Tomi Ervamaa

Tomi Ervamaa (25. elokuuta 1964 Helsinki – 1. heinäkuuta 2007 Lontoo, Iso-Britannia) oli suomalainen sanomalehtitoimittaja. Hänen uransa alkoi 1980-luvulla Etelä-Suomen Sanomista, josta hän siirtyi Helsingin Sanomiin 1990-luvun alussa. Hän työskenteli lehden ulkomaan-, kulttuuri- ja sunnuntaitoimituksessa. Vuosina 1997–2001 Ervamaa toimi Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana Washington DC:ssä. Kuolemaansa edeltäneen vuoden hän työskenteli kirjeenvaihtajana Lontoossa. Ervamaa oli ehdolla vuoden 2007 Bonnierin journalistipalkinnon saajaksi vuoden 2006 Israelin–Libanonin konfliktiin liittyvistä artikkeleistaan.[1]

Ervamaa lasketaan ikäluokkansa parhaimpiin suomalaisiin lehtikirjoittajiin, erityisen taidokas hän oli reportterina ja kolumnistina.[1] Hänen tyyliinsä kuului kuivakas huumori, jota hän käytti myös erittäin vakavissa yhteyksissä. Ervamaa oli myös taitava tiivistämään sanottavansa. Hänen terävän kritiikkinsä kohteena olivat eritoten eri alojen fundamentalistit ja tekopyhyys yleisenä ilmiönä. Työnantajansa Helsingin Sanomien sunnuntainumeron paksuudesta Ervamaan kerrotaan todenneen, ”että pitää suunnilleen valita lukeeko tämän vai jonkun kirjan”. Työtovereidensa keskuudessa hän oli pidetty, vaikkei hevin päästänyt heitä lähelleen. Ervamaa oli intohimoinen kirjallisuuden ystävä. Koulutukseltaan hän oli filosofian maisteri, pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede.[1] Pro gradu -työnsä Ervamaa teki Salman Rushdien tuotannosta.

Ervamaa kirjoitti Helsingin Sanomiin Maailmanpahentaja -kolumnia, joka käsitteli yksilön roolia kansainvälisessä politiikassa.