Tombstone Valentine

Kim Fowleyn vaikutuksesta Tombstone Valentine on musiikillisesti esikoisalbumi Hard N’ Hornya kevyempi ja kaupallishakuisempi.[2] Wigwamin alkuaikojen albumeista se on lähimpänä tavallista popmusiikkia.[4] Fowley halusi muokata Wigwamin imagoa kalifornialaisen The Smoke -yhtyeen suuntaan.[4] Tombstone Valentinen musiikissa ovat myös esillä yhtyeen esikuvat, kuten The Band, Traffic, The Beatles ja Procol Harum. Laulukieleksi oli vakiintunut englanti. Myös kitara on esikoisalbumia vahvemmin esillä ja yhtyeelle tyypillinen urkusoundi enemmän taka-alalla. Rumba-lehden Pertti Hakalan mukaan Wigwamin oma soundi välähtää levyllä vain paikoiteillen.[2] Uusi tyyli ei tyydyttänyt yhtyettä.[3]

Wigwamin laulunkirjoittajista albumilla on eniten esillä Jim Pembroke;[5] kaikkiaan neljä kappaletta on hänen yksin kirjoittamiaan, ja lisäksi ”Autograph” on merkitty Pembroken ja Kim Fowleyn yhdessä tekemäksi. Pembroken kappaleita pidetään osoituksena tämän kyvystä tehdä mieleenjääviä ja ainutlaatuisia poplauluja. Levyllä on kaksi Pekka Pohjolan sävellystä, joista toiseen (”Frederick & Bill”) Jim Pembroke on kirjoittanut sanoituksen. Jukka Gustavsonin kappaleita ovat ”In Gratitude”, ”For America” ja ”End”.[1] Gustavsonin rooli albumilla oli pienempi kuin keikoilla. Hänellä ei ollut tarjota kuin muutama kappale, ja kun materiaalin kokoamisessa tuli kiire, suunniteltiin mukaan englanninkielistä versiota esikoisalbumin ”En aio paeta” -kappaleesta.[5]

Vesa-Matti Loiri levytti vuonna 1970 ”Tombstone Valentine” -kappaleesta version nimellä ”Syyslaulu”. Singlen toisena kappaleena on Pepe Willbergin esittämänä ”Ajatukset”, joka on Jukka Gustavsonin sanoitus kappaleeseen ”Wishful Thinker”.[6] Albumin yksinkertaisemmasta tyylistä on pidetty todisteena sitä, että muutkin harvat Wigwam-coverit ovat peräisin juuri Tombstone Valentinelta. Esimerkiksi Riki Sorsa levytti 1980-luvulla omat versionsa kappaleista ”Autograph” ja ”Wishful Thinker”.[1]

Albumin aloittaa Jim Pembroken kirjoittama nimikappale ”Tombstone Valentine”. Pembroke oli hiljattain opetellut soittamaan pianoa ja ajatteli, että olisi ”nastaa laittaa biisin soinnut pomppimaan ympäriinsä”. Kappaleessa on mukana jouset sekä studiomuusikot Kalevi Nyqvist (haitari) ja Heikki Laurila (banjo). Sanoitus kertoo vuokraemännästä, joka käy öisin lukemassa hautakiviä rivien välistä. Myöhemmin Pembroke nimesi ”Tombstone Valentinen” kymmenen parhaan kirjoittamansa kappaleen joukkoon.[5]

”In Gratitude” on Jukka Gustavsonin kunnianosoitus Steve Winwoodille. Vain hieman yli minuutin pituinen ”Dance of the Anthropoids” on lyhennetty pätkä Erkki Kurenniemen elektronisen musiikin kappaleesta ”Antropoidien tanssi” vuodelta 1968. Tuottaja Fowley halusi sen levylle kuultuaan kyseisen teoksen Love Recordsin kokoelmalla Perspectives ’68 – Music in Finland.[1][7]

Pekka Pohjolan säveltämä ja Jim Pembroken sanoittama ”Frederick & Bill” on Tombstonen Valentinen raskain kappale. Siinä riffittelevät Pohjolan basso ja sähköviulu sekä Jukka Tolosen kitara. Pohjola soittaa lisäksi bassosoolon. ”Frederick & Bill” kertoo skinheadien väkivaltaisesta maailmasta. Pembroke laulaa sen unisonossa, ja siihen lisättiin höysteeksi Kim Fowleyn tuottamaa örinää.[1][7] Pembroken ”Wishful Thinker” on muunnelma The Bandin kappaleesta ”Unfaithful Servant”, jota Wigwam myös esitti keikoillaan. ”Wishful Thinkerin” sanoitus pohtii yksinäisyyttä.[5]

B-puolen ensimmäinen kappale on Jim Pembroken kirjoittama ”Autograph”. Viulut ja banjot tuovat kappaleeseen country-vaikutteita. Mikko Meriläisen mukaan ”Wishful Thinkerin” tavoin ”Autograph” osoittaa, että Pembroke pystyi vaivattomasti muuntautumaan brittipopin säveltäjästä amerikkalaisvaikutteisen musiikin kirjoittajaksi. ”Autographin” tekemiseen osallistui nimellisesti myös tuottaja Kim Fowley, ja hänet on merkitty sen toiseksi tekijäksi. Pembroken mukaan Fowley ehdottomasti halusi albumille ainakin yhden sellaisen kappaleen, jonka kirjoittajaksi hänet olisi merkitty, ja pyysi Pembrokea tekemään kyseisen laulun. Fowley oli yrittänyt tehdä sanoitusta sanomalehdistä sanoja ja rivejä leikkaamalla. Lopulta Pembroke kirjoitti sanoituksen itse, mutta silti yhtye merkitsi Fowleyn toiseksi tekijäksi.[5]

Pekka Pohjolan kappale ”1936 Lost in the Snow” on viulu- ja pianovetoinen instrumentaali.[7] Pembroke teki siihen alun perin sanat, mutta toteutus ei onnistunut. Gustavsonin kirjoittama jazz-kappale ”For America” on omistettu urkuri Jimmy Smithille. Pembroken ”Captain Supernatural” sisältää vaikutteita Traffic-yhtyeen kappaleesta ”Forty Thousand Headmen”. Tombstone Valentine -albumin päättää Gustavsonin tekemä ”End”. Se on käytännössä soolo, jonka hän laulaa urkujen ja pianon säestyksellä. Kappaleen teksti käsittelee ihmisen itsekästä luonnon tuhoamista.[1] Kappaletta on verrattu Trafficin levytykseen ”No Time to Live”.[8]

• Jukka Gustavson – laulu, urut, piano
• Jim Pembroke – laulu
• Pekka Pohjola – basso, viulu
• Ronnie Österberg – rummut

• Heikki Laurila – kitara, banjo
• Jukka Tolonen – kitara
• Kalevi Nyqvist – haitari
• Erkki Kurenniemi – andromatic (kappaleessa ”Dance of the Anthropoids”)
• Kim Fowley – tuotanto
• Erkki Hyvönen – äänitys