Tonavan suisto

Tonavan suisto (romaniaksi Delta Dunǎrii, ukr. Дельта Дунаю, Delta Dunaju) on Euroopan toiseksi suurin suistoalue, pinta-alaltaan 3 446 km². Suisto levittäytyy Tulcean piirikuntaan Romaniassa ja Odessan alueelle Ukrainassa Tonavan virratessa Mustaanmereen. Suisto on parhaiten suojeltu Euroopassa. Suisto kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon[1] ja sen pinta-alasta 2,733 km² on tiukasti suojeltua.

Tonavan suistoa

Romanian kommunistidiktaattori Nicolae Ceaușescu aikoi kuivattaa Tonavan suiston maatalousmaaksi, mutta hankkeen esti Ceauṣescun syökseminen vallasta vuonna 1989.[2]

Luonto

Suiston alueella on peräti 1200 erilaista kasvia, 300 lintulajia ja 45 makeanveden kalalajia[1], ja suistossa on useita järviä ja soita. Useat lintulajit ympäri maailmaa tulevat lepäämään ja syömään suiston alueelle muuttoaikana. Varsinaisen suiston etelä- ja lounaispuolella sijaitsevat Razimin ja Sinoen laguunit (yht. pinta-ala 1015 km2, josta 865 km2 on vettä) ovat tärkeitä kosteikkoalueita, ja kuuluvat osana maailmanperintökohteeseen.

Väestö

Suiston alue on Romanian ja koko Euroopan harvimpaan asutettuja seutuja. Siellä asuu n. 15 000 ihmistä, useimmat heistä saavat elantonsa kalastuksesta. Tärkein asutuskeskus on Sulina (4 600 as.) Mustanmerern rannikolla.

Maantiede

Tonava laskee Mustaanmereen kolmena suuhaarana: Kilian, Sulinan ja Sfântul Gheorghen (Pyhän Yrjön) haaroina.

Pohjoisin Kilian haara on pisin (120 km), vuolain (3000 m3/s) ja nuorin Tonavan suuhaaroista. Se toimii Romanian ja Ukrainan rajana, ja on saanut nimensä joen vastarannoilla olevien kaupunkien, Kilijan ja Chilia Vechen (rom. "Vanha Kilia") mukaan. Keskimmäinen Sulinan haara virtaa suoraan itään Tulceasta Sulinan satamaan Mustanmeren rannikolla. Sen pituus on 64 km ja virtaama n. 1250 m3/s. Eteläinen Sfântul Gheorghen haara, joka virtaa kaakkoon, on Tonavan suuhaaroista vanhin. Sen pituus on 70 km ja virtaama 1500 m3/s.

Kaikissa kolmessa suuhaarassa on ongelmansa laivaliikenteen kannalta. Kilian haara on syvin, mutta sen suu pyrkii siirtymään ja muodostaa särkkiä, mikä haittaa liikenettä; Sulinan ja Sfântu Gheorghen haarat ovat molemmat matalia, ja jälkimmäinen on erityisen mutkainen.[3]

Tonavan–Mustanmeren kanava rakennettiinkin 1970-80-luvuilla ohittamaan suisto ja lyhentämään purjehdusmatkaa Mustallemerelle.

Tonavan suiston kehitys 1 jaa. - 2015.

Lähteet
  1. Danube Delta UNESCO. Viitattu 1.7.2022. (englanniksi)
  2. Daily News 22.2.1990, linkki lehteen
  3. Spulber, Nicholas: The Danube – Black Sea Canal and the Russian Control over the Danube. Economic Geography, 1954, 30. vsk, nro 3, s. 236-245. doi:10.2307/141869. JSTOR 141869. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.