Toni Morrison

Chloe Ardelia Wofford eli Toni Morrison syntyi Ohion Lorainissa vuonna 1931.[4] Hän oli telakkahitsaaja George Woffordin ja Ella Ramah Woffordin toinen lapsi. Perheeseen syntyi yhteensä neljä lasta.[5]

Chloe Wofford kiinnostui jo nuorena kirjallisuudesta, ja hänen ensimmäisiä innostuksen kohteitansa olivat muun muassa Jane Austen, Gustave Flaubert ja Leo Tolstoi. Afroamerikkalaiseen kerrontaperinteeseen Chloen tutustutti hänen isänsä, joka kertoi tarinoita ja anekdootteja Yhdysvaltain eteläosista, missä hän oli kasvanut.[5]

Wofford valmistui Lorainin high schoolista kiitettävin arvosanoin ja opiskeli sitten humanistisia tieteitä Howardin yliopistossa. Siellä hän vaihtoi kutsumanimensä Chloesta Toniksi, sillä ilmeisesti hänen opiskelukaverinsa eivät osanneet lausua Chloeta oikein.[5]

Howardin yliopistosta Wofford valmistui vuonna 1953. Maisteriksi hän valmistui 1955 Cornellin yliopistosta. Sen jälkeen hän opetti kahden vuoden ajan englantia Texas Southern Universityssä Houstonissa. Sieltä hän palasi Howardin yliopistoon. Howardissa Wofford alkoi kirjoittaa aktiivisemmin, ja hän aloitti muun muassa tarinan mustasta tytöstä, joka halusi siniset silmät. Tästä tuli Woffordin ensimmäisen romaanin ydin.[4]

Wofford nai vuonna 1958 jamaikalaisen arkkitehdin Harold Morrisonin, mutta heidän liittonsa päättyi eroon vuonna 1964. Toni Morrison muutti eron jälkeen poikineen Syracuseen, missä hän työskenteli Random Housen oppikirjaosaston toimittajana.[4]

Toni Morrison vuonna 1970.

Morrison muutti 1960-luvun lopulla New Yorkiin, missä hän sai paikan Random Housen kustannustoimittajana.[4] Random Housella Morrison oli käytännössä luomassa afroamerikkalaisen kirjallisuuden kaanonia. Hän auttoi muun muassa Toni Cade Bambaran, Gayl Jonesin, Angela Davisin ja Muhammad Alin kirjoja julkaistavaksi.[5] Morrison kokosi myös vuonna 1974 julkaistun The Black Book -nimisen antologiateoksen, johon oli koottu afroamerikkalaisten historiaa käsitteleviä uutisleikkeitä, valokuvia, mainoksia ja lentolehtisiä.[4]

Työskennellessään kustannustoimittajana Morrison huomasi, että oli vain harvoja teoksia, jotka puhuttelivat hänentapaistaan yleisöä.[5] Hän alkoikin kirjoittaa 1960-luvun lopulla ensimmäistä romaaniansa Sinisimmät silmät. Se julkaistiin vuonna 1970, ja sen päähenkilö Pecola Breedlove halusi siniset silmät.[4] Breedlove oli pakkomielteinen valkoisiin kauneusihanteisiin, mitä siniset silmätkin kuvastivat.[6]

Morrisonin tuotanto esitti jo alusta saakka orjuuden aiheuttamaa traumaa afroamerikkalaisissa naisissa ja miehissä sekä sitä, miten se vaikutti heihin taloudellisesti ja psykologisesti. Morrisonin seuraavat romaanit olivat Sula (1973) ja Solomonin laulu (1977). Jälkimmäisessä on poikkeuksellisesti musta mies päähenkilönä. Siitä hänet palkittiin myös National Book Critics Circle Awardilla,[5] ja teos nostikin Morrison kansalliseen tietouteetn.[6] Morrisonin neljäs romaani Tervanukke (1981) käsittelee mustien rotu- ja luokkaennakkoluuloja.[4]

Morrisonin tuotannon huippuna pidetään vuonna 1987 ilmestynyttä romaania Minun kansani, minun rakkaani, joka on ensimmäinen romaani trilogiassa, joka käsittelee afroamerikkalaista pientä kaupunkia ja kaupunkiyhteisöjä noin 150 vuoden ajalta. Minun kansani, minun rakkaani sai inspiraationsa tositapahtumasta, johon Morrison törmäsi kerätessään aineistoa The Black Book -kokoelmaa varten. Tapauksessa nuori orjuudesta karannut äiti murhaa lapsensa, jottei tämä joutuisi elämään orjaisännän omistuksessa. Romaanista Morrison palkittiin Pultizerin kaunokirjallisuuspalkinnolla.[5] Teos sovitettiin myös valkokankaalle. Elokuva Beloved – rakastettu julkaistiin 1998, ja sen pääosassa näytteli Oprah Winfrey. Morrison itse kirjoitti libreton vuonna 2005 oopperaan Margaret Garner, joka perustui samaan tositarinaan.[6]

Minun kansani, minun rakkaani romaanin menestyksen jälkeen Morrison nimitettiin vuonna 1989 Princetonin yliopisto humanististen tieteiden professoriksi.[5] Sitä ennen hän oli opettanut kirjoittamista New Yorkin osavaltionyliopistossa.[6] Princetonissa hän opetti luovaa kirjoittamista.[7] Morrison eläköityi professorin virasta vuonna 2006.[4] Hän toimi myös vierailevana professorina Yalen yliopistossa ja Bard Collegessa. Morrisonin vuonna 1990 Harvardin yliopistosa pitämä Massey-luennot julkaistiin vuonna 1992 teoksena Soittoa pimeässä – valkoihoisuus ja kirjailijan luova mielikuvitus.[5]

Morrisonin kuudes romaani oli Jazz (1992), joka rakenteellisesti muistuttaa jazzkappaletta. Paratiisissa (1998) hän palasi Ohion maaseudun pikkukaupunkiin, ja siinä romaanin tapahtuvat kehittyvät naisyhteisössä tehdystä murhasta.[5]

Morrison puhumassa Chinua Acheben kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa 2008.

Morrisonin kahdeksas romaani Rakkaus julkaistiin vuonna 2003. Se on perhesaaga, jonka tarina kietoutuu mustan patriarkan ja viihdyttäjän Bill Coseyn ympärille. Romaanissa käsitellään afroamerikkalaisten historian ja kulttuurin muutosta 1930-luvulta 1980-luvulle. Armolahja (2008) sijoittuu puolestaan Virginian siirtokunnan alkuhetkiin vuoteen 1682. Koti kertoo afroamerikkalaisesta Korean sodan veteraanista, joka yrittää pelastaa siskonsa valkoisen lääkärin tekemiltä kokeilta. Luoja lasta auttakoon (2015) palaa Sinisimmät silmät -romaanin teemaan, sillä sen päähenkilönä on nuori nainen, jota piinaa se, että hänen äitinsä ei pitänyt hänen tummasta ihostaan.[5]

Morrisonin esseekokoelma Toiseuden synty julkaistiin vuonna 2017. Se perustui hänen edellisenä vuotena Harvardissa pitämiinsä Norton-luentoihin. Teoksessa Morrison kirjoitti siitä, miten kirjallisuuden, median ja jokapäiväisen puheen kautta vahvistetaan toiseutta. Toiseuden syntyä seurasi vuonna 2019 esseiden ja puheiden kokoelma Mouth of Full Blood.[5] Morrison julkaisi urallansa myös kirjallisuuskritiikkiä sekä lastenkirjoja, jotka hän kirjoitti poikansa Slade Morrisonin kanssa.[6]

• Sinisimmät silmät. (The Bluest Eye, 1970.) Suomentanut Seppo Loponen. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0361-7.
• Sula. (Sula, 1974.) Suomentanut Seppo Loponen. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0360-9.
• Solomonin laulu. (Song of Solomon, 1977.) Suomentanut Seppo Loponen. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30-4408-4.
• Tervanukke. (Tar Baby, 1977.) Suomentanut Seppo Loponen. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5504-3.
• Minun kansani, minun rakkaani. (Beloved, 1987.) Suomentanut Kaarina Sonck. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-6905-2.
• Jazz. (Jazz, 1992.) Suomentanut Seppo Loponen. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0104-5.
• Paratiisi. (Paradise, 1999.) Suomentanut Seppo Loponen. Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-31-1298-5.
• Rakkaus. (Love, 2003.) Suomentanut Seppo Loponen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2945-4.
• Armolahja. (A Mercy, 2008.) Suomentanut Seppo Loponen. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4704-4.
• Koti. (Home, 2012.) Suomentanut Seppo Loponen. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-4704-4.
• Luoja lasta auttakoon. (God Help the Child, 2015.) Suomentanut Kaijamari Sivill. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN ISBN 978-951-31-8758-3.

• The Big Box (2002)
• The Book of Mean People (2002)

• Recitatif (1983)

• The Black Book (1974)
• Playing in the Dark. Whiteness and the Literary Imagination (1993, suom. Soittoa pimeässä. Valkoihoisuus ja kirjailijan luova mielikuvitus. Suomentanut Marja Alopaeus. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0359-5. )
• Race-ing Justice, En-gendering Power. Essays on Anita Hill, Clarence Thomas, and the Construction of Social Reality (toim.) (1992)
• Birth of a Nation’hood: Gaze, Script, and Spectacle in the O.J. Simpson Case (toim.) (1997)
• Remember. The Journey to School Integration (2004)
• What Moves at the Margin. Selected Nonfiction (2008)
• The Origin of Others (2017, suom. Toiseuden synty. Suomentanut Koko Hubara & Astrid Swan. Helsinki: Tammi, 2020. ISBN 978-952-04-2666-8. )