikä keskiyön aurinkoa sillä kertaa nähty. Kuningas halusi palata vielä seuraavana vuonna, ja sitä varten rakennettiin korkeampi torni ja torniin pyöreät "kuninkaan ikkunat", jotta aurinko näkyisi paremmin. Kuningas kuitenkin kuoli ennen kuin ehti nähdä keskiyön auringon.[6] Kuninkaan käynnistä on kirkon alttarialueella tekstitaulu.

Kirkkotaide ja urut

1700-luvun alussa valmistuneet kuoriaita, saarnastuoli sekä sen viereisen ikkunan ja sakariston oven kehykset ovat Suomen barokkipuuveistotaiteen kohokohtia. Puuseppänä toimi torniolainen Nils Jacobsson Fluur,[5] joka on tehnyt saarnatuolin myös Alaluulajan kirkkoon. Kirkon vanhimman alttaritaulun Ehtoollinen (76x215 cm öljymaalaus kankaalle) ja saarnastuolin on maalannut todennäköisesti tanskalaissyntyinen Didrik Möllerum vuonna 1701.[7] Kirkon itäisen kattoholvin on maalannut oululainen Lars Gallenius.[2] Penkkien ovet on maalattu vuonna 1748, työstä vastasi Erik Fellström. Vuodelta 1754 olevan kirkon nykyisen alttaritaulun Jeesus Getsemanessa (167x126 cm öljymaalaus kankaalle) on maalannut Johan Ollongren.[8] Vuonna 1688 kirkkoherra Gabriel Tuderus lahjoitti vaimonsa kanssa kirkkoon kattoholvimaalauksen[9]. Myös ison Pipliansa hän lahjoitti kirkkoon. [10]

Kirkon urut ovat vuodelta 1892, ja ne on valmistanut saksalainen Walcker & Co.[2] Urkuja on laajennettu alkuperäisestä 12 äänikerrasta 22-äänikertaisiksi. Työ valmistui loppiaiseksi 1978.[4]

Lähteet
  • Pekka Rönkkö: Noitarummusta kirkkauden kruunuun. Lapin kirkkomaalauksia keskiajalta nykypäivään. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, 1985. ISBN 951-749-005-4.

Viitteet
  1. Tornion kirkon historia Tornion seurakunta. Viitattu 14.7.2008.
  2. Stina & Lawe Söderholm - Lapin kirkot Pohjoiskalotin kirkot: osa II - Kyrkor i Lappland Kyrkor på Nordkalotten del II, Pohjan Väylä, 2002, sivu 21
  3. kirkko ja raatihuone ympäristöineen sekä Rantakadun ja Keskikadun puutalokorttelit Tornion kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  4. Tornion seurakunnan sivut kirkosta (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Kauneimmat kirkkomme - toimittaneet Antero Sinisalo ja Henrik Lilius, K.J. Gummerrus, 1962, sivu 182
  6. Kävellen Torniossa
  7. Rönkkö, ss. 40-44
  8. Rönkkö, ss. 66-69
  9. kattoholvimaalaus.
  10. Itkonen, Tuomo: Tuderus, tuo Herran pappi. Teoksessa Tornionlaakson vuosikirja 1972., s. 20. Tornionlaakson kotiseututoimikunta, 1972.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.