Torkel Nordman

Johan Torkel Matias Nordman (15. toukokuuta 1878 Hämeenlinna – 23. joulukuuta 1949 Pori[1]) oli suomalainen arkkitehti, joka tunnetaan suunnitelemistaan teollisuusrakennuksista ja huviloista.[2]

Ura

Nordmanin vanhemmat olivat maanmittari Mathias Nordman ja Anna Johanna Forssén. Hän kävi alkeiskoulun Tampereella ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Lyceum för gossar och flickor -koulusta. Nordman opiskeli 1896–1902 Polyteknillisessä opistossa ja 1899–1904 Helsingin yliopistossa, muttei suorittanut tutkintoa kummassakaan. Arkkitehdiksi hän valmistui Saksan Neustrelitzissa toimineesta Strelitzin polyteknillisestä opistosta. Vuonna 1902 Nordman aloitti työskentelyn Onni von Zansenin arkkitehtitoimistossa Porissa, mistä hän siirtyi jo parin vuoden kuluttua piirtäjäksi Birger Federleyn toimistoon Tampereelle. Federleyn toimistossa Nordman suunnitteli muun muassa suuren huvilan Kaukajärven kartanon omistajalle Bertel Grahnille. Vuonna 1906 Nordman palasi Poriin ja perusti arkkitehtitoimiston yhdessä rakennusmestari Arthur Fagerholmin kanssa.[2] Se tuli tunnetuksi erityisesti teollisuusrakennuksista, mutta toimisto suunnitteli myös useita huviloita. Vuonna 1917 Nordman siirtyi Rosenlewin rakennusosaston päälliköksi, jota tehtävää hän hoiti kuolemaansa saakka.[1][2]

Vuosina 1902–1903 Nordman toimi Akseli Gallen-Kallelan apulaisena Porissa sijaitsevan Juseliuksen mausoleumin freskojen maalaustyössä, ja valvoi myöhemmin 1930-luvulla rakennuksen entisöintiä.[3] Hän oli myös aktiivinen vaikuttaja Porin kulttuurielämässä. Vuonna 1925 Nordman oli mukana perustamassa Porin Näyttämöä, ja kuului myöhemmin muun muassa Porin teatterin johtokuntaan.[3]

Lisäksi hänen harrastuksiinsa kuului kuorolaulu. Tarinan mukaan Nordman tapasi maaliskuussa 1917 helsinkiläisessä ravintolassa seurueen, johon kuului muun muassa säveltäjä Jean Sibelius. Yhteisen illanvieton aikana Sibelius oli valittanut pääkaupungissa vallinnutta elintarvikepulaa, minkä johdosta Nordman Poriin palattuaan lähetti hänelle viulukoteloon pakatun savustetun lampaanlavan eli ”lampaanviulun”. Kiitokseksi Sibelius sävelsi Nordmanille kuoroteoksen Fridolins dårskap.[4][5] Erik Axel Karlfeldtn runoon sävelletystä kappaleesta muodostui myöhemmin yksi ruotsinkielisten mieskuorojen suosikkilauluista.[6]

Töitä

Lähteet
  1. Nordman, Johan Torkel Mathias. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 27.1.2019.
  2. Mäntylä, Mirja: Kaukajärven kartanon rakentaminen ja tilankäyttö 1905–1939, s. 13–15. pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2012.
  3. Kuolleita. Helsingin Sanomat, 28.12.1949, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.1.2019.
  4. Pikkulämminta. Helsingin Sanomat, 25.11.1948, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.1.2019.
  5. Barnett, Andrew: Sibelius, s. 269. New Haven, CT: Yale University Press, 2007. ISBN 978-030-01115-9-0.
  6. Lammasta viulukotelossa. Helsingin Sanomat, 20.3.1988, s. A18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.1.2019.
  7. Aho, Antti: Sitten päästäänkin jo saunaan (Arkistoitu sivu) 10.11.2011. Warkauden Lehti. Arkistoitu 15.5.2013. Viitattu 4.9.2012.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.