Tomi Mäkelä (musiikkitieteilijä)

Mäkelä valmistui Päijät-Hämeen konservatorion (nykyinen Lahden konservatorio) ammattiosastolta pianonsoiton opettajaksi yliopettaja Rauno Jussilan luokalta 1982. Samana vuonna hän valmistui ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulun iltalukiosta. Hän jatkoi opintoja Wienin musiikkikorkeakoulussa (Hochschule für Musik und darstellende Kunst; nyk. Universität für Musik und darstellende Kunst) professori Noel Floresin mestariluokalla 1982–1984. Hän aloitti musiikista kirjoittamisen Etelä-Suomen Sanomien kulttuuriosaston avustajana. Hän suoritti pianonsoiton III-kurssin Sibelius-Akatemiassa 1984 ja keskittyi jo aloittamiinsa musiikkitieteen opintoihin Wienissä muun muassa professori Walter Passin johdolla. Mäkelä jatkoi opintoja Helsingin yliopistossa ja valmistuttuaan sieltä filosofian lisensiaatiksi opiskeli Länsi-Berliinin Technische Universitätissä Carl Dahlhausin johdolla. Hän väitteli tohtoriksi Berliinissä vuonna 1988[2] ja on toiminut Helsingin yliopiston ja Sibelius-Akatemian dosenttina vuodesta 1990.

Hoidettuaan erinäisiä yliopistovirkoja Helsingissä ja Turussa ja avustettuaan muun muassa Uutta Suomea, Helsingin Sanomia, Rondoa ja Suomen Yleisradiota hän siirtyi tutkijaksi Saksaan Deutsche Forschungsgemeinschaftin palvelukseen 1994. Hänet nimitettiin musiikkitieteen ma. professoriksi Kölnin yliopistoon 1995 ja vakinaiseksi professoriksi Magdeburgin yliopistoon 1996. Hänellä on laaja tieteellinen ja yleistajuinen julkaisutoiminta.[3]

Viime vuosina Mäkelä on keskittynyt suomalaisiin aiheisiin Fredrik Pacius, Jean Sibelius, Aarre Merikanto, Paavo Heininen, Magnus Lindberg, Kaija Saariaho ja kulttuurihistoriallisiin ongelmiin. Aiemmin hänen erikoisalueisiinsa kuuluivat muun muassa pakolaismuusikot (Arnold Schönberg) ja modernismi (Igor Stravinsky, Max Reger) sekä tekijyys, virtuositeetti ja ylimalkaan musiikin teoria ja estetiikka. Lisäksi hän on panostanut musiikkikasvatuksen, erityisesti musiikin yksityisopetuksen historian tutkimukseen julkaisemalla muun muassa Friedrich Wieckin teoksia. Hän julkaisi keväällä 2007 sekä laajan saksan- että suppean suomenkielisen monografian Sibeliuksesta. Saksankielinen Sibelius-kirja (2007), joka sai Geisteswissenschaft international -palkinnon 2008,[4] ilmestyi englanniksi 2011. Täydentävä jatko-osa saksankieliselle Sibelius-kirjalle ilmestyi 2013 Laaber-kustantamon sarjassa.

Uudempaa suomalaista musiikkia Mäkelä on lähestynyt myös laajemmin panostaen musiikinhistorian kulttuuriseen tutkimukseen. Hän on ohjannut jatko-opiskelijoita myös Sibelius-Akatemiassa (muun muassa Docmus-yksikössä). Vuodesta 2009 alkaen hän on Martin Luther -yliopiston professori (Institut für Musik, Halle). Vuonna 2013 Mäkelä valittiin Edvard Grieg-tutkimuskeskuksen[5] johtoon Bergenissä Norjassa, mutta hän kieltäytyi tehtävästä toimittuaan tehtävässä vuoden sivutoimisesti.

19. syyskuuta 2015 Mäkelä esiintyi Berliinin filharmonikkojen Digital Concert Hall -sarjassa Carl Nielsen -asiantuntijana.[6]

• Mäkelä, Tomi – Kammertöns, Christoph – Ptasczynski, Lena Esther (toim.): Friedrich Wieck: Gesammelte Schriften über Musik und Musiker. Interdisziplinäre Studien zur Musik, 10. Peter Lang, Frankfurt am Main u. a. 2019. ISBN 978-3-631-76747-4
• Friedrich Pacius: Ein deutscher Komponist in Finnland. Mit einer Edition der Tagebücher, Briefe und Arbeitsmaterialien von Silke Bruns, Georg Olms, Hildesheim u. a. 2014. ISBN 978-3-487-15123-6.
• Saariaho, Sibelius und andere: Neue Helden des neuen Nordens. 100 Jahre Musik und Bildung in Finnland. Georg Olms, Hildesheim u. a. 2014. ISBN 978-3-487-15128-1.
• Jean Sibelius und seine Zeit. Laaber, Laaber 2013. ISBN 978-3-89007-767-3.
• Jean Sibelius. Boydell, Woodbridge, Suffolk, and Rochester, NY 2011. ISBN 978-1-8438-3688-9.
• Fredrik Pacius, kompositör i Finland. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 2009. ISBN 978-951-583-192-7
• Sibelius, me ja muut, Teos, Helsinki 2007. ISBN 978-951-851-097-3.
• Jean Sibelius: „Poesie in der Luft“. Studien zu Leben und Werk. Breitkopf & Härtel, Wiesbaden 2007. ISBN 978-3-7651-0363-6.
• Klang und Linie von Pierrot lunaire bis Ionisation: Studien zur Wechselwirkung von Spezialensemble, Formbildung und Klangfarbenpolyphonie. Interdisziplinäre Studien zur Musik, 3. Lang, Frankfurt am Main 2004. ISBN 3-631-52891-4.
• Mäkelä, Tomi – Klein, Tobias Robert (toim.): Mehrsprachigkeit und regionale Bindung in Musik und Literatur. Interdisziplinäre Studien zur Musik, 1. Lang, Frankfurt am Main 2004. ISBN 3-631-52331-9
• Aarre Merikantos Konzert („Schott-Konzert“). Nordische Meisterwerke, 2. (Toim. Heinrich W. Schwab & Harald Herrestahl.) Florian Noetzel, Wilhelmshafen 1996.
• Konsertoiva kamarimusiikki 1920-luvun alun Euroopassa: Historiallinen ja interaktionalistinen näkökulma tyylilajin muotoihin ekspressionismin ja uusbarokin piirissä. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 1. Helsingin yliopisto, Helsinki 1990. ISBN 951-45-5249-0
• Virtuosität und Werkcharakter: Eine analytische und theoretische Untersuchung zur Virtuosität in den Klavierkonzerten der Hochromantik. Berliner musikwissenschaftliche Arbeiten, 37. Katzbichler, München–Salzburg 1989.
• Mäkelä, Tomi ym.: Training and the Knowledge-Based Society: An Evaluation of Doctoral Education in Finland. Publications of the Finnish Higher Education Evaluation Council 2006, 1. FHEEC, Tampere 2006.