Toptronics

Toptronics aloitti pelien maahantuonnin vuodenvaihteessa 1982–1983 postimyyntiyrityksenä.[2] Petri Lehmuskoski oli saanut idean yrityksen perustamiseen vaihtovuotenaan Yhdysvalloissa. Koska pankista ei saanut lainaa, Lehmuskoski pyysi isänsä yrityksen johtoon.[3] Petri Lehmuskoski tilasi pelit suoraan englantilaisilta peliyrityksiltä. Aluksi yritys toi maahan lähinnä Spectrumin ohjelmia, myöhemmin myös laitteita. Syksyllä yritys 1984 alkoi välittää tuotteita jälleenmyyjille,[2] ja ensimmäisen työntekijä palkattiin vuonna 1985[1]. Pelien maahantuojia ei ollut paljon, sillä ala ei ollut kovin kannattavaa. Kotimikrolehdet olivat tärkeä ilmoituskanava, ja Toptronicsin valta pelien julkisuuskuvan määrittäjänä kasvoi 1980-luvun lopulle tultaessa.[2] 1980-luvun lopussa Toptronics myös kampanjoi voimakkaasti piratismia vastaan, mikä herätti osassa pelaajia kielteisiä reaktioita.[4]

Vuonna 1984 Lehmuskosket avasivat maahantuonnin lisäksi myös vähittäismyynnin Turun Yliopistonkadulla, silloisessa Kauppiastavaratalo Henrikissä. Huomattuaan kysynnän Lehmuskosket avasivat yrityksille suunnatun PC-kaupan, jota varten perustettiin vuonna 1989 Turun Tietokeskus Oy.[5]

Toptronicsilla oli myös merkittävä rooli Suomen pelijournalismin kehittymisessä, sillä lehdet eivät olisi saaneet arvosteluja tehtyä ilman yrityksen lähettämiä arvostelukappaleita. Vaikka Commodore 64 oli Suomen suosituin kone, pelimyynnit eivät olleet ihmeellisiä. Pelit levitettiin C-kaseteilla, joita oli helppoa kopioida. Yritys oli jopa julkaisemassa Atarin Lunar Landerista omaa versiotaan Spectrumille, mutta kehitys pitkittyi ja peli jäi julkaisematta.[6]

Vuonna 1993 Toptronicsin myötävaikutuksella Microflash-ohjelmoijaryhmä pääsi esittelemään pelidemoansa Lontoon ETCS-messuille.[7] Vuonna 1994 yritys perusti jälleenmyyjille ja kuluttajille suunnatun BBS-purkin.[8]

Vuonna 2000 Toptronics laajensi toimintaansa Ruotsiin,[9] ja vuonna 2005 yritys myytiin kilpailijalleen Pan Visionille. Yrityksestä oli ehtinyt kasvaa Pohjoismaiden suurin maahantuoja, joka myös toi pelejä muihin pohjoismaihin.[6] Lehmuskoski jätti yrityksen vuonna 2010.[10]

• Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja – Suomen pelialan kronikka 1984–2014. Saarijärvi: Fobos Kustannus, 2014. ISBN 978-952-67937-1-9.
• Saarikoski, Petri: Koneen lumo. Mikrotietokoneharrastus Suomessa 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin. Saarijärvi: Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 83, Jyväskylän yliopisto, 2004. ISBN 951-39-1948-X.