Suomen virallinen lista

Ennen Suomen Virallista Listaa Suomessa julkaistiin useita myyntitilastoja. Kuukausittaista Mitä Suomi soittaa -listaa julkaistiin Suomen Musiikkikauppiasliiton "virallisena listana" vuosina 1985–1989.[6][7] Ensimmäinen Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajien (ÄKT, nykyisin Musiikkituottajat - IFPI Finland ry) valtuuttama Lista julkaistiin vuoden 1985 loppupuolella Seura-lehdessä. Listan ensimmäisenä kokoajana vuosina 1985–1986 toimi viihdetoimittaja Kari Helopaltio, joka 1972–1985 oli koonnut Suomessa ja ulkomailla (muun muassa Billboardissa) laajassa käytössä ollutta Intro/Help/OK/Seura Top 40 -listaa. Vuosina 1989–1993 ÄKT:n virallisen listan titteli oli helsinkiläisen paikallisradio Radio Ykkösen julkaisemalle listalle, joka sisälsi 40 myydyintä albumia ja 20 myydyintä singleä. Lista ilmestyi kerran kahdessa viikossa.[8]

Tammikuussa 1991 aloitti Suomen ensimmäisenä viikoittain julkaistavana listana Radiomafian lista, johon koottiin 40 myydyintä albumia.[9] Tärkeä vaikuttaja listan synnyssä oli Jake Nyman, listan ja radio-ohjelman ensimmäinen tuottaja.[10] Radiomafian listasta tuli Suomen virallinen lista tammikuussa 1994, kun Radiomafia aloitti yhteistyön ÄKT:n kanssa. Samalla Radiomafia alkoi julkaista myös single- ja kokoelmalistoja. Muiden laatimat levymyyntitilastot tulivat tämän myötä tiensä päähän.[11]

Mid-price-lista aloitti vuonna 1998. Singlelista laajeni kesäkuussa 1999 kymmenestä levystä kahteenkymmeneen.[12] Vuonna 2005 ÄKT aloitti digitaalisen äänitemyynnin tilastoinnin. Helmikuussa 2007 ilmestyi ensimmäinen verkkomyyntiin perustuva latauslista, jota ÄKT alkoi julkaista yhteistyössä The Voicen kanssa.[13] Lokakuussa 2007 digimyynti alettiin huomioida singlelistalla.[14]

Vuodenvaihteessa 2009–2010 listajärjestelmä koki ison muutoksen, kun ÄKT uudisti laskentasysteemin ja lopetti yhteistyön Yleisradion kanssa. Siirryttiin Ranger Computersin järjestelmään, joka on käytössä myös muun muassa Isossa-Britanniassa. Samalla toteutettiin listojen laajennus – albumit 40→50, mid-price 5→10, musiikki-DVD 5→10 – ja joitakin määritelmiä selkiytettiin. Digimyynti alettiin ottaa huomioon myös albumilistalla.[15] Kokoelmalistan julkaiseminen lopetettiin.

Joulukuuhun 2009 asti lista laadittiin liikkeiden omien ilmoitusten perusteella. Vuoden 2010 alusta siirryttiin sähköiseen järjestelmään, johon tiedot välittyvät kauppiailta reaaliaikaisesti.[16] Siirtymä ei tosin ollut aluksi täydellinen ja osa listatiedoista saatiin alkuvuonna 2010 perinteisellä menetelmällä.[4]

Viikosta 7/2014 alkaen albumilistalla on otettu huomioon suoratoistopalvelu Spotifyn kautta tehdyt striimaukset. Musiikkituottajat – IFPI Finland -yhdistyksen apulaisjohtaja Tommi Kyyrän mukaan uudistuksen myötä voitiin mitata paremmin albumijulkaisujen "yleistä suosiota". Suoratoistojen sisältyminen albumitilastoon perustuu muun muassa tiedostojen albumikoodeihin ja eri kappaleiden soittojen määrään. Nämä yhdistetään myyntimääriin suhdeluvulla, jota ei kerrota julkisuuteen. Musiikkituottajat tiedotti uudistuksesta kaksi viikkoa järjestelmän käyttöönoton jälkeen.[2]

Suomen virallinen singlelista aloitti vuoden 1994 listauudistuksen yhteydessä. Listalle pääsi aluksi 20 levyä, mutta keväällä 1998 lista lyhennettiin kymmenen kappaleen mittaiseksi vähäisen myynnin vuoksi. Kesäkuussa 1999 lista laajeni jälleen kahteenkymmeneen.[12] Samalla singlelistaa uudistettiin siten, että levymyyntiin yhdistettiin neljän radioaseman (Radio Suomen, Radiomafian, Radio Novan ja Radio Extremin) soitosta saadut tiedot. Myös pelkkään myyntiin perustuvia listoja laadittiin, mutta niitä levitettiin vain musiikkiteollisuuden sisäiseen käyttöön. Kesällä 2000 päätöksestä peräännyttiin ja vanha järjestelmä otettiin takaisin käyttöön.[17]

Netistä ladattu musiikki on otettu huomioon singlelistalla 3. lokakuuta 2007 lähtien.[14] Uudistus muutti listan luonnetta. Lataukset alkoivat dominoida myyntiä, ja singlelistan myyntimäärät kasvoivat albumilistan tasolle. Fyysisten singlejen osuus ei silti muuttunut merkityksettömäksi, ja niiden avulla oli edelleen mahdollista saavuttaa hyviä listasijoituksia. Lista muuttui myös hidasliikkeisemmäksi ja tasaisemmaksi, kun sille nousivat kaikki suurimmat hitit. Toisaalta lataukset mahdollistivat vuosia vanhojen hittien nousun takaisin listalle.[18] Siirtymä aiheutti myös ongelmia, kun singlelistalle noustiin keväällä 2008 pelkillä ilmaislatauksilla.[19] Musiikkituottajat – IFPI Finland ry julkaisi 4. huhtikuuta 2012 tiedotteen, jossa kerrottiin että seuraavana päivänä julkaistava singlelista olisi ensimmäinen, jossa otetaan myös musiikin tilauspalvelut huomioon.[1] Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä Spotify-musiikkipalvelun mukaan laskemista listaa koostaessa.[20]

Suomen virallinen latauslista (engl. The Official Finnish Download Chart) tilastoi kappaleet, joita Suomessa on ostettu internetin musiikkikaupoista. ÄKT aloitti digimyynnin tilastoinnin vuonna 2005 ja latauslistaa on julkaistu vuoden 2007 viikolta 5 lähtien.[21] Kaikkien aikojen ensimmäisen kärkipaikan sai ruotsalaisartisti Basshunter kappaleellaan ”Boten Anna”.

Yleisradio vastasi listaan perustuvien tv- ja radio-ohjelmien esittämisestä vuoteen 2009. Sunnuntaisin lähetetty listakatsaus oli yksi Radiomafian suosituimmista ohjelmista 1990-luvun loppupuolella ja se keräsi noin puoli miljoonaa kuuntelijaa.[22] Lista-ohjelmia juonsivat muun muassa Nina Honkanen,[23] Jani Juntunen,[22] Mari Kakko,[16] Meri-Tuuli Lindström[24] ja Sami Aaltonen[25].

Yleisradion tv-ohjelmia lähetettiin 1990-luvulla ja tauon jälkeen helmikuusta 2003[24] joulukuuhun 2008[26]. Ohjelman nimi oli Lista.[27]

Vuosina 2013-2019 Suomen virallinen albumilista kuultiin Jani Juntusen juontamana Radio Rockissa sunnuntaisin klo 11–12[28] ja Radio Aallossa sunnuntaisin klo 18–19[29].

Ensimmäisiin Radiomafian listoihin kerättiin myyntitietoja vain kolmestakymmenestä erikoisliikkeestä.[12] Otanta painottui pop- ja rock-musiikkia myyneisiin liikkeisiin.[30] Vuonna 1994 liikkeiden määrä noin nelinkertaistui, kun mukaan tulivat esimerkiksi monet suuret kauppaketjut.[12] Listat laadittiin pisteytysjärjestelmällä, jossa otettiin huomioon liikkeiden koko, myyntimäärät ja alueellinen merkittävyys.[22] Vuonna 1997 äänitteiden listaus muutettiin täysin reaalisia myyntilukuja vastaavaksi.[31] Ennen uudistusta listaliikkeet kattoivat noin 70–75 prosenttia Suomen äänitemyynnistä.[22] Vuonna 2002 tilastoitu myynti oli noin 80 prosenttia.[12]

• Luettelot Suomen albumilistan ykkösistä vuosittain (1966–1988)
• Luettelot Suomen virallisen albumilistan ykkösistä vuosittain (1989→)
• Luettelot Suomen singlelistan ykkösistä vuosittain (1951–1988)
• Luettelot Suomen virallisen singlelistan ykkösistä vuosittain (1989→)
• Luettelot Suomen virallisen latauslistan ykkösistä vuosittain (2007→)
• Luettelot Suomen virallisen musiikki-DVD-listan ykkösistä vuosittain (2004→)
• Luettelot Suomen virallisen mid-price-listan ykkösistä vuosittain (2003→)
• Kultalevy
• Platinalevy
• Timanttilevy

• Nyman, Jake (toim.): Suomi soi 4: Suuri suomalainen listakirja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2503-3.
• Pennanen, Timo: Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-21053-X.

• Suomen virallinen albumilista
• Suomen virallinen singlelista
• Suomen virallinen latauslista
• Suomen virallinen lista (Ylen Teksti-TV (s. 804))
• Finnishcharts.com - Finnish charts portal (englanniksi)
• Lista Top 40 Ylen Elävässä arkistossa